Hirvikantojen tulevaisuus

[Tupella]

Hirvikannat meillä ovat laskeneet. Ruotsalaiset pelkäävät niiden jopa luisuvan aallonpohjaan. Norjalaisilla on samansuuntaiset odotukset. Venäjälläkin ollaan aika matalissa tiheyslukemissa, vaikka kuulemma toiveitakin on.

Mitä tässä on tapahtunut? Norjan ja Ruotsin puolella arvioidaan, että on tullut tehtyä peruuttamattomia munauksia, kun päätettiin luvista läänikohtaisesti kukin tahollaan ja annettiin kannan holtittomasti kasvaa tappaen lähes vain uroksia ja vasoja. Nyt pitävät siellä kuudenkymmenen kilon vasaa hyvänä! Punaisia vasanrääpäleitä on myöhään syksylläkin. Urosverotus on ollut Venäjälläkin yleistä ja vasoja on säästelty. Verotus vaan on -salapyyntikin huomioituna- ollut pientä meikäläiseen verrattuna. Vasapainot ovat meikäläisen tasoisia.

Naapureissamme justeeraillaan metsästysorganisaatioita. Niin meilläkin. Venäjällä oltiin vähällä menettää metsästyskoulutus ja riistanhoito, kun Moskova halusi rahaa erityistileilleen ja vanha keisarin perustama Metsästys- ja kalastusunioni aluekonttoreineen näivetettiin.
Norjalaiset pysyttelevät lääni- eli fylkkepohjaisessa organisaatiossaan, ne ovat aivan tarpeeksi paikallisia. Ruotsissa pantiin pakka uusiksi ja perustettiin hirvitalousaluepohjainen luparuletti. Alueet taitavat vain olla pienempiä kuin meillä eikä niitä suinkaan rajattu hirvikannasta saatavien biologisten vihjeiden vaan kunnallispolitiikan realiteettien mukaan. Periaate kuitenkin haiskahtaa meikäläiseltä: valtio nostaa kintaat pystyyn ja sanoo, että vastuu on metsästysseuroilla. Siinähän juntit kunnissa senkun diskuteeraatte.

Susia yritetään levittää Skandinavian vuorijonon koko pituudelle, että ne "säätäisivät" hirvikannat oikeiksi. Sudet vain eivät taida oivaltaa, mitä niiltä odotetaan. Hirvi on skandimaissa riesa, susi hyvä luonnonvara. Metsäfirmojen kansainväliset osakkeenomistajat sen ovat kertoneet. Venäjällä haetaan keinoja hirvikannan nostamiseksi ja katseet tuntuvat olevan meidän maassamme tapahtuneessa. Silmällä sitä sietää pitääkin, sillä tuuliajolla ollaan meilläkin. Tekniikka ja ampuminen kiinnostaa enemmän kuin hirvikantojen hyvinvointi ja suurfirmojen paine tuntuu myös meillä kivääriportaasta ministeriin. Kantojen hoitoa laskeskelevat poikaset, joilla on hyvät läppärit mutta ei hirven hajuakaan kynsien alla.

Paljonhan noita on mennyt, menköön loputkin. Paremmat ajat on kuitenkin nähty ja sitä kokemusta meikäläiseltä ei ahneet digitaalipellet ota pois.

[RiUDE]

Ei niitä enää nykypäivänä yhdettömiin päästä ampumaan.
Silloin kun niitä on vähemmän, metsästetään vähemmän ja kun kanta on isompi, metsästetään enemmän.
Turha siitä on stressata, ei siitä kenenkään elämä nykyään ole kiinni?
Ei kai tuo sen kummempaa ole kuin mikään muukaan metsästys, eiköhän tuo noin ole mennyt ikiaikaisesti.
_________________
Savo suureksi.

[Tupella]

En minä tässä odotakaan, että hirveä tieten tahtoen loppuun tapetaan; piittaamattomalla ja typerällä "hoidolla" saadaan vaan tehollinen kannan koko niin pieneksi, ettei suotuisa perimän jakautuminen seuraaville sukupolville enää onnistu. Tuottavien lehmien säästäminen on näköjään ollut se hoitomuoto niin meillä kuin länsinaapureissa. Itäpuolella taas noudatetaan samaa periaatetta kuin Angolan syrjäkylillä vitsin mukaan kommari- asiantuntijoista: Nitshevoo kusna! Kunhan (hirveltä) maistuu! Jäännöskanta on Karjalassakin melko luonnonmukaista, kun ei ole viitsitty turhia valikoida.

Meillä ja etenkin länsinaapurissa kovat valikoinnin ajat ovat jo tulleet. Ruotsin Värmlannin ja Taalainmaan hirvimailla sekä Norjan Hedmarkissa ja Östvoldissa on pakko tappaa melkein vain lehmiä jotta sonneja säästyisi. Metsästäjät ovat taas eturivissä huolehtimassa riistakannastaan. Herrat kuuntelevat vain ison metsärahan ääntä.

[nettijussi]

Tupellan turinoista ei nyt oikein aukea muuta kuin se, et helvatin katkera on hän toteutuneesta hirvenmetästyksestä ja pieleen on menny hirvipoliitiikka niin idäs kuin länneskin.

Koitas selventää, niin minäkin ymmärtäisin mitä olet takaa-ajamassa.

Nettijussi

[Tupella]

Lueskelenpahan vain äsken pidetyn 7. kansainvälisen hirvikonferenssin esitelmiä ja paikallaolleen muistiinpanoja. Kokous oli äskettäin Puolan Bielowiezassa ja porukkaa eri puolilta maailmaa puolitoistasataa.

Mitä yritin tuossa vetää yhteen oli peräisin Olof Hjeljordin, Leonid Baskinin, Margareta Steenin ym. esitelmistä. Ainoa maa, jossa asiat ovat jonkinlaisessa turvallisentuntuisessa järjestyksessä, on Eest (Jyri Tonisson ja Rauno Veeeroja)i. Siellä kanta tuntuu voivan hyvin (ruhopainot, vasatuotto, metsävahingot osoittimina) mutta niinpä pojat ovatkin tiukkaan seuranneet kantaa meikäläisen havaintokortin johdannaisella, keränneet ikä- ja kohtunäytteitä ja pötsien sisältöä ja palauttaneet tietoa heti lähettäjille. Käykös näin meillä?

[Derzu]

Tiiähäntä, kokousta pidettiin seuratasolla. Hirvitiheys on luokkaa 2/1000 ha rhy:n tasolla. Pinta-alaa on reilu 700 neliökm eli tavanomaisen susireviirin verran ja hirviä kaikkiaan luokaa 140-150. Jos alueelle lyöttäytyy 10-päinen susiperhe, se pistelee naamaansa vuodessa 10x15 eli 150 hirveä. Eipähän susi taida noilla näkymin pystyä perhe-elämään. Mutta alueella on myös metsäpeuroja