Seuratoiminnan osa- alueiden kehittäminen

[hartsa695]

Eli otsikonmukainen ajatusriihi ollut käynnissä jo pitkään. Kiinnostaisi tietää, minkälaisia ongelmia teidän foorumilaisten seuroissa on ollut ja miten niitä on ratkottu. Tämä aihe kattaa nyt kaiken mitä otsikko pitää sisällään. Haluaisinkin siis keskustelua, ideoita ja mahdollisia ratkaisumalleja.

Voisimme esimerkiksi lähteä liikkeelle vuotuisista seuramaksuista, jäsenten "velvoitteista", riistanhoitotyöstä, miten aktivoida jäseniä (tämä kaikki kun perustuu vapaaehtoisuuteen ja sillä verukkeella myös vapaamatkustajat elävät herroiksi), tasa- arvoisuus ja kaikille samat mahdollisuudet metsästää?! Mitä se itseasiassa tarkoittaa?! Sitä että joku tekee usean vuoden ahkeraa työtä esimerkiksi riistapellon/ruokinnan osalta, ja tämän tuottaessa tulosta joku siipeilijä vaatii samanarvoista "oikeutta" käyttää tätä paikkaa. Kaikillahan on yhtälailla mahdollisuus esim ruokinta perustaa.

Itse haluaisin tasa- arvoisuutta ja oikeutta, mutta aina löytyy joku hankala tapaus. Siksi ajattelinkin kysellä teiltä, arvon foorumilaiset, millä tempuilla, parametreillä, vaateilla tms miksi nyt näitä haluaakaan kutsua, on saatu porukkaa ruotuun kohtuuden merkeissä. Tarkoitus ei ole kuitenkaan lyödä järjettömiä maksuja ja pakotteita jokaiseen asiaan. Loppuu se toiminta muuten lyhyeen.

Meillä kun tuntuu riistanhoito olevan aika retuperällä, porukka jakautunut useampaan omaan porukkaansa ja asioista kiistellään, jopa vihoitellaan. Turhaa purnausta ja asioiden hankaloittamista. Kilpailuihin ei saa väkeä, saati talkoisiin, uusia jäseniä tulee ja häviävät heti kun koeaika loppuu.. ovat näitä "haamuja" joita ei näe juuri koskaan TAI ovat aina jossain pakollisessa menossa, mikäli kutsu talkoisiin käy.

[VihtarinUkko]

Aktivoidaan jäseniä kilpailuin, mm. seuratoiminta, riistanhoito, pienpetopyynti + metsästysampumalajit. Järjestetään talkoita, pidetään peijaiset. Ja jahdin kestäessä tarinoidaan, saatetaanpa ottaa pieni näkäräinenkin ja lämmittää sauna. Järjestetään yhteisjahteja.

Riistanhoitotyössä hyödynnetään paikallisia viljelijöitä, jotka mielellään laittavat kesantoja riistapelloiksi. Tarkkaa syytä en tiedä viimeaikaiseen riistapelto"buumiin" mutta jotain vaikutusta kai on tukipolitiikalla. Hienoa, jos se näin vaikuttaa!

Jos jollakulla on vaikkapa oma kyttäyskoppi, niin sen omistaja päättää, kuka sinne saa avaimet. Muuten ruokintapaikkoja ei voi omia. Elikot eivät käsittääkseni sikiä paljon määräänsä enempää mutta ruokinnalla niiden liikkeitä voidaan ohjata. Valitettavasti myös luontaiset pedot tavoittavat ruokintapaikoilla kävijöitä.
_________________
Vihtarin Ukko

[Peto]

Kirjoittelenpa muutaman ajatuksen erään seuran puheenjohtajan ominaisuudessa.

Yleisesti oikeus harjoittaa metsästystä ja määrätä siitä kuuluu maanomistajalle.
Jos jokainen jahtaisi vain omalla läntillään, olisi harrastus hyvin rajattua.
Tähän on ratkaisuna metsästysseura, joka vuokraa maat ja antaa kaikille tasapuoliset
mahdollisuudet jahtailla toistensa plantaaseilla.

Toinen historiallinen näkökulma on se, että ennen seurojen perustamista kaikki
metsästykseen innostuneet kyläläiset kulkivat vapaasti metsissä hakemassa höystöä
pottukeittoon. Tälle nautintaoikeudelle ei ollut laillista perustetta, joten ratkaisu oli seuran perustaminen.
Tästä syystä seuraan otettiin mukaan myös ne kyläläiset, joilla ei ollut omaa maata.

Niin tai näin. Seuran tarkoitus on tarjota jäsenilleen metsästysmahdollisuuksia.

Tarkoitus ei ole järjestää työleirejä, kyläkäräjiä tai minkäänlaista verojärjestelmää.

Jokainen seura päättää ketä ottaa jäsenikseen. Meillä on siitä hyvä tilanne,
että voimme toivottaa tervetulleeksi kaikkien maanomistajien lisäksi myös kylällä asuvat
tai sinne muuttavat ihmiset, sekä näiden vävyt, kummit ja kaimat.
Lisäksi otetaan joitakin "perusteettomasti", jos ovat asiansa hakemuksessa
asiallisesti esittäneet ja tiedetään henkilön olevan lähtökohtaisesti "nuhteeton".

Hirviseurueeseen otetaan kaikki halukkaat. Maksut ovat nimellisiä.

Itse seura pyörii vapaaehtoisten voimin. Seura budjetoi vain toiminnan kannalta
tärkeät kuluerät. Maanvuokraukseen liittyvien kulujen lisäksi lähinnä peijaiset
sekä nimellinen ratamaksu, jolla tarjotaan ammunanharjoittelu mahdollisuus.

Riistanhoitoon käytetään hieman varoja, ostetaan satakunta nuolukiveä sekä hieman siementä riistapelloille.
Riistapeltoja tekevät ne ketä kiinostaa. Toisille se on aivan mukavaa ajanvietettä,
enkä ainakaan itse tule katkeraksi siitä, jos joku toinen ei näihin hommiin osallistu.
Paljon suurempi vaiva olisi järjestää "virallisia" talkoita, saati alkaa pitämään kirjaa osallistujista.
Sama pätee riistanruokintaan. Ruokkikoon kuka tahtoo. Toisten ruokinnoille ei
tietenkään mennä lokkeilemaan lupaa kysymättä.

Näillä järjestelyillä jäsenmaksu on saatu pidettyä mielestäni hyvin kurissa, kun ottaa huomioon,
että seurassa on vain reilut sata jäsentä. Jäsenmaksu näyttäisi tällähetkellä
muotoutuva saman suuruiseksi riistanhoitomaksun kanssa.
Taloudellisten seikkojen ei siis pitäisi estää kenenkään harrastusta.

Kun pidetään kaikki turhat säännöt ja pakotetteet mahdollisimman vähäisinä,
niin samalla minimoidaan myös konfliktit ja selkkaukset.
Kyseessähän pitäisi olla rentouttava ja vapaaehtoisuuteen perustuva harrastus,
jonka ei soisi aiheuttavan mielipahaa tai hampaiden kiristystä.

Ainoa pakote, mitä meillä jäsenmaksun lisäksi vaaditaan, on hirvenmetsästykseen
osallistuville määrätty yksi harjoittelukerta vuodessa. Siellä testataan laukeaako jokaisen
ase. Parhaimmilla saattaa osua tauluunkin. Mitään laukausmäärää tms. ei ole määrätty.
Lisäksi olemme pyrkineet motivoimaan ampumaharjoittelua seuran kilpailulla.
Henkilökohtaisessa kisassa voittaa pytyn lisäksi vain mainetta ja kunniaa.
Suurempi motivaattori näyttäisi olevan hirviporukoiden joukkuekilpailussa palkintona oleva hirven vasa.

Tässäkin paratiisissa luikertelee pari käärmettä. Kyse on lähinnä kaukaa kumpuavista
historioista ja henkilökemioista, jotka aiheuttavat riitaa tiettyjen henkilöiden välillä.
Näihin ei puututa, jos ne eivät suoraan liity seurantoimintaan. Näille ei voi mitään.
Konfliktit näyttäisivät laantuvan aivan väistämättä ajan kuluessa.
Kettuilu loppuu kun on kaksi metriä multaa suun päällä

Nuorempi polvi (alle 50 vuotiaat) näyttää selvästi vanhempaa sivistyneemmältä.
Asiat voidaan pitää asioina ja ratkaista puhumalla. Ei tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin.
Kun muistetaan kunnioittaa toisia ja ottaa kaikkien mielipiteet asiallisesti huomioon,
niin toiminta pysyy sellaisena miksi se on tarkoitettu - rentouttavana harrastuksena.
_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää.

[Hemingway]

[hartsa695]

[Kiul]

Pedon kirjoittama tarina kuvaa hyvin myös niitä seuroja/seurueita, joissa itse olen mukana. Harrastuksen 'syvyys' vaihtelee yksilöittäin ja toiset tekee näitä riistanhoitohommia ihan mielikseen ilman, että kovasti niiden 'tuottoa' itse edes hyödyntäisivät. Vähän samaan tapaan kuin meillä on ampumaseurassa valvojia, jotka eivät juuri siellä 'pallilla' viihdy vaan 'harrastavat' valvojan hommien kautta.

Omassa 'perusseurassani' on näistä velvoitteista puhuttu kaksi kertaa kuluneen yli 30 vuoden aikana ja molemmilla kerroilla asian on ottanut esiin kaveri, joka käy mielikseen talkoissa, mutta jostain syystä käsittelee niitä 'työhommina'. Tämä on ihan ok, mutta samaa ei pidä vaatia muilta. Useimmille kyse on vapaaehtoisesta harrastuksesta ja siltä pohjalta ollaan pitäydytty poissa näistä velvoitteista. Kaikki hommat on aina tulleet tehdyksi, mitä on yhdessä sovittu ja seuran henki pysyy hyvänä.

Toinen,mitä on tullut aika hyvin tehtyä on voutien kierrätys. Tällä saa aika hyvin homman pysymään kuosissa ilman, että tulee turhaa nurputusta jäsenilta tai että voudilla nousisi homma hattuun. Nyt taitaa olla viimevuotisen voudin lisäksi 6-7 ex voutia + varavoudit päälle. Tietysti ex vouteja on varavouteina ollut koko ajan. Jonkun verran on ollut vaihtuvuutta myös johtokunnasa vaikka pj:t on tupanneet olemaan aika pitkiä pestejä. Edellä olevilla esimerkeillä haluan korostaa uudistumisen tarvetta vetohommissa. Se kannattaa.

[finlander]

No onko kokemuksia että "sopivin, jonsei pätevin" laitetaan sihteeriksi ja/tai jahtivoudiksi? Itse kun olen vähän tuossa tilanteessa. Koitin sanoa viimeksi että jos joku pätevä edes metsästyksenjohtajaksi, mutta johtokunta vaan meinas että kyllä se siitä. Parin vuoden hirvijahtikokemuksella tiedä edes puolia passipaikoista tai hirvien kulkureiteistä, käytännössä edellinen vouti johtaa edelleen.

[pirulainen]

Minkäslainen "koiranvirka" tuo sihteerin homma on eri seuroissa? kokemuksia ja kommentteja saa esittää....
_________________
Vapaan miehen oikeus on kusta luontoon -Veikko Huovinen-

-Marlinisti-Jouskaripelle-

[Hemingway]

Sekä tohon voutijuttuun että sihteeriksi sanoisin että jos porukka on hyvä ja itsellä on hieman aikaa ja innostusta niin ilman muuta kannattaa lähteä mukaan.

Terveen porukan yksi merkki on se että ne hommat kiertää. Sit kun samat jäärät istuu johdossa kymmeniä vuosia niin demokratian lisäksi kaikki muukin toimii kuin pohjois-Koreassa.

[Tvälläri]

Ei se sihteerin virka mikään koiranvirka ole, ite olen ollut metästys ja ampumaseurojen luottamustehtävissä kohta 12 vuotta, sihteereinä, puheenjohtajina, varapuheenjohtajina ja niin edelleen. luottamustoimissa ja yhteisiä käytännön asioita ajava toimi on kuitenkin vähän niinkun kutsumuskysymys. Koskaan en ole mihinkään itseänikään tuputtanut aina on pyydetty.

Sen olen oppinut että kaikista tärkeintä on hallituksen kesken sopia selkeät rajat, kuka hoitaa ja mitä. (puheenjohtajahan kuitenki ens kädessä vastaa kaikesta). Kun on oikeasti selvä peli miten asioita hoidetaan ja kaikki tietää oman roolinsa, ei käy niin, että esim uus jannu alottaa innossaan luottamustoimen, ja kun kukaan muu ei vaikuta aloitteelliselta hoitaa tiettyjäasioita, ottaa hän ne hoitaakseen. Ja sitte käy niin, että 6kk päästä homma rupee työmäärän puolesta käymään päivätyöstä, tulee projektiväsymys ja hommat lopahtaa niin että ainoastaan kaikista pakollisimmat asiat hoidetaan. (yleensä käytännös hirvimettä ja muu jaa nuorisotoiminnasta lähtien).

Eli jos sinut toivotaan sihteeriksi ja otat luottamustoimen vastaan, ja rooleista ei sen kummemmin keskustella, työnkuva on epäselvä niin oikeasti ota asia puheeksi ja jakakaa koko hallitusporukan kesken työt. Erilaiset pienet jaostotkin on hyviä pistää pystyyn, koska sillon rutiinihommaa hoitaa niissä innokkaat seuralaiset ja itse käytännön junailu mikä on työläintä jää iteltä vähemmälle, ja ei kuormitu liikaa. Harrastus pysyy yhtä mukavana kun ennenkin vaikka seuran asioita pyörittääkin.
_________________
"Mies, ei koskaan kyllästy tuijottamaan välkehtivää tulta, virtaavaa vettä, tai tippuvaa pontikkaa"

[eevert]

Monessa peräkylän seurassa toimihenkilöt on olleet vuosia tai vuosikymmeniä jo samat. Useamman kymmenen vuoden johtamisen jälkeen monesta puheenjohtajasta on tullut täysi diktaattori ja hirmuhallitsija, joka käytännössä kuvittelee omistavansa koko seuran. Toiminta on niin rakentunut tuon yhden henkilön ympärille, että pois pääsyä ei ole. Kukaan ei halua enää alkaa kyseiseen virkaan ja diktaattorikaan ei halua astua syrjään, vaikka sanookin vuosittain, että minä vielä tämän yhden vuoden ja sitten joku muu...Kokouksissa kukaan ei puhu mitään, päätökset nuijitaan johtokunnan esitysten mukaan ja se johtokunnan kokouskin on samanlainen, siellä puheenjohtaja luettelee päätökset. Surullista mutta täyttä totta.
Toimihenkilöille määräaikainen kausi, esim. max. 5 vuotta peräkkäin ja sen jälkeen henkilö vaihtoon.

[Hemingway]

[Nimrod]

Tuo mitä Peto kirjoitti tuossa edellä, pitää paikkansa myös meidän seurassa ja pidän kyseistä lähestymistapaa erinomaisena ja "virtaviivaisena".

---

Henkilökohtaisesti olen tällä hetkellä seuramme metsästyksenjohtaja ja pidän ko. pestiä lähinnä sellaisena, että pyrin harjoittamaan hommaa siten, että ennalta sovitaan ja niissä pysytään. Tällä tavoin ei tarvitse puuttua liikaa ja johtaa johtamalla metsästysasioita. Kaikki menee painollaan aivan hyvin. Tingat tingataan kokouksissa ja muuten mennään enemmistöpäätöksiä noudattaen.

Talkoohommissa olemme pyrkineet siihen, että olemme priorisoineet seuratoiminnan osa-alueet ja toimintaa on karsittu sen osalta mikä ei ole oleellista. Tuo mitä Peto kirjoitti asiasta pätee siis meilläkin: järjestämme jäsenille yhtenäisen seuran ja mahdollisuuden metsästää - se on sitä nykyaikaista metsästysseuratoimintaa. Kaikki tyhjänpäiväiset ja liian sitovat pakkotalkoilut on karsittu pois ja näihin osallistuminen tai osallistumatta jättäminen eivät enää revi seuraa. Ennen kylällä oli vain nuorisoseura ja metsästysseura ja nämä olivat ne tahot, jotka toimintaa järjestivät.

---

Henkilökohtaisesti näen seuratoiminnan kannalta ehdottomasti pahimpana vitsauksena liialliset talkoot ja velvoitteet. Näiden tarkoituksena ei suinkaan aina ole viedä eteenpäin oleellisia asioita kuten maanvuokrasopimusten ylläpitämistä ja metsästysmahdollisuuksien parantamista vaan kyse on jostain aivan muusta. Pääasia joillekin tuntuu olevan se, että talkoita järjestetään niin paljon, että niihin osallistuminen on täysipainoisesti mahdollista vain vähäiselle sakille. Tämä antaa sitten näille ydinporukoille mahdollisuuden puristaa muuta jäsenistöä velvoitteiden laiminlyönnistä.

Seuratoiminta kannattaa mielestäni ajatella valtiollisena toimijana ja metsästys ja jäsenet ovat taas sitä yksityisen sektorin hommaa. Mitä isommassa roolissa seura on, sen jäykempi, kalliimpi ja tehottomampi on seuran toiminta. Kun seuran toimesta tehdään vain välttämättömin, käytetään paukut yleensä tehokkaimmin oleellisiin asioihin.

[9.3x622]

[Peto]

En siis tarkoittanut mitään ikärasistista yleistystä. Meillä vaan nuo perusänkyrät sattuu olemaan vanhemmasta päästä.
_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää.