Hifistelysorsastus: Se ainoa oikea tapa

[Suppo]

Näin lauantai-iltana afterhunting tunnelmissa alter egoni kapinoi sen verran voimakkaasti, että suon sen vuodattaa ihan omalla nimimerkillä:

Minua on viime aikoina alkanut harmittaa tuo serkkupoika Pekka. Kova metsämies - siitä ei ole epäilystäkään. Sorsastuksessa hänen maneerinsa ja varusteensa ovat vaan niin naurettavia, että alan jo asteittain vihata häntä.

Kaikkihan toki ymmärtävät, että oikeaa sorsastusta voi harrastaa vain kunnon välineillä. Pekka-raasu ei tätä ymmärrä. Olen koittanut auttaa häntä varustehankinnoissa ja ohjata tuota kadotettua lammasta oikealle polulle. Pekka vaan on ollut investointi-ideoitani vastaan ja osti säästetyillä rahoilla isomman pakastimen. Varmaan jouluruokia varten.

Itse olen onneksi sisäistänyt sorsastuksen perimmäisen idean: hifistelyn. Joskus aikoinaan minäkin kahlasin syksyt pomppusorsien perässä ja pitkin kesää kartoitin lentoreittejä. Kuljin maastopuvussa ja jaloissakin oli Nokian saappaat. Kaikki sujui mukavasti, kun ei paremmasta tiedetty.

Maailma kuitenkin muuttui. Monen median kautta tihkui tietoja Ison Maan meiningistä. Havahduin. Aloin ymmärtämään, että tapani sorsastaa on väärä ja vanhentunut. Astuin mullistuksen eturintamaan ja päivääkään en ole katunut. Oli muutoksen aika - oli hifistelyn aika.

Vaatetus
Amerikassa on jo ajat sitten tajuttu, että sorsia on oikeastaan mahdoton saada tavallisissa maastovetimissä. Vaikka kuinka yrittää piiloutua pajupuskan taakse, niin ilman korkean tason kangasvärjäystä sorsastaja on visuaalisesti huutava sireeni huippunäön omaaville sorsille.

Myös minulle tämä oli päivän selvä asia. Esittelin Pekalle kesän aikana uutta MAX-4 HD -pukuani. Pekkahan on näitä amatöörejä vaatetusasioissa. Osti jonkun Air-Bag -puvun vaimikäseoli. Hahah, tavan vihreä puku. Sääliksi käy.

Pekka vähän tuhahteli, että onpas tohlon näköinen puku tämä MAX-4. Väänsin hänelle rautalangasta, että tämä on Amerikasta ja sitä myöten varmaan NASA:n testaama huippupuku. Saaliin määrä kasvaa toiseen potenssiin tällaista tieteen taideteosta käytettäessä. Näytiksi Pekalle konttasin pajukon taakse ja huutelin, että NÄKYYKÖ, HÄ?! Pekka mutisi, että paremmin kuin kuuluu. On se kateellinen poika.

Meinasi vielä, että turhaa camo-hömpötystä. Tyypillinen juntti. Sitä paitsi camo on ruma sana. MAXimum 4For High Definition soi kauniimpana.

Ensi viikolla pitäisi hakea postista Hardwoods HD-puku. On kuulemma hyvä väri kalkkunajahtiin. Moneskos päivä se kalkkunan metsästys alkoikaan?

Esittelin muuten Pekalle vielä kasvonaamiota. Pekka kehui, että mustalla naamiovärillä kun vetäisee, niin on piilossa ja tupakointikin onnistuu vaivatta. Voi voi, koittaisi nyt Pekkakin ymmärtää, että käytännöllisyys ja se ainoa oikea tapa eli hifistely ei aina kulje käsi kädessä, mutta koitapa se tuollaiselle juntille selittää. Helpommin varmaan saa sorsan ilman erikoisvarusteita kuin tuon kovapään oppimaan.

Aseet
Ennen metsästelin Valmetin 412 -mallilla. Nykyään oikein hävettää, että tuollaista asetta on tullut kanniskeltua. Siinähän on tukitkin puuta! Ei enää eletä mitään 1800-luvun loppua.

Nykyisin jahtaan Beretan Xtrema2 12/89 puolimoottorilla. Tuohan on kokonaan MAX-4 väreissä. On meinaa suorastaan mahdotonta saada sorsia hollille puutukkisella haulikolla. On se niin luonnoton väri.

Tuossa haulikossahan on erinomaiset rekyylinvaimennusratkaisut. Luultavasti NASA:n suunnittelemat, kun se on Amerikan markkinoille tehty. Kick-Off perälevyratkaisut ja elohopeaputket takaavat maksimaalisen tulinopeuden, joka on tarpeen kun metsästetään oikeasti sorsia. Niin kuin hifistellen.

Esittelin Pekalle kiekkoradalla tuota lähes sarjatuliasetta, jota ei uskalla laskea maahan katoamisen pelossa. On se niin High Definition.

Pekallahan on rinnakkaispiippuinen Sauer. Varmaan 70-luvulta. Aivan käsittämätön ase; laukeaa vain kaksi kertaa "yhdellä tuliannoksella", vain 12/70-pesät, kova perälevy(!) ja puiset tukit! Tuollainen asehan on varmaan tehty ihan pilailumielessä, sillä eihän noilla ominaisuuksilla sorsia saa. Eipä silti ole yllätys, että serkkupoika tuollaisen osti. Eihän se mistään mitään tiedä.

Heitettiin siinä sitten pari ratakierrosta Pekan kanssa. Pekka alkoi siinä vähän kehumaan, kun ampui molemmilla kierroksilla yhtä vajaa täydet. Kehaisi, että ihan hyvin sattuu vanha saueri. Kyseli mokoma vielä päälle, että mites Beretta-mies sai vain yhteensä kaksi kiekkoa alas kahdella kierroksella? Yritä siinä sitten selittää puupäälle, että uusi custom skeet-holkki ei ole vielä saapunut ja tavallisilla supistajilla ei kuule voi osua. Kyllä ollaan monesti hifistelijöiden kanssa naurettu noille Pekan kysymyksille. Vai että vakiosuppareilla muka kiekko alas? Salli minun nauraa.

Tein Pekalle kuitenkin selväksi, että tällä hifisorsastajille suunnatussa avaruusteknologia-aseessa on niin käsittämätön tulinopeus, että ammun triplat sorsaan ennen kuin Pekka saa saueristaan edes kankean varmistimen pois päältä. Myhäili piru ja sano, että sehän nähdään sitten sorsaviikissä. Pekalla on kyllä suhteettoman suuri suu sen vartaloon nähden. Minuahan ei haaste hätkäyttänyt. Tiesin kyllä, mihin ase pystyy. Ammuinhan kaikkia kiekkojakin täydellä makasiinilla ja aina triplat, eikä kertaakaan kiekko ehtinyt maahan asti kun olin jo kolme rojauttanut. Mahtava pyssy.

Sorsalla se sitten nähtiin. Tavi poukkasi aivan passini eteen. Se oli toki aivan ymmärrettävää, sillä sulauduin niin täydellisesti ympäröivään luontoon hifivaatteillani. Rytkäsin kolme laakia 12/89 terästä taville haasteeksi. Pekka jälkeen päin kertoi, että kauemmas ei kuulunut kuin yksi iso pamaus. Tulinopeus katsos. Jatkoi silti tavi perskeles vaan kohti Pekan passia. Pekka kumautti Sauerillaan kerran vismuttia taivaalle ja tavi nyykähti. Mielestäni vielä siipi vähän heilahti vedessä, mutta Pekka tapansa mukaan retosteli, että laaki ja vainaa. Leuhka se on ja aina vähän valehteleekin.

Omalle pummille kyllä selvisi syykin. Kuitujyvä oli päässyt irti ja oli vähän vinossa. Pummihan siitä tulee, sehän nyt on selvä. Huusin Pekalle omasta kotuksestani, että hiivihitti oli luiskahtanut irti ja siksi pummasin. Pekka huikkasi, että hyvin näkyi messinkijyvälläkin tippuvan. On se säälittävä tapaus.

Naamiointi
Vaatetuksen ohella naamioituminen muiden varusteiden turvin on erityisen tärkeää. Jokainen hifistelijä ymmärtää, että pajuista kasattu kotus on paitsi huono niin myös naurettava. Ei liene tarpeellista edes mainita, että Pekka jahtaa pajupuskien seasta. Kyllähän te nyt nämä juntit tiedätte.

Hankin MAX-4 -naamioverkon. Esittelin Pekalle, että tämä on ainoa oikea tapa suojautua. Tyypillisesti hän alkoi vänkäämään, että ei tuommoinen kaisla oikein istu suomalaiseen maisemaan. On se tohlo. Selitin sille juurta jaksain, että kai nyt Amerikassa tiedetään, että mikä tänne sopii. On NASA:lla niin hyvät satelliitit.

Näytin Pekalle myös uuden heinäpaalijäljitelmä-kojuni. Kehui, että on vähän hullun näköinen suolla. Sanoin, että itte oot. Oli poika hiljaa.

Houkuttelu
Ennen tuli etsittyä sorsat tai hakeuduttua niiden lentoreitille. Nykyisin vuori tulee niin sanotusti muhammedin luo. Tähän hifistelijöillä on omat konstinsa, jotka tekevät hifistelijöistä niin paljon parempia jahtimiehiä.

Alkuun tuli hommattua ihan tavallisia sorsan kuvia. Nykyisellään käytössä on persesorsia, tavallisia kaaveita ja robosorsia. Näitähän näkyi Fake 'em elokuvissakin. Näytin filmejä Pekallekin. Pekka meinasi, että halvallapa nuo huijaa, jos noihin luotat ja horisi jotain jälkiäänityksistäkin. Kateellinen kun on.

Sanoin, että Fake 'em leffat ovat hifistelijän raamattu ja päiväkirja samassa persoonassa. Pekka sanoi, että pelkkiä hyvin leikattuja mainoksia. Kai ymmärrätte, että alkaa pikku hiljaa nyppimään tuo kaveri?

Kerroin Pekalle, että ainoa mahdollisuus saada sorsat tulemaan kuville on em. kaavevariaatio(väh. 100 kaavetta) ja pillitys. Mainitsin myös, että alle 100 euron pilliä ei kannata ostaa, sillä ainoastaan kalliimmat custom-pillit ovat hyviä. Taas tämä vastahankarotta alkoi kehuskelemaan, että kuinka sai toistakymmentä sorsaa neljällä itse veistetyllä silhuetilla ja suullaan ränkättämällä. Ihme satusetä. Näin kyllä sorsat, mutta taitaa poika ostaa niitä kavereiltaan. Ei meinaa noilla varusteilla saada kuin sattumasorsia.


Pekka kehui viime viikolla saaneensa 8 hanhea. Kaikki hiipimällä. Hahah, niillä varusteilla ja metodeilla? Kyllä sitä nyt valehdellaan päin naamaa. Vetänyt eukkonsakin mukaan. Akka valitteli, että ei tahdo olla pakkasessa enää tilaa marjoille. Onkohan se Pekka sittenkin jo ostanut jouluruuat? Taitaa olla.

Sanoin Pekalle, että itsekin olisin tullut jahtiin, mutta piti huoltaa varusteet. Ei se tollo ymmärrä, että minkälainen homma on kuskata 140 kaavetta ja neljää maastoutumisliitännäistä kampetta mukana ja huoltaa niitä. Ei se ymmärrä sitäkään, että en ole tänä syksynä ehtinyt vielä metsälle, kun suojien ja kaaveiden asettelu kestää niin kauan, että pitää kerätä ne saman tien pois, että näkee vielä kävellä autolle. Sitten vielä retostelee saaliillaan kun tietää, että en tänäkään vuonna ole mitään saanut. Ylimielinen poika - onkohan se oikeasti edes sukua?

Tänään oli sitten viimeinen pisara tuota Pekka antihifistelijän touhua. Menin aamulla metsälle ja valitsin paikan summan mutikassa. Hei, ei näillä varusteilla tarvitse paikkaa etsiä. Olin juuri kasannut kojun ja asettanut kaaveet. Tuulikin piru kääntyi välissä ja jouduin oikomaan 80 kaavetta. Ei silti mennyt kuin viisi tuntia ja olin valmiina sorsia varten. Sitten se tapahtui; tuuli nappasi High Definition ja High Fidelity all-in-one naamioverkkooni irroittaen sen pitimistään. Tartuin verkkoon ja yritin hakea tukea viereisestä puusta. Neopreeniultimatecamo-hansikkaani kuitenkin lipesivät, liukkaat kun ovat, ja kaaduin kohti lähellä olevaa robosorsaa. Robon metallinen siipi iski minua naamaan voimalla.

Siinä verissä päin puolitoreissani peitteen päällä makoillessani yritin miettiä, että mitä valehtelen hypnoosissa, jos poliisit kyselee. Paikalle saapui Pekka muutamaa hanhea roikottaen. Keltä lie taas ostanut.

Pekka totesi hymyssä suin:
"Kaupallisuuden veri - sinun vuoksesi vuodatettu."

Luulee olevansa vielä huumorimies.

[Repesorsa]

_________________
I'm back!

[VOSTOZNOSIBIRSKAJA LAIKA]

[Tyhjänpyytäjä]

Juuri näin.

[Rastinsahi]

Haa, tyyli paljastaa kirjoittajan...
_________________
Tapion viljan puimakone
http://www.tajukankaan.com

[Peukuttaja]

Loistava tarina.

Viimesyksynä kuuskakkosissa ja nokialaisissa vielä ammuttiin, koko ukko jäässä tietenkin, mutta nyt on kuitua kiskossa ja hoodeetä vaatteissa täälläkin. Pakko ne oli ostaa, kun eihän noita sorsia tahdo muuten saada.
Nykyään pyydän haavilla kun tulevat niin iholle.
Ainut huono homma on se, kun jalat hukkuu kaisloihin eikä sen takia osaa veneelle ollenkaan. Miten joku vielä kehtaa ilman kelmupukua ollakkaan ulkona?

[junttieinari]

Mahtava tyyli kirjoittajalla! Jutussa on vähän perääkin...
Muistan kun kossina yritettiin kaverin kanssa sorsajahdissa harrastaa "hifistelyä", paljon vaatimattomampaa kuin jutussa, mutta kuitenkin. Harmiksemme samalla lammella sorsasti vähän iäkkäämpi kaveri jolla oli oma tyylinsä: Keskellä suolampea oli saareke, jossa iso kivi. Ukkeli seisoi korkealla kivellä vaalea "kesäpuku" päällä piippu hampaissa yksipiippuisen Baikalin kanssa.
Me naamioituneena risukojuissamme. Tulos oli vuodesta toiseen sama: meillä vain muutamia taveja, äijällä semmonen lasti heinikkoja, että hyvä että jaksoi kantaa. Sitten se vielä nuotiolla puheli, ettei ole viitsinyt hirveästi panostaa naamiointiin tai aseisiin, kun eihän se saalis niin tärkeää ole... mukava retkeilytunnelma on tärkeämpää!

[RaDeK69]

Jotenkin tulee eräs sukulainen mieleen tuosta hifistelystä .
_________________

[Paukku Masa]

Nyt mä tiedän mihin mun rahat katoo, ennen kuin metsästyskausi on edes alkanut!!
_________________
Kahta ei saa kokeilla: Siskoa sormella ja kansantansseja

[Lahtinen]

Teräviä havaintoja, kilpavarustelu on mukaansatempaava harrastus ja pääasia saattaa joskus hämärtyä.

Se pitää kyllä sanoa, että näitä autojen ja moottoripyörien tunaajia ja rakentelijoita en kyllä ymmärrä yhtään, kyseessähän on pelkästään kulkupelit, joilla pitää vain päästä paikasta a paikkaan b.

[Jake]

Loistava tarina, pitäisi oikeastaan tulostaa ja lukea aina kun alkaa mieli tekemään jotain uutta ja hienoa. Onneksi itse en ole (ainakaan vielä) kovin pahasti hurahtunut varustelukilpaan. Pitäisi koittaa muistaa että markkinamiehet keksivät niitä tarpeita, mutta itse pitää miettiä kuinka kipeästi sitä uusinta tuotetta loppujen lopuksi tarvitsee.

[kahtto1]

Mitäpä tähän nyt sanoisi...

Aina varma valinta on 1-piippuinen baikal jossa on liikkuvia osiakin korkeintaan kaksi . Ei liiku kuitujyvät miten sattuu ja pakkanen ei haittaa kaasumäntää.

[vieras2]

Olin kahden vaiheilla arvuutellessani tekstin kirjoittajaa, mutta nyt tiedän. Mainio tarina.

On hifisteliöitä ja Juntti Einari look a like kannattajia. Jälkimmäinen tyyppi on vain kärsinyt vakavia tappioita Erätukun voimakkaan myyntiponnistelun tuloksena.

Vai vieläkö joku muistaa tyypin. !&%¤# navettahaalarit tai työkäytöstä hylätty asu sai toimia metsästysasusteena ja aseen tuli olla mielellään yksipiippuinen kertalaukaushaulikko tai jokin rinnakkaispiippuinen jonka kaula on teipattu ilmastointiteipillä, ei paremman otteen saamiseksi vaan koska kaula on säännön mukaisesti haljennut, joko omineen tai jänistä lopetettaessa. Itseasiassa viimmeeksi perjantaina näin moisen Suhlin, mutta aseen käyttäjä oli pukeutunut markkinajohtaja kalvopukuun. Hieman tyylitaju hukassa.

Odotan kauden edetessä vastaavaa raporttia hirvijahdin tiimoilta. Noita tarinoita lukee mielellään.

[?????]

Upea, loistava, mahtava! Voisi painaa vaikka suoraan novelliksi! Lisää tällaista!
_________________
It really doesn't matter where you're from, as long as we're all the same religion.

[Aku]

todella hyvä esimerkki mihin metsästys on osittain menossa, ehkä valitettavasti, jokunen hyväkin asia mukaan sattuu..

hienoa.