Koirarodun valinta haasteena

[metsämika]

Ensimmäistä viestiä foorumille ja toivon etten aiheuta aivan suunnatonta shitstormia kysymykseni laajuudella.

Tarkoituksenani on hankkia lähitulevaisuudessa koira, kriteerit vain ovat omasta mielestäni melko tarkat, enkä ole vielä järkevää ja perusteltua mielipidettä oikeasta rodusta tällaiseen käyttöön löytänyt:

Lähtökohtaisesti haussa kaveri jahtiin (sorsa ja kanalinnustus) sekä seurakoiraksi offseasonille. Nouto -ominaisuudet sekä seisonta siis käsittääkseni sellaiset mitä tässä haetaan, kun kaupunkiin en haukkuvaa koiraa halua ottaa.

Plussaa älykkyys, helpohko koulutettavuus, lojaalisuus. Puhtaasti harrastuskaveriksi hankkimassa, ei ainakaan toistaiseksi mielenkiintoa juosta näyttelyissä. Yhden kultaisen noutajan olen omistanut jonka kanssa tulin "hyvin juttuun" mutten tuolloin vielä metsästystä harrastanut.
Bretoni on päälimmäisenä pyörinyt mielessä, mutta taitaa olla haasteellinen löytää Suomesta, varsinkin jos ei ole tarkoitus näyttelyissä juoksuttaa?
Ole ystävällinen, ja jos ehdotat rotua toivoisin jonkunlaisia argumentoituja perusteluja, ei "mutu" -juttuja

[berhana]

Seisoja, noutaja vai ylösottava. Siinä ne taitaa ne vaihtoehdot olla. Esittämilläsi reunaehdoilla (metsästysnäkökulmasta) taitaa se seisoja olla toimivin vaihtoehto. Mainitsemasi bretoni on erinomainen vaihtoehto jos hyväksyy sen riskin, että koirasta voi kehittyä lonkkavikainen. Noin puolet bretoneista on enemmän tai vähemmän huonolonkkaisia ja noin joka kuudennella ne lonkat alkavat jossain vaiheessa myös vaivaamaan. Muutoinhan rotu on terve.

Itselläni on bretoninuorukainen, joka ei ole vielä koskaan kunnon laukalla painellut vaan juoksee nk. pupulaukalla. Lonkat B/C, mutta jotakin tuntoja siellä lonkanseudulla täytyy olla, kun juoksu on mitä on, kipuilua ei varsinaisesti ole koskaan näyttänyt. Ennenaikainen lopetus lienee edessä lähivuosina. Edellinenkin oli bretoni, joka oli fysiikkansa puolesta terve (melkein kuolemaansa asti), mutta äärimmäisen herkkä koulutettava. Liiallinen pehmeys aiheutti välistä sitä, että koiran kanssa oli "haasteellista" elää arkea, koska se otti itseensä kaiken mitä ympärillä tapahtui. Armottoman hyvä se lintukoirana kyllä oli. Ja tosi hyvä lenkitettävä/ lenkittäjä. Pysyi ilman hihnaa menossa mukana taajama-alueellakin. Jos bretoniin päädyt, niin kyllä niitä saa jos aloittaa kyselyn ensi kesän pennusta esim. nyt. Osa kasvattajista vaatii näyttelyissä käyttämistä ja osalle riittää pelkkä raha.

Kannattaa laittaa harkintaan myös saksanseisoja (kaikki 3 muunnosta). Terveimpiä rotujamme ja ei juurikaan bretonia kummempi kouluttaa. Yksi vaihtoehto voisi olla myös sekarotuinen jos ne näyttelykuviot eivät nappaa. Jokin aika sitten oli tarjolla esim. setterisekoituksia kahden pentueen verran (gordoni+englantilainen ja englantilainen+irkku). Nämä sekoitukset voisivat olla terveempiä kuin puhtaat. Puhtailla settereillähän tuntuu niitä vaivoja piisaavaan jos vertaa vaikka sakemanneihin.

Noutajaleiri ja sprinkkuspanieliporukat kehukoot omansa, mutta totuus kuitenkin on, että keskimäärin ne seisovat huonommin mitä kanakoirat noutavat. Seuralaisosastolla taitaa tulla tasapeli. Samoin äänenpidon suhteen. Ainoa poikkeus lienee kanakoirissa mynsteri, jolla sitä ääntä tuntuu riittävän niin talossa kuin talon takanakin.

[valmet 412s]

Metsästyslinjan lapukka olisi minun valinta. Parhaiten toimivia mitä seurannut seisojia, bretoneja ja paria muutakin kanakoiraa käytännön jahdeissa.

-itsellä ei noutajaa eikä seisojaa eli siten puolueeton kanta.
_________________
Varisjahdin veteraani...

[Narttu]

[snapper]

[valmet 412s]

[snapper]

Eiköhän ne periydy ihan samalla tavalla kuin samanrotuisillakin?

[kinttu]

Popparit esiin! Nimittäin kohta tulee viihdettä
_________________
jokaiselle tulee joskus NOUTAJA

[moder_pt]

No ei, jos pitäydytään edes kerran asialinjalla....?
_________________
RELEASE THE HOUNDS!!

[snapper]

Kyllähän tuosta voisi vängätä maailman tappin asti No, jokaisella mielipiteensä ja mitään ei ole sekarotuisia vastaan vaan päinvastoin, sieltäkin löytyy todella huippukoiria. Tuo on vaan jännä kun papereista puhutaan niin ne yhdistetään AINA näyttelyihin, tuntus että kun puhutaan käyttökoirasta niin muistettaisiin myös ne käyttökokeet ja selviäähän sieltä myös koiran taustat ja näkee hiukan onko suvuissa ollut häikkää? Mitään ne ei silti takaa, se täytyy kyllä muistaa.

[shaiguli]

Mulla on 14kk Bretoni Helsingissä, haukkumaton, hyväpäinen ja hyväkäytöksinen.
Perhekoira jonka kanssa voi treenailla puistoissa, metsissä ja merenrannalla.
Hyväkäytöksinen ja hyvännäköinen koira saa ihasteluita kaupungissa muiden räksyjen joukossa.
Nyt eka syksy metsästystä edessä, niin ja tietty Junkkari

[metsämika]

Kiitos hyvistä vastauksisista, keskustelu on pysynyt melkolailla hanskassa jota alkuun epäilin

Saksanseisojat kiinnostaisivat mutta takaraivossa on, että koira on liian suuri 30m2 yksiöön..
Valintan kallistunee käyttölinjaisen labbiksen ja bretonin välille, tuli sorsalla ollessa kirottua ja mietittyä, että kyllä se koira olisi loistava kaveri näissä hommissa, kun puoli tuntia taskulampulla yritti kaislikon seasta sitä tippunutta etsiä. Löytyi kuitenkin

[metsiäinen]

Ei se asunnon koko vaikuta tuohon rotuun,eikä koiran koko,vaan enemmän juuri niitten yksilöitten pääkopat. Ne on todellakin niin yksilöitä. Ristiriidassa tuo labukka siinä...koska omien kokemusten mukaan ne on kookkaampia ja rohjompia olleet,kuin omat seisojani. Onhan seisoja tavallaan tohelo,mutta kouluttamalla siitä saa rauhallisen sekä kehtaa kyllä kyläänkin viedä. Monessa paikassa ihmetelleet miten ne saa pysymään esim tietyn maton päällä vierailun ajan. Meillä oli viime vuonna kolme seisojaa 47neliön rivarissa. Kiellettyä tulla köökkiin sekä makkariin. Makuupaikat olkkarissa. Suht hyvin siinä puolisen vuotta selvittiin. Mulla ei koirat saa riekkua sisällä,ulkotilat ja mettiköt on sitä varten. Rauhallisina koirat pysyy,kun saavat riittävästi aktiviteettia muualla,niin koti pysyy paremmin rauhan tyyssijana. Lkss narttu esim on melko kompaktin kokoinen ja lkss ovat muutoinkin monipuolisia käyttökoiria. Oma innostus ja metsästystarpeet muokkaavat mihkä siitä koirasta on. Itellä joskus muinoon rotuvalinta lähti monipuolisuudesta sekä turkista. Pitkäkarvaista kuraläjää en huoli sotkemaan autoani enkä kämppää. Noi on helppo pitää puhtaina,eikä pölly karvat joka puolla..toki piikkikarvaa piisaa..mutta harjat/kumisuka on keksitty! Että eikun vaan valkkaamaan sopivaa niistä omista mieltymyksistä riippuen.

[Narttu]

[metsiäinen]

No tuttavalla oli kaksi vai kolmekin siroa käyttislabukkanarttua. Olivat sammaa kokoa kuin mun pienin lkss uros ja tuo nykyinen lkss narttu. Kun noissa seisojissakin näkyy olevan jättiläisiä olemassa...toiset ihannoi järeyttä..itse taas en.. Vanhin uros on rodun ylärajoilla,sporttimallinen muuten. Mutta kyllä ovat joutuneet asumaan kerrostalossa ja olleet hiljaa ja nätisti sekä asuneet pienessä rivarissa ja olleet hiljaa ja nätisti. Siksi ei mielestäni täysin se koko olis ratkaisevaa vaan muut ominaisuudet..mm käyttötarkoitus,luontaisuudet,terveys & rakenne ja luonteenpiirteet kullakin rodulla. Tuohon rotuun nyt vaan oon hurahtanut eikä tällä hetkellä tulis mieleenkään ottaa esim. Bretonia tai labukkaa, ei settereitä.. Lyhkäreissä on itselle sitä jotain..luonnetta, ulkonäköä ja monipuolisuutta, nöyryyttä, koulutettavuutta sekä perhekoirana mitä mainioin! <3 Noi nyt oli perustelua siihen,etteikö saksanseisoja sopeisi pieneen yksiöön. Tunnen useampia,joilla ss asustaa pienessä yksiössä sitä repimättä, liikoja huutamatta jne.. Nyt vaan kysyjä pohtinnee tarkkaan ne omat tarpeensa: käyttö, näyttö, luonne, koko, uros vai narttu jne.. Kyl se sielt kehkeytyy, kun aikas jäsentelee.