Koiran polven ristiside ja sen leikkaushoito

[Mettäkala]

Kokemuksia koiran ristisidevamman leikkauksesta ja siitä toipumisesta?

Meillä koiran polvi kuvattiin lauantain äksidentin jäljiltä tänään ja ristisidehän se siellä on vauriota ottanut, jos ei nyt kokonaan poikki ole. Lääkärin ennuste paranemiselle oli niin lupaava, että leikkausaikaa odotellaan pikaisella aikataululla. Koira alle 2v ja niin "mieluinen", että vaikka maksaakin tuo leikkaus niin yritetään parantaa.

Eli jos on kokemuksia tuollaisesta operaatiosta hieman kookkaammilta koirilta, niin kuuntelen mielelläni. Meillä koira painaa vähän lähiajan rasituksesta riippuen 32-36kg.

[AnttiSn]

Ihan ensiksi kannattaa muistaa, etta se laakari varmasti on ensimmaisena jonossa suosittelemassa leikkuuhoitoa. Mutta muutamia koiria tiedan, joilta noihin samoihin ikiin korjailtu janteita ja kylla niista on viela toimivia jalkoja saatu. Kyselin omistajilta jalkikateen "kannattiko?" ja vastaukset oli 50/50. Toinen puoli oli sita mielta, etta maksoi mita maksoi niin koira kuntoon ja toinen puolestaan, etta samalla rahalla olisi saanut uuden aihion ja lisaksi olisi jaanyt moni huoli ja murhe kokematta. Riippuu varmasti siita millainen on itse ongelma ja kuin kauan siita kestaa toipua. Pahin tapaus oli toipumisajaltaan liki vuoden, nelja vuotiaana oli sitten about 1 vuotiaan normiseisojan tasolla jahtipuuhissa eli kyllahan silla koiralla jai useita vuosia kayttamatta. Kaikki riippuu tietysti siita, millainen on todennakoisyys onnistumiselle ja paranemiselle. Mikaan hoito ei varmasti tule 100% takuulla, eli kannattaa ja oikeastaan pitaa myos varautua siihen, etta mahdollisesti useampi tonni laitetaan korjauksiin ja korjauksen korjauksiin ja kateen jaa siltikin pelkka tuhnu. Siina sulle mietittavaa, en todellakaan ole kateellinen tilanteesta! Itse melko varmasti pehmona laittaisin rahat tiskiin ja koiran kuntoon...

Oliko muuten etu vai takanen kyseessa? Millainen tilanne, jossa meni rikki?

[Mettäkala]

Tilanne sattui ihan metsällä ollessa, oltiin jo pitkän päivän jälkeen palailemassa autolle motouraa pitkin ja koira lähinnä höntsäsi uran vierustoja. Autolle matkaa parisataa metriä. Yhtäkkiä koira aloitti sellaisen ulinan jossain 40 metrin päässä, että arvelin vähintään suden käyneen kimppuun. No juosten paikalle ja sillä välin oli ulina jo vaimentunut ja koira piti jalkaansa ylhäällä. Ei ole sen jälkeen juuri varannut jalalle. Kyseessä siis takajalka.

Tämä lääkäriasema jossa käytiin, oli tehnyt ihan käyttökoirille näitä vastaavia leikkauksia ja ennuste kuulosti hyvältä. Lääkärin mukaan pahin riski leikkauksen jälkeen liittyy toisen jalan hajoamiseen samalla tavalla. Toki lääkäri suosittelee omaa palveluaan, mutta jos toinen vaihtoehto on suositella nukuttamista, niin tämä oli meille parempi vaihtoehto. Riskihän tässä otetaan kun leikkaamaan aletaan. Tuolla rahalla saisi komiasti uuden seisojan kasvamaan ja jäisikin vielä rahaa. En vaan ole oikein sen sorttinen koiran pitäjä, että en edes yrittäisi kaveria parantaa. Päätökseen vaikuttaa sekin, että omalla rajatulla kokemuksella koira on kilometreihinsä nähden melko varma seisoja ja linnun löytäjä.

Pakko myöntää, että on tullut selattua myös pentueiden ilmoituksia ja mahdollisia astutuksia sillä silmällä. On jäänyt fiilis, että tämän koiran rakenne ja suuri koko eivät oikein tue tälläistä aktiivista jahtia mitä itse tykkään syksyllä harrastaa. Josko laittaisi pennun jostain vanhemmista, jotka kokonsa ja ominaisuuksiensa puolesta kävisivät paremmin pitkäkestoiseen jahtiin ja peräkkäisiin pitkiin päiviin raskaissa maastoissa. Tämän kanssa voisi sitten keskittyä niihin lyhyempiin reissuihin ja pitää pitkillä reissuilla koiraa hakemassa vain osan ajasta. Onhan meillä nytkin pari koiraa, mutta vanhemmassa on monta sellaista ominaisuutta, joita en kauheasti arvosta sen työskentelyssä.

Mutta aika näyttää mitä tässä käy, saadaanko tästä vielä juoksukone ja tuleeko uuden koiran ottamisestakaan mitään.

[Mörran]

Takajalka omien kokemuksien mukaan paranee paremmin, eikä välttämättä lyhennä koiran työuraa sen enempiä. Etupään ongelmat olleet huomattavasti enemmän invalidisoivampia työ/harrastuskoirilla. Vammamekanisimi sinällään "tutun" kuuloinen, eli ei mitenkään ihmeellisessä tilanteessa sattunut. Oma koira -> hoitaisin.
_________________
Luonto, onko sinne menemistä?

[Narttu]

Meidän seisojalla meni polvesta ristiside kolmisen vuotta sitten, koiran ollessa 2 vuotias. Leikkausten hinnat olivat huikeita ja todettiin että sillä rahalla saa uuden, ehjän koiran. Löytyi kuitenkin eläinlääkäri, joka teki homman "vanhanaikaisesti" huomattavasti halvemmalla. (Leikkauksia tehdään ainakin kahdella eri tavalla, en nyt enää muista mitä eroa niillä oli, kertokoon joku fiksumpi. Paljon suositaan sitä "uutta" tapaa, joka on huomattavasti kalliimpi... liekö ennuste siinä kuitenkaan sen parempi)

Isäntä ajeli puoli Suomea läpi koiran kanssa ja leikkaus tehtiin. Lepoa ja rauhallista liikkumista muistaakseni 8 viikkoa. Oli se melkoista tuskaa aktiivisen koiran kanssa, mutta siitä selvittiin. Ja se kannatti!

Jossain vaiheessa raskaan metsäreissun jälkeen koira aristi leikattua jalkaa, mutta kun alettiin antaa sille nivelravinnetta niin nyt koipi on ollut kunnossa. Tänä syksynä juoksi pohjoisessa parin viikon aikana melkoisia matkoja hankalassakin maastossa eikä mitään oireita

Mutta nyt tuo koira sitten rymysi toisen jalkansa kipeäksi... Vaikuttaisi kuitenkin ohimenevältä, mutta varmuuden vuoksi päätettiin, että vältellään tuon koiran kanssa haastavia maastoja. On aivan ihana koira ja olisi mukava pitää tuo kaveri matkassa vielä muutaman vuoden.

Kannattaa ottaa selvää noista leikkauksista ja kysellä tiukkana lääkäreiltä vaihtoehtoja. Toki koiran koko saattaa olla ratkaiseva... Meidän otus kuitenkin 10 kiloa keveämpi.


edit. ja hommattiin kyllä uusi pentukin, ei uskallettu jättää mettähommia jalkapuolen varaan. Silläpä voidaankin nyt tarjota toiselle niitä kevennettyjä hommia...
_________________
Hankala nainen

[Mettäkala]

Koira on itse asiassa leikkauksessa as we speak, ja leikkausmetodina juurikin näitä uudempia menetelmiä. Niiden hyvä puoli on nopea toipuminen ja huomattavasti vanhoja menetelmiä paremmat ennusteet jatkon kannalta. Maksaa toki, mutta sitä varten on onneksi otettu vakuutus. Ei kirpaise ihan niin syvältä.

Leikkaavan lääkärin kanssa vaihdettiin aamulla muutama sana koiran palautumisesta metsästyskuntoon ja vaikka koira kestääkin "normaalia" rasitusta, niin pisti miettimään kestääkö se tuollaisia +40 kilsan päiviä leikatun polven kanssa kun ei ole oikein hyvin tähänkään mennessä kestänyt. Mutta kuntoutellaan ja odotellaan rauhassa tulevaa kautta, sittenpä se käy selväksi. Toivon mukaan tilanne sama kuin teillä, eli saadaan koira vielä ladulle ja koira pystyisi toimimaan vaikka hieman vähäisemmillä kilsoilla normaalisti.

[AnttiSn]

Tuon takia tulen ainaskin itse ottamaan jatkossa seisojat semmoisista yhdistelmista, joissa odotettu koko on enemmankin lahelle sallittua ajarajaa kuin ylarajaa. Ero on melko suuri ihan perusjaksamisessa. Toki suurella koiralla on ihan mukava koirahiihtaa talvella, mutta ei se oikein korvaa kaikkea sita harmia mita syksyisin siita aiheutuu. Syovatkin paljon enemman etenkin rasituksessa.

[skott]

Yksi talouden koirista teloi toisen takajalan ristisiteet alle 2-vuotiaana, leikattiin Suomen ehkä pätevimmän ortopedin toimesta, totaalinen lepo 6 viikkoa ja noin puolen vuoden ohjeiden mukainen kuntoutus. Leikkaus maksoi ns. hunajaa mutta sillä ei ole merkitystä. Koiralla metsästettiin normaalisti vielä 10 vuoden ikäisenä, sen jälkeen on yleensäkin koirilla alkaneet eläkepäivät koska ne joutuvat meillä "aktiiviuransa" aikana juoksemaan todella paljon. Kuntoutus on nähdäkseni avainasemassa onnistuneen leikkauksen lisäksi. Koira on melko suurikokoinen mutta vamman syntymiseen sillä ei varmuudella tässä tapauksessa ollut mitään osuutta. Minulla on ollut lähes 70 cm korkea saksanseisoja ja se on ollut yksi kestävimmistä koirista mitä minä olen nähnyt, minkäänlaisia tassu yms. vammoja ei esiintynyt tällä koiralla. Koiranruokaa löytyy kaupoista, sitä menee monen koiran taloudessa muutenkin paljon.

[RiUDE]

Sitäpaitsi mikään ei ole niin hienon kuuloista kuin ison seisojan kissamaisen pehmeä liikehdintä kunnon risukossa .
_________________
Savo suureksi.

[Mettäkala]

[Bertoni]

Itselläni on englannin springerspanieli jonka ristiside meni 6 vuotiaana. Se leikattiin ja metsästin koiralla ongelmitta 2 vuotta. Kolmantena syksynä koira alkoi metsästysreissujen jälkeen nilkuttamaan ja se oli laitettava eläkkeelle. Onneksi minulla oli jo tässä vaiheessa uusi spanieli. Nyt koira vanhuksella on menossa yhdestoista elinvuosi ja se liikkuu iälleen sopivan arvokaasti ilman mitään turhia ryntäilyjä ja nilkuttamista.

[skott]

[AnttiSn]

Onhan se fysiologinen fakta, etta mita suurempi koira on samoilla spekseilla tehty (=sama rotu), niin sita suurempaan rasitukseen se joutuu nivelten ja muunkin kropan puolesta. Jokaisessa yksilossa tama ei valttamatta nay ulospain, mutta keskimaarin tuo suuri koko tarkoittaa kylla lyhyempaa kayttoikaa ja lyhyempaa jaksamista pitkakestoisessa rasituksessa. Epailisin, etta 95% seisojien omistajista juuri talla asialla ei kuitenkaan ole minkaan sortin merkitysta - itse koen kuuluvani tuohon 5% harvinaiseen joukkoon, jolla asia on yksi niiden kaikkien muiden joukossa, mita pentua ottaessa miettii.

Pistahan kuulumisia kuinka paraneminen lahtee kayntiin. Ihan puhtaasta mielenkiinnosta olisi myos mukavaa kuulla minkalainen on tuo kuntoutusohjelma.

[Mettäkala]

Joo pitää kirjoitella kunhan päästään sinne asti. Eilinen ilta ja viime yö oli vähän vinkumista ja ihmettelyä koiralta, ei oikein pystynyt rauhoittumaan aloilleen. Vissiin särkkärimömmöt ja nukutusaineen jämät vielä kutitteli nupissa. Tässä on luvassa siis noin 8 viikon hihnalenkitykset ja sisällä vahdittava, ettei koira pääse hyppäämään tuolille/sänkyyn/sohvalle/tms korkealle eikä sieltä pois. Autoon mennään nostamalla, samoin sieltä pois. Toinen koira pidettävä loitolla, ettei haasta turhaan potilasta painimaan.

Jo ennen tuota 8 viikon aikaa käydään pari kertaa fyssarin juttusilla, joka kurkkaa koiran liikkumista ja antaa ohjeita lihaskunnon palauttamiseen ja polven kuntoutukseen. Altaassa käydään talven aikana uimassa ja vahvistamassa liikeratoja. Keväällä sitten pikkuhiljaa juoksemaan ja tunnustelemaan miltä meno tuntuu. Tuossa tämän hetkinen suunnitelma, katsotaan missä vaiheessa mikäkin konkretisoituu. Tikit lähtee parin viikon päästä, siihen saakka pyritään pitämään jalka paketissa. Lääkärissä jalkaan tehtiin kunnon käärö, joka pitää jalan asennon sopivana, vähentää turvotusta ja suojaa polvea kolhuilta. Käärö on suojattava joka kerta kun mennään ulos, ensin teipataan muovipussi ympärille ja sitten villasukka tms liukuesteeksi päälle ja teipillä kiinni. Koira ei tuon kanssa mielellään liiku, mutta tulee kyllä ulos ja syömään kun pyytää. Kolmella jalalla mennään, leikattua jalkaa ei tuon käärön vuoksi oikein osaa hyödyntää ja hyvä niin.

Tämän koiran säkä siellä 70 nurkilla, en oikein tiedä mistä kohtaa tuo tarkalleen mitataan, mutta on oikeasti aika iso seisoja. Hiljainen etenijä se ei kyllä ole, jos oikein pusikossa mennään

[Mettäkala]

Käärö lähti jalasta jo muutama päivä sitten kun se alkoi valumaan jalkaa alas. Otettiin se siis itse pois (kotiutusohjeiden mukaan). Koira käyttää jo leikattuakin jalkaa aika normaalisti, innostuessaan alkaa jopa hyppimään takajaloille, josta saa kyllä nopeasti toruja. Juuri tuon kaltaista rasitusta pitäisi pyrkiä välttämään pari kuukautta. Huomenna lähtee tikit.

Koiraa pyritty pitämään aktiivisena erilaisilla nenähommilla ja aivojumpalla. Eilen pääsi haistelemaan ja nostelemaan lattialta myös lämmintä sorsaa, joka lähti eilisen passittelusta matkaan jäiden seasta.