Entäs ne ukot?

[komahuttaja]

Vuosikymmeniä on soimattu metsästysseurojen ukkoja ja ukkontumista. Niin nuoret leijonat ja leijona naaraat ovat lyöneet ruotu-ukkoja kuin "vierasta sikaa".
On hekumoitu ukon tunne elämällä, et miltäköhän siint ukost tuntuu.

Murhamiehille ja pakoilaisillekin on aina määrätty puolustusinstituutio ja asianajaja, joka yhteiskunnan varoin puolustaa syrjittyä. Kuka puolustaa ukkoa.

Takana on useinkin pitkä ura metsästysseuratoiminnassa. Pienpedoista on aloitettu sotien jälkeen. Maat vuokrattu vastikkeetta. Omat koneet ja kiinteistöt seuran käytössä. Vanhimmilla, jopa sotaveteraani tausta.

Nykyinen asetelma muistuttaa 70-luvun "taistolaisuutta". Teinitytöt ja risuparrat rienaavat sodan käyneitä, eikä juoksuhaudoista itsellä ole tietoakaan.

[JukkaI]

Itse en ole onneksi tuohon vielä törmännyt vaikka ukko jo olenkin.
Mukavia kokemuksia noista ukoista. Eräässäkin seurassa oli käytäntö sellainen, että jos ikä painaa niin, ettei enää tohdi aseen kanssa hirvestää, niin sitten jatkaa vaikkapa nuotiomiehenä. Saa olla mukana porukassa ja hirvimetsällä. Ihan toimiva juttu.
Mukavia muistoja siitä kun sai haastatella oikeaa tekijää siitä mitä paikallisella rintama-osuudella oli tehty.
En muista olenko laittanut tänne mutta kertaan pari parasta tarinaa.

Kyseinen nuotiomies oli ollut lääkintämiehenä meidän hirvestysalueesta n. 50km itään.
Taistelun jälkeen hoidettiin ensin omat haavoittuneet ja sitten pieni tauko. Sitten katsottiin oliko maassa makaavia r_yssiä jäänyt henkiin. Hoidettiin naapurin haavoittuneet tien viereen. Oli raskasta ja väsyttävää. Mielestään oikeat taistelijat eivät aina jaksaneet kun ei ollut heidän homma. Kaverilla oli vielä yksi r_yssä raahaamatta mutta ei oikein jaksanut. Ajatteli sitten huutaa apua mutta tiesi, että tuskin kukaan tulee.
Huusi sitten "TÄÄLLÄ ON YKSI RYSSÄN NAISSOTILAS JA HAAVOITTUNUT TUOHON IHAN PILLUN VIEREEN TULKAA AUTTAMAAN"
Kertoi, ettei ole koskaan saanut niin montaa sotilasta liikkeelle tarjoamaan väsyneenä apua lääkintämiehille.
Lopulta sai sitten apua kantaa tuon viimeisen likaisen, haavoittuneen r_yssän tienviereen vaikka se ei ollutkaan naissotilas.

Toinen juttu oli sellainen, että kun hyökkäyksen viimeisenä toimena piti viedä sotavangit Lieksaan. Nyt oli jostain saatu oikein bussi käyttöön. Lääkintämiehistä tehtiin sitten oikein vartiomiehet jotka vartioivat kuljetuksia. Kun bussi oli jo Lieksassa vankileirin portilla, niin yksi vanki oli saanut hysteerisen naurukohtauksen. Kaveri meni katsomaan ja kysyi suomeksi, että mikä hätänä. Vanki vastasi suomeksi, että tänään oli sitten ensimmäinen kerta kun politrukki puhui totta aamun käskynjaolla. Kaveri ihmetteli, että mikä oli totta?
Vanki kertoi politrukin sanoneen, että tänään hyökkäämme ja syömme sitten hyökkäyksen jälkeen iltapalamme Lieksassa. Tottahan se siis oli.

Omat kokemuksen siis vanhojen ukkojen olemisesta hirviporukassa ovat todella positiivisia.
_________________
Jos väittelet idiootin kanssa, varmista ettei hän tee samoin!

[komahuttaja]

[RAINER.MAJANEN]

Kyllä minäkin olen saanut nauttia vanhojen miesten muisteluja tulilla, todella paikkansa ansainneinna ja ei meillä ole koskaan kyseenalaistettu noiden miesten osaamista millään tavalla tai lähdetty eristämään muusta porukasta. Monesti kokenut konkari on itse halunut jo olla apumies eli tulien tekijä tai letunpaistaja tauoilla. Ja kyllä on kiva kuunnella tarinoita seuran historiasta ja erilaisista tapahtumista eri vuosikymmeniltä. Minä kyllä nostan noille tervaskannoille hattua ja tuen heitä kaikella tapaa jatkamaan seurasa mukana olo vaikka välillä vanhat vaivat vähän kivistävätkin.
_________________
sakolla metsästävä