Metsästyskoiran kunnon ylläpito lomalla!

[jkvi]

[KHaivula]

Tännehän oli paljon juttua ehtinyt tulla.

Tuo Valton tyyli näyttää mahtavalta ja kuvailujen mukaan on tavallaan jo oma vauhdikas harrastuksensa, jossa koira saa samallla kuntoa.

Omilla pyöräily- / koirailutaidoilla ei tuommoseen uskaltaisi lähteä. Ei ole kyllä varusteitatakaan.

Seuraava hankinta tosiaan kunnoon mummageetee jossa ajoasento on mukava.

Mulla tärkein juttu ei niinkään ole koiran kunto vaan lihashuolto. Mitä parilla sporttikoiran luennolla ollut ja hierojien yms. koirafysioiden kanssa jutellut, niin ravi nimenomaan paras tapa vahvistaa koiran tärkeimpiä lihaksia.

Niinpä meno on sitä että sitä tasasen tylsää ravinrallatusta pyörän vierellä. Springeri on pelastanut pariin kertaan kun kirsu vienyt metikköön. Remmiä pidän ainakin vielä, koska sillä saa mm. ohjattua koiran pitämään askellajin oikeana.

Pian onneksi saadaan uimahommat käyntiin. Se on tuo pyöräily keskikesällä sen verran kuumaa hommaa että vaatii viileämmän päivän tai sitten käynti ihan aamusta / illasta.

[Sigamees]

Olen tullut siihen tulokseen, omista itsekkäistä syistä, että se lenkin kesto olisi kesätreenissä oleellisempaa, kuin vauhti tai tehot. Ei niistäkään tosin varmaan haittaa ole. Teen siis 95% lenkeistä itse juosten, tunnin lenkki on aika perus, ja erikseen en viitsi miestä ja koiraa reenata, joten pyörälenkki oman lenkin päälle ei huvita. Uintia veneen perässä tulee tehtyä jonkin verran, siis koiralle

Mäkivedoissa voi omaa jenkkiä pitää mukana, ja siitä saa vähän apujakin, ja mäe saa vetää vaikka 10krt. Edellinen seropi taas ei suostunut juoksemaan samaa pätkää kahta kertaa enempää.
_________________
Running target!

[jkvi]

[KHaivula]

[Ajokoiraman]

Tärkeintä lienee, että niitä lähtöjä on paljon. Pyörällä tai juosten. Oli se oma liikuntamuoto mikä hyvänsä, niin aina koirat mukaan kun mahdollista. Ne saavat olla mukana kun osaavat käyttäytyä. Tosi monella tuntuu olevan peikkona kaatuminen. Mutta onhan me lähes kaikki varmaankin kaatuiltu pentuna pyörällä, mopolla ja isommilla. Ja osa kaatuilee vielä keski-ikäisenäkin, ainakin allekirjoittanut. Sehän on vain noustava, vilkaistava näkikö kukaan, sitten tanko suoraksi ja matka jatkuu. Pahimmat vahingot on itsellä käynyt juuri poluilla vedättäen. Ainakin kaksi kertaa olen lentänyt tangon yli kovasta vauhdista. Alamäki, kova vauhti, koirien äkkipysäys ja joustokeula.. Tuttuja, kotoa lähteviä polkuja tulee ajeltua niin kovaa kuin koirat kulkee. Noissa kaupunkipyöräilyissä ei ole sattunut koskaan kummempia. Irtokoirat aiheuttaa joskus pieniä hässäköitä.
Pienistä riskeistä huolimatta, katsoisin hyödyt paljon suuremmaksi kuin haitat. Kuntoutusmielessä minäkin koiria ravautan, mutta saa ne laukkoakin välillä esim alamäet. Ehkä kuitenkin ravatessa vahvistuvat ne lihakset, joilla koira juoksee. Laukatessa ja vetäessä ne lihakset, joilla koira vetää.

[Valto.]

En tosiaan itse ole perehtynyt lihasten tasolla tuohon mikä juoksulaji olisi paras, mutta minä en ainakaan kovin usein ole nähnyt omaa koiraa metsässä ravaamassa. Siksi tuntuu vähän hullulta miksi koiran kunto kehittyisi parhaiten ravaamalla. Hiihtokunto kehittyy hiihtämällä, juoksukunto juoksemalla jne. Toki tasapuolisuuden nimissä varmasti hyvä välillä ravatakkin. Kyllähän salillakin treenataan välillä myös vastalihaksia eikä aina niitä omassa lajissa tarvittavia. Ihmetyttää vaan, että todella monesti kuulee, että koiran kuntoa pitäisi treenata ravilla.

Sikäli mikäli minä mitään ymmärrän, niin ravi on koiralle se kaikkein taloudellisin liikkumismuoto. Siksihän esimerkiksi susi ja kettu taittaa matkaa sellaisella kevyellä ravilla. Koiralle on jopa raskaampaa mennä vähän turhan hitaasti ihimisen tahtiin, jolloin se ei saa nostaa vauhtia taloudelliselle ja koiran näkökulmasta luontaisemmalle nopeudelle, eli ravi vauhtiin. Laukka taas on minun ymmärtääkseni ravia kuluttavampaa nivelille ja toki myös raskaampaa muutenkin. Eli jos siellä tarhassa on se ylipainoinen hirvikoira joka kaivetaan 9kk tauon jälkeen ulos siitä 3x3 aitauksesta, niin ehkä se on fiksuinta aloittaa varovasti ravaamalla kunnon rakentaminen eikä löysätä ihan suoraan aloitus aamuna metsään. Samoin kovin raskasrakenteista koiraa ei välttämättä kannata juoksuttaa laukalla älyttömiä määriä. Mutta joku ympäri vuoden kunnossa oleva, sirorakenteinen ja juoksemaan jalostettu seisoja tai ajokoira, niin en näe itse syytä miksi pitäisi mennä ravilla. Ei nuo itseään riko ellei ole ollut pitkään telakalla esim. loukkaantumisen takia eikä ole päässyt pahasti lihomaan. Siitä kyllä olen kuullut, että moni sanoo kaikkein tehokkaimmaksi sellaisen hölkkävauhdin missä koira ei aivan pääse nostamaan luontaiseen ravivauhtiin. Sitä tuntuu moni vinttikoiraharrastaja käyttävän palauttavana, koska siinä koira joutuu tekemään kovasti töitä. Sitten jos mennään koiran tahtiin sitä koiran luontaista ravivauhtia, niin meneekin jo vähän säästöliekille koiralla ja laukka taas kuluttaa mutta ottaa myös nivelten päälle muutenkin. En kuitenkaan itse jaksa sitä sen ihmeemmin varoa, kun koira juoksee yli puolet vuodesta vapaana ja laukalla näkyy menevän. Laukkaa, nuuhkimista, hissukseen kävelyä ja nuuhkimista ja taas laukalle. Mutta ei koskaan sitä sellaista matkan taitto ravia.

Ajokoiramanin kanssa samaa mieltä, että pääasia, kunhan touhuaa niiden koirien kanssa. Joku homma on koiralle kevyempää, joku raskaampaa. Mutta minä pidän myös tärkeimpänä tuota, että tulee paljon lähtöjä. Siksi ulkoilen siten mikä tuntuu milloinkin itsestä mukavimmalta ja koira on aina mukana. Koira oikeastaan saa ukon ylipäätään liikkumaan ja sitä kautta tulee sitten mietittyä tapoja missä koira saa liikettä ja itse tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän mitään epämiellyttävää ja saisi tehdä mahdollisimman paljon sellaista minkä kokee mielekkääksi. En esimerkiksi tykkää yhtään käyttää koiraa kävelyllä hihnassa ja siksi koitan lenkittää koiran lähes päivittäin jollain muulla tavalla. Silloin homma ei tunnu itsestä vastenmieliseltä, kun tekee mistä itse tykkää ja sillä tyylillä miten itse haluaa ja pitää koiran matkassa kaikessa mahdollisessa. Koiralle tulee erilaisia rasituksia, erilaisia tilanteita ja yhteistyö paranee, kun touhuaa koiran kanssa paljon. Ja kun tekeminen on itselle mahdollisimman vähän hommalta tuntuva vaan enemmänkin mukava ajan viete, niin kas kummaa kun niitä lähtöjä tulee ja syksyllä koirat kulkee.

Ja samaa mieltä myös tuosta, että turha se on jännittää. Koira vaan kiinni pyörään, potkuriin, ukkoon tai mihin vaan ja alle lenkkarit, sukset, rullaluistimet tai mitä vaan. Laittaa alkuun vaikka vähän suojia päälle, aloittaa rauhallisemmalla vauhdilla avoimemmissa ja helpommin kontrolloitavissa ympäristöissä ja siitä se homma sitten lähtee. Omat taidot kehittyy, koira oppii humpan juonen ja luottamus kasvaa siihen, että kyllä se homma onnistuu. Pyörällä en ole kaatunut koiran kanssa kertaakaan. Muutaman kerran on ollut lähellä, että katsotaan kumman suunta muuttuu, ukon vai koiran. Ja minusta ihan kohtalaisen vauhdikastakin menoa ollaan välillä päästy harrastamaan. Mutta asiassa on edetty askel kerrallaan, eikä ensimmäisenä ahtaimmalle metsäpolulle kokeilemaan miten käy. Suksilla on tullut muutamia pieniä kaatumisia ja pari kertaa potkuri on mennyt ojaan koiran mukana ja itse on täytynyt jättäytyä pois kyydistä. Että ei nuo nyt minusta kovin vaarallisia lajeja ole. Minusta tuo vetonaru on sikälikin hyvä, että se antaa kuitenkin muutaman metrin aikaa reagoida ja valmistautua. En ihmettele yhtään että osa on päällään ojassa, kun mennään joustamattomalla metrin narulla ja riittää jo melkeen, että koira kääntää pään, niin ukko on jo pois tasapainosta.

[Valto.]

[Ajokoiraman]

Sanotaan, että ravaamalla pitkiä matkoja koiran selkälihakset vahvistuvat, jolloin sen laukkakin paranee ja on kestävämpi.
Suurin syy itsellä noihin nykyisiin, rauhallisiin lenkkeihin on tuo, kun koirien temperamenteissä on eroa ja varsinkin ajokoira ei mielellään kiihdyttele. Ei viitsi kiskoa sitä suttina perässä.

[Valto.]

Saattaa toki pitää paikkansa, en väitä vastaan, kun ei ole tullut perehdytettyä. Mutta tuo on varmasti totta, että jos koirien juoksuinnossa on eroja, niin tuo on ainut mahdollisuus. Itse olen joskus hahmotellut hirvikoiraa ja seisojaa samaan lenkkiin, mutta eihän siitä tulisi yhtään mitään. Menisi tosiaan noin, että seisoja vetäisi toista suttina perässä. Onneksi tällä hetkellä tarve juoksuttaa pelkkä seisoja, joten ei tarvitse miettiä

[jkvi]

[gloomis]

Ajokoiria, seisojaa ja hirvikoiria (suurimmaksi osaksi jämptejä) tullut juoksutettua yhdessä ja erikseen pyörällä ja mönkijällä. Kyllä se tahtoo olla että kun +20km lenkkejä tulee niin vauhdin tappaa pystykorvat. Alku mennään muiden mukana mutta kun kilometrejä tulee niin rupeavat väsymään huomattavasti muita nopeammin. Nykyisin käytän erikseen tai otan mönkijään häkin mihin laitan pystykorvat kun väsähtävät.

[Valto.]

[KHaivula]

[Valto.]

Tuo on tosi, että ne vetokoirat on yleensä ihan omaa linjaa, mutta erot on käsittääkseni suhteellisen pieniä, eli ei puhuta esim. käyttö ja näyttelylinjaisten settereiden tai noutajien tasoisista eroista. Vinttikoiraahan noissa saksalaisissa on kaikissa joukossa.

Tuosta olen kuullut, että juuri vinttikoirille käytetään ravia, mutta juuri sitä hidasta ravia missä koira joutuu tekemään ilmeisesti enemmän töitä lihaksilla mitä siinä vähän nopeammassa ns. luontaisen vauhdin ravissa.