Pystykorva metsäkaverina

[austerlitz]

Oman pikinokkani hankin ollessani 15-vuotias, pyyntöveret kiehuivat nuorella miehellä kovina ja oma koira oli saatava. Siskoni kautta sain tiedon paikkakunnallani Kittilässä asuvasta koirankasvattajasta jolle olisi juuri paraimmilleen kevään korvalla pystykorvanpentue tulossa. Koirankasvattaja oli paikkakunnalle aikanaan Petsamosta muuttanut ja hivenen boheemi tavoiltaan, lievästi sanottuna alkoholisoitunut mutta tiedossa oli että emä ja astutuksen suorittanut uros olivat hyviä linnunhaukkujia kumpainenkin.

Pentueen synnyttyä menin siitä katsastamaan itselleni pyyntikaveria, mielessä pyörivät ne tuhat ohjetta pennunvalitsemisesta joita olin tekijämiehiltä saanut. Unohtuivat ne kuitenkin kun yksi pentueen uroksista hoiperteli nuuskimaan housunlahjettani, minä olin myyty.

Kauppasumma ei nykyrahassa mitattuna ollut kummoinenkaan mutta senaikaisen koulupojan kukkarosta paistoi pohja suorituksen jälkeen. Tämän boheemin koirankasvattajan ainoa kauppaehto oli että koiraa olisi kutsuttava Kasperiksi, oli kuulemma nimennyt koko pentueen jo valmiiksi.
Kasperista tuli monivuotinen kaverini, tuttujen kesken Kassu.

Tuona keväänä oli teräshanget ja ensimmäisen reissumme teimme ihastelemaan metson soidinjälkiä hankia pitkin, Kassu oli kooltaan vielä senverran pieni että mahtui istumaan talvianorakkini etutaskuun. Tuhina oli melkoinen metsonjätöksiä haistellessa.

Kevät ja kesä menivät, tuli ensimmäinen yhteinen jahtisyksymme, Kassu oli muistaakseni hieman yli puolivuotias. Vanhemman veljeni kanssa teimme kuuraisena aamuna lenkin Ounasjoen toisella puolella olevaan Palokuusikko nimiseen paikkaan. Siinä tulistellessamme puhkesi koira haukkumaan ja samaan kauppaan koppelo kotkottamaan läheisessä männikössä. Sieltähän se lintu päätyi reppuun, näin jälkeenpäin muistellen sydän hakkasi yhtäpaljon vain ensimmäisen metson ampuessani Kassulle.

Moniaita vuosia kuljimme syksyt metsillä kunnes Kassulle tuli viimein aika lähteä kirveenkoskemattomille ja mittaamattomille metsiköille haukkumaan.

Eipä parempaa kaveria ole retkilleni sattunut. Harmikseni nykyisenä ahtaasti asuvana kaupunkilaisena en voi haaveillakaan pystykorvan laitosta.

[Vilperi]

Mä olen joutunut tän leivän takia asumaan kaupungissa kohta 20v. mutta on jo toinen pystäri menossa mukana.Jos kerran pääset metsällä käymään,niin ota ihmeessä koira kotiin! Ei pystäri kaupungissa nyt mikään ihme ole.Sen saa koulutettua hiljaiseksi ilman että se haittaa metsästyskäyttöä.Vaatii kyllä töitä aika paljon.(koira ihmettelee onko ainoa lause; EI HAUKU!!!)Onneksi pystäri on yks viisaimpia koiria.
_________________

[Rämä]

En jaksa laittaa uutta topicii joten lisään tähän, kun nyt itsekin olen koiruutta hankkimassa: Millaisia pennun valinta ohjeita on?Uteliaisuus ym.?

[*Konna*]

[MtJ]

Itselläni on myös pystykorva. 6-vuotias ja myönnän kyllä että toimii huomattavasti paremmin kuin isäntänsä useimmiten. Monipuolinen koira jos niin haluaa. Oma haukkuu lintua, näätää, supikoiraa ja tuskallista kyllä, myös oravia jos ei muuta löydy.

Pentua valittaessa oli joku joskus sanonut, että se penikka joka tulee luokse, on paras koira. Toisaalta taas, sellainen pentu joka ensin arvioi tilannetta ja sitten tulee, on vakaan harkitseva myöhemmälläkin iällä.

Kyllä pystykorvasta metsäkoira tulee, kun vaan jaksaa ensimmäiset vuodet käydä metsässä niin paljon kuin mahdollista. Jättää vaikka kaiken muun vähäksi aikaa ja käyttää koiraa paljon metsässä. Pentuaikana käyttää vaan lähipusikossa, haistattaa linnun siipeä, jne. Sitten 7-8 kuukauden iässä voi jo pidempään viihtyä puskassa, kuitenkin heti kotiin kun koiraa alkaa väsyttämään. Mieluiten ennen kuin koira väsyy metsässä olemiseen. Pieni "palo" pitäisi aina jättää koiralle jäljelle kun kotiin lähdetään.

Eka haukku ei tarvitse kukkometso olla, oma koirani haukkui nelikuisena käpytikkaa tohkeissaan - silti ei aikuisena välitä tuon taivaallista tikoista tai muista linnuista. Tärkeintä olisi kait olla koiran kanssa yhdessä metsässä pentuaikana paljon. Koira ja isäntä oppivat toistensa tavat. Toinen tärkeä juttu on, ettei laske koiraa yksin juoksemaan, vaan isäntä ja koira liikkuvat aina yhdessä.

Tälläisiä vinkkejä oman koirani taipaleelta. Osa kasvattajilta, osa itse kokeiltuna.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?