Aselupa

[Vieras]

Moi, Haluisin vaan tiedä jos törkeärattijuopomus on este jos hankkisin aseluvan?


Kiitos...

[Repesorsa]

Kyllä se voi ja pitääkin olla. Väilttämättä säädöksistä, lähdit ajamaan autolla naula päässä. Jos sinulle nyt myönnettäisiin lupa aseelle, saattaisit ruveta, jos et nyt naula päässä, niin viimeistään koko naulakko päässä, ammuskelemaan pikkuisen väärässä paikassa.
_________________
I'm back!

[Andy]

Se voi olla, mutta ei ole välttämättä. Asian harkitsee paikallinen nimismies. Siihen vaikuttaa mm. paljonko aikaa tapauksesta on kulunut, tapauksen kulku ylipäänsä ja onko mitään muita rikkeitä tai säilöönottoja päihtymyksen takia. Helpoimmalla selviät, kun menet suoraan kysymään nimismiehen näkemystä asiaan. Missään tapauksessa ei tule onnistumaan sellainen, että toivot poliisin "vahingossa" myöntävän luvan, kun eivät huomaisi rikettä, joten asian ottamisessa itse esille, et häviä mitään.
_________________
Joka päivä voi tiiliskivi pudota päähäsi.

[Vieras]

Ok, ehkä se myös auttaa että olen ollut RUK:ssa armeijassa ja se rattijuopomus on ainoa juttu rikosrekisterissä ja se oli 2 vuotta sitten...

[Vieras]

Aika tuoretapaushan tuo on. Paras strategia lienee, ettet suinkaan soita, vaan menet suoraa nokikkain luvista päättävän poliisimiehen puheille. Esiinnyt siellä reippaasti (ei kuitenkaan liioitellen) ja puhut rehellisesti. Todennäköisesti ulkoasusi, puhetapasi, käytöksesi ja yleinen olemuksesi antavat poliisille sen viimeisen vinkin ansaitsetko aselupaa vai et. Ja pysy hyvämies kaidallatiellä. Toisin kuin luullaan päihtyminen on myrkytystila, ja viina on parhaassa käytössä puhdistusaineena.

[Ville]

[Tykkimies]

Tolla RUK:n käymisellä ei ole mitään tekemistä ampumalupien kanssa. Voit Reservervin upseeri ja siltikin täysin vastuuton/vaarallinen aseenomistaja.

[Nihis]

[Nihis]

Olen elävä esimerkki sotilaskoulutuksen vaikutuksesta. Olen nimittäin saanut yhden työpaikan sotilasarvoni perusteella, kaikki muut tekijät olivat täysin mitättömiä.

Hain erääseen tehtävään, johon ei mitään hakua ollutkaan. Hain vaan ihan hakemisen ilosta, koska silloin töitä tarvitsin. En tuntenut kyseisestä paikasta ketään, mutta seuraavana aamuna toimitusjohtajalle suunnattu kirje oli luettu. Aamulla noin yhdeksän aikaan soi sitten puhelin ja toimitusjohtaja kysyi että moneltako olisin siellä haastattelussa. Sitten vuosien päästä kun irtisanoin itseni, kertoi tj. miksi oli minut palkannut. Sama sotilasarvo oli syy. Mitään todistuksia, yms. juttuja ei haastattelussa katseltu, juteltiin vaan perusasiat ja sotajuttuja.