Ketun ampumatilanne???

[Mc-manteli]

viimekeväänä ammuin ensimmäisen ketun revolverilla. tämä repolainen meni ajosta isoon tervahautaan ja mäykkyä perään. koira touhus maan alla liki tunnin ja sit kettu teki semmosen tempun et meni umpiperään.. kaivettiin reikä luolastoon n.1m siitä umpiperästä reiästä näkyi vain koiran heiluva häntä jolloin kaveri otti koiraa kiinni ja veti sen pois luolasta. kettu tuli perässä kattomaan et mihin se koira hävis. pitkästi ei kettu kerennyt kun pää näkyi reiästä, nakskakkonen paukahti ja kettu kuukahti.

Monesti on luolaston ympärillä(ainakin meilläpäin) hirveetä risukkoa sun muuta pajukkoa. silloin on kätevä laittaa harvasilmänen kalaverkko oletettuun pakosuuntaan niin on enenpi aikaa ampua se kettu kun se ampase sieltä luolasta ja jää verkkoon..

[deadwolf]

[lahtaajalikka]

Ekan kettuni ammuin amerikkalaisen ajoon. passissa olin pellon reunassa seiväsvajan nurkalla ajo läheni ja kohta pellon perälle ilmestyi kettu.. se lähti juoksemaan kohti ja odotin hiljaa ja kun kettu oli n.40m ammuin kerran rintaan ja se jäi niille sijoilleen.. aseena haulikko baikkali 12/70 paukkuna federal..

sen jälkeen on tullut ammuttua ajureiden ajosta sekä pesillä pistoolilla ja haulikolla on tullu osumia ja hutejakin
_________________
Vai miten se nyt oli....

[rivervaal]

Viime lauataina olin ensimmäistä kertaa tänä syksynä kettu jahdissa. Päästimme oman koiran kahden tien ja peltojen rajaamalle alueelle, josta olemme saaneet lähtemään hyviä ajoja aina. Tämä varmasti johtuu osaksi siitä että lähistöllä on tavallisesti ainakin pari kettu pentuetta vuosittain. Koiran päästessä metsän puolelle siirryimme passiin pienen santatien varteen kahden jahtitoverin kanssa. Tarkemmin kuulusteltuamme kuulimme, että muitakin koiria on liikkeellä ja vielä tulossa samalle mäelle, joten laitoin kuulevat päähan ja puhelimen hiljaisemmalle.
Kuulevien kuulosuojainten haittana/etuna todettakoon se, että niiden ollessa liian voimakkaalla tuntuu siltä kuin ajo olisi aivan lähipusikossa. Ajoääni alkoi kuulua pikkuhiljaa aina vain voimakkaammin, mutta tiesin ettei se ole oma koira äänen perusteella, vaan naapuri kylän koira olisi kyseessä. Ajo tuntui pyörivän hyvin läheisessä taimikossa, mutta pyörivän aika paikallaan. Noin puoli tuntia passiin asettumisen jälkeen tuli kettu näköpiiriini tielle vajaan kahdenkymmenen metrin päähän, ketulla ei minusta ollut mitään tietoa, vaikka oli tullut tielle lähes tulkoon seljän takaani. Tilanne oli kerrankin "helppo", kun pääsi ampumaan rauhallisesti kohti loikottelevaan kettuun. Ekalla paukulla jäi tämä kaunisvärinen kohtalaisen isokokoinen kollikettu.
Huutelin puhelimeen, että tulkaa vaan tänne, mutta mitään ei kuulunut toisista kavereista. Olivat vaihtaneet kanavaa sen aikana kuin itselläni oli puhelin hiljaisella, onneksi sillä kuulemma radioliikenne oli ollut varsin vilkasta ennen ampumahetkeä. No nyt on asia korjattu, niin että kuulosuojaimista on piuha puhelimeen.
Koira tuli kaadolle melkein vartin jäljessä, hyvin vielä ajaen. Ajo oli kestänyt lähes tulkoon kaksi tuntia ja se oli lähtenyt naapurikylästä noin kahdeksan kilometrin päästä.
Tulipahan tämäkin kolliloikkari pois vahvuudesta.

Aseena oli Tikka 512 SD ja Rotweilin 4.0mm.
Jälleen tuli todettua nuotiolla, että TIKKA TAKOO TARKASTI

[deadwolf]

Joo yritys hyva mutta tulos nolla talle syksylle/talvella. Olin viime sunnuntaina kelkkailemassa ja vahan yritin samalla kutsua kettuja lahemmaksi ja yhta paasin heitto laukauksella yrittaa ampua n. 50metrista mutta hutimeni ja kettu otti ritolat. tapaus sattui juuri ennen paivan valon loppua kun olin aukeella kukkulan paalla ja kelkan selassa ja panin varsin kasetti nauhurin paalle soittamaa janiksen hatahuutoa niin eikohan viiden minuutin paasta kettu ollut pusikkojen laidassa istumassa, mutta oli niin pahasti selan takana etta yritin varovasti kaantya sen verran etta saisin jonkinlaisen ampuma asennon siihen eika ollut minkaanlaista tukea niin ohi han sen man, no ens viikonloppuna uusiksi ja paremmilla tuloksilla.

[Tusee]

Tapahtui tammikuun 6. päivä armonvuonna 2008:
Tusee sekä toverit a,b,c ja d päättivät lähteä jahtaamaan kettuja. Koko aamupäivä oli yritetty pontevasti saada ajoa päälle mutta laihoin tuloksin, kunnes eräässä passissa olessamme toveri a) huomaa ketun menevän erääseen keskellä kylää olevaan mäkeen. Pikainen sotasuunnitelman muutos ja miehet uusiin passeihin ja toveri b) laskemaan koiraa jäljille. Pieni hetki ja jenkin ajo täyttää koko lähitienoon. Kun ajoa on kestänyt noin 10 minuuttia toveri a):n ääni kuuluu vhf:stä ja kertoo että, kettu kävi tiellä mutta palasi takaisin metsään. Valpastuin kovin tästä tiedosta sillä, kettu oli käynyt tiellä vain 200 metriä minusta. Vain pieni hetki ehtii kulua, kun kuulen miten lehdet rapsaavat mäen reunalla ja huomaan repolaisen juoksevan rinteen reunaa pitkin kylki minuun päin. Nostan haulikon jolloin kettu pysähtyy erään männyn juurelle, johon ammun sitä pariin otteeseen. Kettu katoaa näkyvistä ja löytyy pienen etsinnän jälkeen noin 150 metrin päästä.

Oli jännä tunne ampua kettua kun matkaa oli pituussuunnassa vain n.20 metriä ja korkeussuunnassa n.15 metriä
_________________
Kyllähän tää viheltämällä hirveltä pois tulee, jos ei tänään niin sitten huomenna...

[**RIP**]

...

[petoasiamies]

Viime talvena kävi tämmönen: Aamulla heti hämärässä ajo päällä, kettu venakon ajosta vanhan kuorma-auton romun alle ja kun menin paikalle, niin ketun takapää näkyy vaihdekepin juuressa otin hanskan kädestä ja nakkasin takavasemmalle ja koira pinkaisi katsomaan että mikä lenti. Siinä sitte haulikolla paukautin sinne autonromun alle ja sinnepä jäi.
_________________
yritystä...

[jamppaa]

hahahahahha käyhän se noinkin! repesin pahemman kerran!