Hylätyn koiran pelastaminen

[sniper1985]

Olen siis aikomassa ottaa toisen koiran.Onko kellään kokemusta että olisi hankkinut koiran eläinsuojeluyhdistykseltä?

kiinnostaisi lähinnä miten onnistui,oliko hyvä koira ja tuliko ongelmia?

kiinnostaisi myös miksi koirat on hylätty.

Olen yhden tämmöisen koiran nähnyt(kaukaa) se oli tutullani.Koira oli erittäin agressiivinen saksanpaimenkoira joka yritti jatkuvasti antaa kyytiä kaikille vastaantulijoille.

Mutta aionkin hankkia pienen seurakoiran.

Olisi kiva antaa kärsineelle koiralle hyvä koti,mutta onko se järkevää?

[Chili]

Järkevyydestä en tiedä, mutta oman kokemuksen mukaan kaltoin kohdellusta/hylätystä koirasta saa todella uskollisen ja kivan kaverin. Mulla oli sekarotuinen lopetusuhan alla oleva seurakoira. Alkuun pelkäs kaikkea mutta vähitellen oppi luottamaan ja siitä tuli ihan fiksu poika. Monella tuttavalla on eläinsuojeluyhdistyksestä tms otettu koira ja hyvin on mennyt. Alkuun tällainen koira saattaa vaatia extrahuomiota ja pitkää pinnaa mutta kärsivällisyys palkitaan. Nämä hylätyt kun osaavat arvostaa hyvää kotia ja oikeudenmukaista omistajaa kun sellaisen löytävät.

Tiedän pari metsästysrotuistakin koiraa jotka omistajat ottivat löytöeläinsuojasta ja ilokseen huomasivat että hyvän huolenpidon seurauksena koirista tuli hyviä jahtikavereita. Papereitahan niillä ei ollut mutta ei kaikki niitä kaipailekaan.

Koiria hylätään mitä erilaisimmista syistä. Jotkut eläinsuojeluyhdistyksen koirista ovat löytökoiria, joita omistaja ei sitten ole kaipaillut. Suurin osa koirista kai hylätään oman elämäntilanteen takia, jos ei pysty huolehtimaan itsestään niin miten sitten koirasta? Kaikki uutta kotia etsivät koirat eivät toki ole kaltoin kohdeltuja eivätkä edes varsinaisesti hylättyjä, vaan entinen omistaja ei ole voinut niitä jostain syystä pitää mutta ei ole halunnut lopettaa koiraa. Siksi koirat odottavat uutta kotia jossain muualla kuin omistajan luona.

Sitten on asia erikseen ne, jotka vain sattuvat kyllästymään koiraansa ja viskaavat sen autosta tien varteen selviytymään omin avuin.

[Mimmi81]

Minulla löytökoira beagle tyttönen ollut jo yli kaksi vuotta. Tuon parempaa koiraa saa hakea. Löytyi supikoiran loukusta kevään viimeisten pakkasten aikaan tiineenä. Myöhemmin sitten synnytti löytöeläintalon suojissa 6 tervettä beaglea, vaikka äiti itse olikin huonossa fyysisessä kunnossa. Pennut jäivät kaikki henkiin ja voivat oikein mainiosti.

Ensimmäisen kerran kun metsään tytön vein (ikä oli arviolta 5-6 vuotta), tiesi heti mitä oltiin tultu tekemään ja tulipa tuosta kelpo metsästyskaveri. Hiukan paukkuarkuutta on, mutta hoidetaan traumaa parhaillaan... Luonteeltaan aivan enkeli: kiitollinen kaikesta eikä koskaan pyydä mitään. Kavereilla käydessänikin koira käpertyy pienelle kerälle jonnekin kulmaan, ihan kuin ei haluaisi missään nimessä olla mitenkään vaivaksi. Kiintymys ja side joka koirani ja minun välilläni on, on vahva löytökoiralle ominaiseen tyyliin (kuten Chili edelleä mainitsi).

Mitään traumoja koirallani ei ole ilmennyt. Löytökoirien taustasta riippuen ne saattavat pelätä esim. humalaisia, suurikokoisia miehiä, keppejä tms. Oma koirani jostakin syystä pelkäsi muita koiria tullessaan luokseni, mutta nyt reilun kahden vuoden aikana on tottunut niihin ja käyttäytyykin niitä kohtaan lähinnä välinpitämtättömästi.

Löytökoirilla usein esiintyvää eroahdistusta koirallani ei esiinny, vaan tuntuu sen joskus jopa toivovan saavan hetken hengähtää yksin kotona. Hoitopaikkoihin se on helppo jättää: itkee hiukan perään, mutta asettuu nopeasti.

Kertomukseni on kovin positiivinen, jossakin määrin jopa uskomaton, mutta minä löysin itselleni tällaisen aarteen. Löytökoiran ottamisessa on kuitenkin riskinsä. Löytöeläinkodit/-tarhat osaavat kuitenkin kertoa paljon suojateistaan ja ne on mahdollisuus ottaa ensin ns "koeajalle".

Suuri kiitos sinulle jos annat uuden mahdollisuuden jollekin kovia kokeneelle.

[Petteri_N]

_________________
Meidän äiti tekee parempia lapsia kuin teidän äiti!

[Petteri_N]

Kannattaa muuten lukaista tämä: http://www.kolumbus.fi/koirapakolaiset/artikkeli.html

Siinä esimerkki näiden meidän ituhippien suoraselkäisestä toiminnasta. Hampun viljelyynkö liene nuoki varat käytetty...
_________________
Meidän äiti tekee parempia lapsia kuin teidän äiti!

[Verokarhu]

Äh, kirjoitin pitkän paasauksen noista Viron ja Viipurin koiratarhoista ja suomalaisten naivista halusta auttaa. Jätin kesken, kun se melkein jo alkoi kisata Kalle Päätalon kanssa.

Vinkkinä koiraa etsivälle, että osoitteesta http://www.lemmikkipalstat.net/apula/ voi hyvinkin löytyä kiva koira. Tai Boondocksista www.boondocks.fi .

Mitä noihin virolaisiin löytökoiriin tulee, alla oleva lainaus Koirapakolaisten sivuilta puhukoon puolestaan:

"Kaikki auttajat eivät ole hyväsydämisiä

Myös koirakodin hallinnollisen johdon kanssa on vähän niin ja näin. Kun koirakoti seitsemisen vuotta perustettiin, sille myönnettiin 500 000 kruunun starttiraha. Rahat on käytetty, mutta ei suinkaan koirien hyväksi. Tämän vuoksi on koirakoti tälläkin hetkellä lakkauttamisuhan alainen.

Koirakodin työntekijöistä osa on työllistettyjä, osa vapaaehtoisia. Jälkimmäisistä suinkaan kaikki eivät käy auttamassa koiria sydämensä hyvyydestä. Osa noukkii parhaat päältä tavaratalojen koirille lahjoittamista elintarvikkeista.

Kahtena viime kertana koirakodissa käydessäni olen nähnyt koirille annettavan kouluruoan tähteitä. Perunanpuolikkaita ei ole muussattu - koiran vatsa ei niitä sulata. Joukosta löytyy myös punajuurta. Leipää on pussikaupalla koirakodin keittiössä, mutta sitä ei ole lisätty koirien ruokaan. Näen luurangonlaihan koiran, jolla on edessään täysi kupillinen tätä sianruokaa. Se ei syö.

Koirien koppeihin on vaihdettu kuivat oljet. Kopit ovat kuitenkin erittäin huonossa kunnossa. Koirat siis palelevat. Sen lisäksi monet niistä kärsivät nälkää. Ja kuitenkin tarhan työntekijät vilpittömästi uskovat olevansa hyvällä asialla pitämällä koiria elossa! Elävä kuolema...
Eläkeläiskoira ylpeyden aiheena

Varjupaikin ylpeyden aihe on "eläkeläiskoira" joka on ollut siellä 7 vuotta eli koko tarhan olemassaolon ajan. Kysymys on siis paikasta, jossa eläintenystävä ei itkemättä voi vierailla.

On totta, että on sydäntäsärkevää lopettaa nuori koira, tai koira jonka elämä selvästi on ollut pelkkää piinaa. On kuitenkin myös totta, että yli puolet näistä koirista ei tule saamaan uutta kotia.

Koirat odottavat. Kesän kuumuudessa, kevyt vesikuppi kaatuneena. Talven kylmyydessä. Rautakettingillä koppiin kahlittuna. Ehkä se sydämellinen ihmisluokka jakautuu vielä kahtia - niihin, joilla on järkeä ja niihin joilla ei ole. "
_________________
What you see IS NOT what you get!

[Loikka]

Kotipaikalla toimii eläinhoitola joka myös hoitaa löytöeläinpuolta ja joku koira on ollut "varauksella" itselle jos omistajaa ei löydy! Noista löytöeläinkodeista voi löytää todellisia helmiäkin jos vaan omistajat on tarpeeksi välinpitämättömiä!

Meillä on ollut tapana pitää "puhdasrotuisia" tai sen näköisiä koiria pitempäänkin elossa jos ne on sen näköisiä että vois olla potenttiaallisia koiria. mm. kevällä oli pystärin pentu (4 kk) reilut kolme viikkoa kun näytti puhtaalta ja kehityskelposelta yksilöltä. No tämä tarina loppui onnellisesti ja omistaja löysi koiransa! Omistaja luuli rajanpinnassa kun asui että sushukka olis pennun vienyt! No löytyi kuitenkin hoitolasta ja omistaja oli iloinen!

Joka syksy tulee myös "hölmöjen" mökkiläisten tuomia ajo- ja hirvikoiria. Nämä poikkeuksetta haetaan pois pikaisesti mutta poikkeuksiakin mahtuu sekaan. Joskus koirat on tarhassa useampia viikkoja kunnes omistaja älyää etsiä sitä.

Keskimäärin vuodessa menee lopetukseen pienellä paikkakunnalla pari koiraa ja 10-20 kissaa. Koirat läytää uuden kodin yleensä helpohkosti, mutta kissat sen sijaan menee varsinkin syksyllä helposti lopetettavaksi.

Löytökoirista yli 14 vuorokauden määräajan ovat oleet viimeisen kahden vuodenaikana muutama hirvikoira, joku ajokoira, muutama pystäri, ja lukematon määrä seropeita. Yhtään mettäkoiraa ei ole tarvinnut viedä lopetettavaksi!

Noista löytökoirista varmasti moni on saanut uuden hyvän kodin ja ovat sopeutuneet sinne loistavasti! Selviä mettäkoiria ei ole tarvinnut onneksi tai valitettavasti uuteen kotiin yhtään luovuttaa vimeiseen kahteen vuoteen.

[antti1978]

olen itse tuonut virosta löytökoiran paikka oli rakverde tai sinne päin ihmettelin kun ruokaa(raksuja) oli merikontillinen ja vielä laatu raksuja mutta koiran ulosteessa oli vain sulamatonta perunaa ja punajuurta.koirat oli aliravittuja vaikka ruokaa olisi ollut,ei tainnut löytö koirat olla raksujen arvoisia virossa.kehoitankin kaikkia olemaan tukematta toimintaa muuten kuin koiria hakemalla
itse sain kelpo koiran,josta luovuin sen takia että vanhan koiran kanssa tuli valta taistelu joka olisi päättynyt muuten jomman kumman kuolemaan.
koira asuu savossa nykyään ja voi todella hyvin