ilmapistoolin ammunta - yhden vai kahden käden ote ?

[Abborren]

Olen ampunut 7-vuotiaasta saakka (silloin sain ekan ilmakon) ilmakiväärillä eli yhteensä noin 35 vuotta - siis ihan omaksi huvikseni vain.

Nyt ostin sitten viime viikolla ekan ilmapistoolin, käytetyn halvan Gamo Compactin ja huomasin että onpas vaikeeta... Aluksi sai tsempata että edes osui tauluun 10 metristä ! Viikon harjottelun jälkeen saan noin 50% osumista mustalle - eli kehitystä huimasti vaikkakin olen mielestäni vielä aika heikko tässä lajissa.

Ongelma on että ammun kahden käden otteella, kädet hieman vinkkelissä (taitettuna) eli takatähtäin aika lähellä silmiä. Kokeilin eri asentoja ja tällä rupesi sujumaan parhaiten... Kun tähtäimetkin näkee skarpisti (lähempänä) eikä ase heilu niin paljoa (kahden käden ote)... Asentonikin on leveä haaraasento ja keho kohti taulua... siis ei sivuttain niinkuin kuulemma pitäisi...

Nyt luin että ilmapistoolilla on amuttava yhdellä kädellä ja molemmat silmät auki ja ehkä jopa käsi suorana... - mutta siitä kun ei minulle tunnu tulevan yhtään mitään, eli varmaankin jopa 25 % laukauksista menee ohi taulun - siis yhden käden otteella (pidän vielä toista silmää suljettuna...)

Kysymykseni olisi että kannattaako minun jatkaa ampumista kahden käden otteella vai onko minun välttämättä siirryttävä yhden käden otteeseen jotta kehittyisin tässä lajissa ? Tarkoitan siis että tuleeko minusta pitkässä juoksussa parmepi pistooli ampuja yhden käden otteella vaikka se nyt tuntuu mahdottomalta ?

Toisaalta tuntuis ikävältä käydä toivottoman alkuvaiheen läpi kun muutenkin osuminen on kivääriin verrattuna hankalaa...

[Quatermain]

Gamo Compact on hyvä laite ammunnan harjoitteluun. Jäykähkö liipaisin rankaisee helposti väärästä puristuksesta. Itse poltan pistoolissa ruutia, mutta samat lait sitäkin koskee. Ase, jossa on kunnollinen kämmentuellinen kahva, on yhtä tarkka yhdellä, kuin kahdella kädellä ammuttuna. "Palvelusaseiden" malliset pistooli ovat kahdella kädellä tarkempia.

Hyvät ohjeet ilmapistooliin löytyy Pyramydairin blogista, hakusanoilla 10 meter shooting. Muistaakseni viisi osaa.

Se ensimmäinen (vaikein?) oivallus pistooliammunnassa on etujyvän hahmotus. Jos käsi on suorana taulua kohti, VAIN etujyvä näkyy TARKASTI; hahlo ja napakymppi eivät tarkennu samaan kuvaan.

[JuhaH]

Ammun puolimoottoripistoolilla kahden käden otteella ja jos pakko ampua yhden käden otteella niiin sama ampuma-asento säilyy. Mutta eihän tuolla niin tarkasti tarvitse osua. Riittää kun somottaa pari osumaa isoon pahviin, jossa se keskustakin on riittävän iso.
Ilmapistoolilla ammun paremmin yhden käden otteella. Uskoakseni siitä syystä, että saan tähtäimen kauemmaksi ja näen paremmin. Yhden käden otteella kun ampuu niin se toinen käsi on syytä laittaa taskuun tai muuten vain ankkuroida, että ei heluessaan heiluta ukkoa.
Ruutiaseella kun ammun niin saan aika usein muistutella itselleni, että kahvaa ei tarvitse yrittää rutistaa kasaa. Jos ote kahvasta on liian tiukka niin tulee helpommin laukaisuvirheitä (ainakin itselläni).
_________________
Ei ole sellaista mekaanista ongelmaa, jota tietämättömyys ja raaka voima eivät ratkaise!

[lutkuttaja]

Mikään ei estä ampumasta ilmapistoolilla kahdella kädellä. Ammu niinkuin mukavimmalta tuntuu. Pistoolilla ammutaan vain yhdellä kädellä (ja toinen käsi taskussa) tyypit ovat niitä, joiden juttuja ei pidä noilta osin ottaa liian vakavasti.

Olen tuolla XS-S2:lla ampuillessa huomannut, että tärkeintä on laukaisu. Muu on sitten sellaista hienosäätöä. Pidät tähtäimet taulussa ja puristat liipaisinta tasaisesti lisääntyvällä voimalla. Jossain vaiheessa pyssy laukeaa. Tähtäimet valtelevat taulussa enemmän tai vähemmän, mutta älä välitä siitä, puristat vaan liipaisinta rauhallisesti. Jos yrität laukaista äkkiä hyvällä kohdalla, kun tähtäimet ovat kympissä tms. tulet epäonnistumaan.

Kahvaa ei tosiaan tarvi puristaa hampaat irvessä.
_________________

[Abborren]

Hyviä vastauksia.

Ymmärsin että kaksikätisyys ei välttämättä estä kehittymistä varsinkaan jos ajattelee mihin tasoon nyt ylipäänsä pääsee ihan vaan oman huvin vuoksi ammuskelussa (nooh... huvin vuoksi varmaan kilpa-ampujatkin sanoisi ampuvansa mutta itse en edes ajattele kilpailemista koskaan).

Jätän ainakin toistaiseksi yhden käden kokeilut ja ammun kahdella kädellä jotta motivaatiokin tähän säilyisi, oppimista vielä riittää... Mutta ampuma asentoja varmaankin pitää tsekata netistä - yhden hakupaikanhan sain ehdotuksena mutta tiedättekö muita hyviä linkkejä mistä suoraan löytyisi eri ampuma asentoja ?

Käsivarret suorassa vai taitettuna: Vaikka itsekkin luulisin että silmien on helpompi tarkentaa sekä taka että etutähtäimeen kun ase on kauempana (siis kuin käsivarret enemmän suorassa) olen tällä lyhyellä kokemuksellani osunut paremmin kun minulla on pistooli hieman lähempänä naamaa ehkä koska minusta tuntuu että näen lähimmän tähtäimen (taka railon) tarkemmin niin, toisaalta quatermann (?) kirjoitti että sitä ei kuulukkaan nähdä tarkasti... Taidan olla vielä hieman hakusessa tässä... ?

Poliisisarjoissa taitavat ampua käsivarret suorana toisaalta länkkäreissä eivät tähtää ollenkaan vaan ampuvat lonkalta ja kuitenkin osuvat - joten ehkä TVstä ei välttämättä kannatta ottaa opikseen...

[EeeKoo]

En ole asiantuntija, mutta joitakin huomioita:

voit ampua molemmilla tavoilla. Tietenkin monipuolisuus on valttia, joten myös yhden käden otetta on hyvä harjoitella.

Kahden käden ammunta on normaalin huvittelun ulkopuolella käytössä kilpamielessä lähinnä practicalin pistooliluokissa. Koska ammunta on "toiminnallista", kropan asennot ovat ne samat mitä yleisesti on käytössä viranomais- ja sotilaskäytössä.

Perinteisin asento on "isosceles stance", (=kolmioasento ) elikkä rinta suoraan ampumasuuntaan, jalat tukevasti harallaan, polvet hiukan koukussa ja kädet suoraan edessä yhtäpitkinä. Ylhäältäpäin katsottuna kädet muodostavat tasasivuisen kolmion. Etuna on asennon tukevuus ja se että täydellä ojennuksella tähtäimet tulevat aina täsmällään yhtä etäälle ampujan silmästä/silmistä.

Toinen yleinen asento on "weaver stance", joka on amerikkalaisen poliisin Jack Weaverin kehittämä. Tässä asennossa asekäsi on melkein suorana edessä. Tukikäsi tulee kahvaan asekäden sormien päälle. Kummankin käden peukut osoittavat piipun suuntaisesti aseen sivulla suoraan eteenpäin. Oikeakätisellä ampujalla molemmat peukut ovat siis aseen vasemmalla puolella.

Ampuva käsi työntää asetta suoraan eteenpäin, kun taas tukikäsi on selvästi koukussa, kyynärpää alaviistoon ja vetää asetta taaksepäin. Tästä syntyy tälläinen "jännite", joka auttaa isommissa ruutiaseissa hallitsemaan rekyyliä. Asento on yleisesti hiukan etupainoinen, paino on varpailla ja polvet hiukan koukussa. Usein tässä asennossa myös toinen jalka on hiukan edempänä kuin toinen. Asento muistuttaa siis paljon nyrkkeilijän perusasentoa.

Usein pistoolilla ammuttaesssa saattaa auttaa asento, jossa toinen jalka on edempänä kuin toinen. Tätä voi kokeilla seuraavasti:

asetut kolmioasentoon. Tähtäät vahva silmä auki sopivaan maalitauluun. Nyt suljet molemmat silmät ja pidät kropan mahdollisimman rentona. Sitten heilautat aseen vaakasuorassa sivulle ja takaisin rennosti toisella sivulle. Jatkat tätä heiluttamisesta sivulta toiselle, mutta samalla pienennät sivuttaisliikettä kokoajan.

Pyrit sitten pysäyttämään heilumisen sihen kohtaan jossa TUNNET, että ase oli aloittaessasi. Siis kohtaan jossa ase osoitti suoraan maaliin. Avaat silmät vasta kun olet rennosti lopettanut liikkeen tähän em. kohtaan. Pidät aseen paikalla ja tähtäät taas vahvalla silmällä.

Jos ase nyt osoittaa maalin vasemmalla puolelle, siirrät hiukan vasenta jalkaa eteenpäin ja oikeaa taaksepäin. Jos ase osoittaa oikealla, teet saman mutta päinvastoin.

Seuraavaksi pidän jalat uusilla paikoilla, tähtäät taas keskelle maalia, suljet molemmat silmät ja teet uudelleen rennon, vasemmalta oikealla ja takaisin tapahtuvan heilutuksen, joka jokaisella kierroksella pienenee vähän lyhemmäksi molempiin suuntiin. JA HUOM! aseen korkeus pysyy heilutuksessa kokoajan samana, liike tapahtuu siis ainostaan vaakatasossa.

Tällä tavoin voit saavuttaa mahdollisimman luontevan ja rennon ampuma-asennon, kahden käden otteelle. Käsitteellä on hieno englanninkielinen termikin, se on "natural point of aim".

Viimeisenä voisin lyhyesti mainita (luultavasti ainakin kaikille enemmän harrastaneille) tutun asian: pistooliammunnan tähtäykseen suurimman salaisuuden.

Elikkä: kaikkein tärkeintä tähdättäessä on, että tähtäinkuva on mahdollisimman oikea. Etujyvä on takahahlon keskellä ja jyvän yläreuna on hahlon yläreunan kanssa tasalla. Tämä etujyvän ja takahalon muodostama "paketti" on edelleen suorassa kulmassa, ei siis killissä/vinossa mihinkään suuntaan.

TÄHTÄINKUVAN OPTIMAALISUUS/OIKEELLISUUS ON KAIKKEIN TÄRKEINTÄ. Vaikka tämä tähtäinkuva - "paketti" heiluu jokaisella ampujalla siinä maalitaulun keskustan päällä, SIITÄ EI PIDÄ VÄLITTÄÄ. Jos kuva on TÄYSIN OIKEA /OIKEAN MUOTOINEN ja se on edes suunnilleen siinä napakympin päällä, niin tulos on aina vähintään joku yhdeksikkö.

JOS TAAS TÄHTÄINKUVA ON HIUKANKIN HUONO, NIIN OSUMA MENEE HUOMATTAVASTI ENEMMÄN OHITSE TÄHTÄYSPISTEESTÄ, VAIKKA SE OLISI SIINÄ AIVAN KESKELLÄ. Tämä siksi koska jos tähtäinkuva on väärä, on aseen piippu VINOSSA johonkin suuntaan tauluun/maalin nähden. Tämä aiheuttaa aina paljon suuremman virheen, kuin se että et pysty pitämään tähtäyspistettä aivan keskellä maalia liikkumatta.

Pistooliammunnassa (ja ammunnassa yleensäkin) puhutaan pidosta. Kyvystä oikealla hetkellä pysäyttää tähtäyspiste pieneksi hetkeksi napakymppiin. Kuten jo edellä totesin, se suuri salaisuus on kuitenkin se, että yksikään ihminen ei pysty tähän täydellisesti. Riittää, että tähtäyspiste on tietyn "virhetoleranssin" sisälle. Tällöin jos kaikki muu: hengitys, tähtäinkuva ja liipaisu suoritetaan virheettömästi, tulos on aina napakymppi.

Yleisesti ottaen, pistooliammunnassa, varsinkin nopeassa toiminnallisessa ammunnassa, suurin syy ei-optimaalisen osuman syntyyn on liipaisuvirhe joka siirtää etujyvää johonkin suuntaan. Siis näin hajottaen etujyvän ja takahahlon suhteen ja kääntäen piipun hiukan vinoon.

Kuten tuossa jo edellä toinen kirjoittaja totesikin, liipaisun kanssa ei pidä paniikinomaisesti hosua. Tärkeintä on rauhallinen ja tasainen puristus joka jatkuu nykimättä loppuun saakka. Yleinen peukalosääntö on, että kun oikea tähtäinkuva on napakympin päällä ja aletaan puristamaan laukausta pois, niin jos laukaus ei lähde viimeistään noin 6-8 sekunnin kuluessa, aloitetaan rauhallisesti alusta.

Liipaisua kannattaakin harjoitella kovasti, jos mielii hyviin tuloksiin.

[Abborren]

kiitoksia hyvästä vastauksesta, ja löysinkin nyt netistä lisää tietoja & kuvia vastauksista poimituilla hakusanoilla.

Olen nyt harjoitellut aika lailla lisää (siis paljon suhteessa tähän lyhyeen aikaraamiin) sekä yhden että kahden käden otteella ja nyt molemmat sujuvat jo aika lailla paremmin ja nyt jopa miltein yhtä hyvin - tosin jos on ammuttava pidempää sarjaa kahden käden ote on huomattavasti parempi, yksi käsi kun väsyy...

Eli käden väsyminen ammuttaessa pidempään ja siitä johtuva suurempi "liike" on nyt mielestäni vaikeinta yhden käden otteessa.

Mukaavaahan tämäkin on ja plussana on myös se että pistooli on huomattavasti hiljempi kuin mikään ilmakoistani... Ja 10 m on käytännössä helpompi harjoitella kuin 25 metristä - en pidä ilmakiväärillä ampumisesta niin läheltä kuin 10 metristä ollenkaan. Ilmapistoolilla 10 metriä tuntuu nyt ihan OK:lta vaikka aluksi sekin tuntui liian pitkältä etäisyydeltä osuumiseen koska silloin osuminen oli enemmänkin ehkä sattumaa...

[EeeKoo]

[Quatermain]

Kannattaa perehtyä siihen kylkisuuntaan. Kun linja on oikea/luonnollinen, kantaa kylkiluut puolet aseen painosta... sitten vaan paljon lyijyä taulun suuntaan.