Historiikkiä puuhaamaan

[Harge]

Sitä kun tulee lusikka laitettua monelaiseen soppaan, niin nyt olisi edessä seuraavanlainen savotta. Eli seura täyttää vuoden päästä syksyllä 50v ja nyt sitten olisi tarkoituksena puuhata hiistoriikki johon kerätään faktatietoa ja erätarinoita seuran toiminnasta vuosien varrelta.

Tänään pidämme "työryhmän" kanssa pienimuotoisen palaverin jolla homma saatetaan käyntiin.

Jos ja kun foorumailisilla on tämäntyylisestä projektista kokemusta niin ensikertalaisena ottaisin mielelläni neuvoja ja vinkkejä vastaan. Miten hommassa tulee edetä jotta vältetään pahimmat karikot matkalla kirjan valmistumista. Eniten varmaan vinkit olisivat tarpeen toimitukselliselle puolelle ja ihan ns. maallikonin mielipiteet on tervetulleita. Painotekniset asiat ovat jo ennestään suht hanskassa ja itse teen kirjan taiton joten niistä ei sen kummemmin tarvitse murehtia.

Millä tavalla kirjasta saataisiin mahdollisimman mielenkiintoinen paketti joka oikeasti kiinnostaa lukijaa?

[KorniPienpena]

En varsinaisesti tiedä onko kovinkaan pahoja karikoita tuollaisessa projektissa, rahoitus ja tietotaito kun teillä tuntuu jo olevan kunnossa. Yllättävänkin aikaa vievää tuollainen kuitenkin on, joten aikaa kannattaa varata siihen rutkaasti.

Yksi asia jota aina kiinnostaa ihmisiä on kuvat (laiskempikin jaksaa katsoa kuvaa vaikkei lukea viitsisi). Älä siis säästä kuvissa!
Kuvatekstit ovat myös hyvin tärkeitä, etenkin se että kuvassa esiintyvät ihmiset mainitaan nimeltä. On aina paljon kiinnostavampaa katsoa tai jopa lukea kirjaa, jossa itse esiinnyt tai ainakin sinun sukulaisesi tai tuttavasi. Kuvia kannattaa haalia jäseniltä myös muista kun metsästystapahtumista, esim. talkoista, peijaisvalmisteluista j.n.e.

Teksti kun teksti kärsii aina liian paljoista numerotiedoista. Mikäli esimerkiksi saalistietoja tai muuta vastaavaa halutaan tuoda esille, niin laita johonkin taulukkoon erikseen vaikka loppuun tai muualle - kunhan ei tekstiin. Sanomattakin lienee selvää että diagrammit ja muuta grafiikkaa ei tällaiseen juhlajulkaisuun kannattaa laittaa.

Historiikin sisällöstä teillä on varmaan jo jonkunmoinen käsitys. Yleensä tällaiseen julkaisuun koitetaan sisältää juttuja ja kuvia yleisimmistä metsästysmuodoista, riistanhoidosta, kilpailutoiminnasta, rakennushankkeista ja seuran perustamisesta ja kehityksestä.
Lisäksi voi poimia mukaan tarinoita ja kuvia yllätyksellisistä saaliista tai tapahtumista esim. "Kuivakankaan karhu vuodelta -72" tai "Seuran ensimmäinen supikoira 1967". Ja sinä kun olet taittotaitoinen niin teehän niistä lyhyeimmistä erikoisista jutuista vähän erinäköisiä (esim laatikko, taustaväri j.n.e.) kun itse leipätekstistä, sellainen helpottaa lukemista kummasti.

Teosta kannattaa oikoluetuttaa useamalla henkilöllä, jotta kaikki nimet ja vuosiluvut varmasti saadan oikein (harmittaa vietävästi jos virheitä jää painettuun tuotteseen ja etenkin kun siitä tullaan huomauttelemaan).

Ei muuta kun työn iloa!
Saako kysyä missäpäin tämä seura vaikuttaa?

[töyhtöhyyppä]

Ei ihan historiikista ole kokemusta, mutta opiskelujen ja työni takia on tullut jonkin verran kirjoitettua oppaita, kirjaa jne.

Varmaan tuollaiseen pätee kuitenkin monet samat säännöt, jotka pätee muuhunkin "kirjallisuuteen".

Eli aluksi on syytä laatia erittäin hyvä suunnitelma. Jonkinlainen hahmotelma sisällysluettelosta (ainakin pääluvut). Myös jonkinlainen johdanto ikään kuin itselleen ede tueksi. Näistähän muodostuuki sitten jo "tutkimussuunnitelma" Mitä paremmin teet nuo esivalmistelut, sitä helpommin saat loputkin tehtyä ja varmasti tulee loogisempi kokonaisuus.

Yks mihin kannattaa satsata oikein kunnolla, on kielioppi ja oikeinkirjoitus. Siinä saakin jo kaivella muistin sopukoista jopa peruskoulun äidinkielen oppeja.

Jos kieli on vähänkin huonoa, tekstistä tulee helposti takertelevaa ja lukeminen vaikeutuu huomattavasti. Sitä kautta mielenkiinto saattaa lopahtaa kokonaan.

Tuohon auttaa paljon, kun luetuttaa tekstin monella eri "esitarkastajalla" läpi. Mielellään lukijaksi joku "ammattihenkilö", jos vain mahdollista sellainen saada avuksi.

[Harge]

[Ippetti]

Ensimmäisenä kannattaa onkia esille elossa olevat perustajajäsenet, seuran alkuajan jäsenistöä ja näiden puolisot. Heillä on varmasti muistoja ja lennokkaita tarinoita seuran toiminnan alkuvuosilta. Myös toimintakertomukset olisi hyvä löytää, jos ovat vielä tallessa.
_________________
Rapakunnossa oleva etenee hyvin mudassa