Käytetyistä drillingeistä

[Sauerssoni]

Jos hommaa käytetyn drillingin vaikka nyt Saksasta, niin aina mietityttää, että mitä jos sattuu sellainen yksilö jossa luotipiippu ei jostain syystä niin sanotusti käy kunnolla?
On kait niissä joku palautus mahdollisuus?

Minkälaista käyntiä yleensäkin tuollaisen vähän vanhemman drillingin luotipiipulta voi odottaa?

[Yxa]

Postimyyntiin liittyvät kuluttajanoikeudet pelaavat Saksassakin aseliikkeestä ostettaessa; kuluttajalla on palautusoikeus, tämä on tullut vastaan saksalaisten aseliikkeiden kanssa asioitaessa. Varminta on tietysti myös ennen kaupan tekoa tehdä myyjälle selväksi, että ase palautetaan jos myyjän antamat lupaukset ei täyty. Meilit tai muu kirjeenvaihto pitää ehdottomasti säästää, että on jotakin mihin vedota jos tulee erimielisyyksiä. Käytännön tosiasia tietysti on, että palautuskynnys on korkeahko; hankkimislupaan, maahantuontilupaan (ennakkosuostumukseen) ja postikuluihin menneet rahat taitaa jäädä takaisin saamatta.

Drillingin luotipiipun tarkkuus on "suhteellinen" juttu, ainakin silloin kun on kyse aseesta, jossa luotipiippu on haulipiippuihin juottamalla kiinnitetty. Jos esim. ammun useita laukauksia peräkkäin ilman että annan piipun välillä jäähtyä, nousevat osumat ja kasa on 50-60 mm sadalta metriltä. Kun ammun aina kylmällä piipulla, pääsen samoihin tuloksiin kuin pulttilukkoisella kiväärilläkin. Tästä täysin tyypillisestä ilmiöstä ei ole ollut käytännössä haittaa, koska tälläinen nopeahko peräkkäinen ammmuskeleminen ei vastaa käytännön metsästystilannetta.

Käytettyä hankittaessa on myös tärkeää selvittää, onko kiikari asiamukaisesti asennettu; kiikarin irrottaminen ja kiinnittäminen ei tietenkään saa vaikuttaa osumapisteeseen.

[Havulintu]

Eipä ole minulle tullut vastaan uutta tai vanhaa drillinkiä, jossa luotipiippu ei käy. Yleensä se kriittinen vika pyssyssä on ihan jossain muualla, kuten kiikarin kiinnitys, lukkomekanismin ongelmat tms. Kyllä sakemannien drillinkipiiput yleensä sattuu ja aikas tarkasti. Italiaanoista en sitten tiedä, ei ole kokemuksia...
_________________
"Korpikankailla möyrii karhu, iso musta elävä, kyrmyniska..."

[sauernisti]

Käyppä lukemassa nämä sivut
http://www.kettunet.com/

Olikos nimimerkin fox_66 ylläpitämät. Loistavaa infoa.
_________________
Piú avanti da sempre

[Sauerssoni]

Joo tosi hyvät sivut! Olen joskus ne lukenut ja siintä kipinänkin saannut.

Jos käyttää suomalaista välikättä niin se välikäsi lienee vastuussa tilatusta aseesta?

[igorrock]

Jos jostain löydät kaupan olevia välikäsiä niin kerro heti !!! Jo Veikko Huovisen "Pylkkäs-Konsta" aikoinaan haikaili niiden perään ja kyllä minullakin olisi sellaisille käyttöä

Ja kannattaa muistaa että perinteinen drillinki ei ole mikään kasa-ammunta -ase vaan kehitetty villisikojen ja pienempien hirvieläinten ajojahtimetsästykseen. Niissä on yleensä ko. aseelle riittävästi osumapinta-alaa.

[Yxa]

Niinpä niin, sellainen "välikäsi" joka osaa hommansa ja vastaa ostoksestaan on nimeltään ammattimainen asekauppias.

Mielipiteeni on, että jos aikoo tehdä edukkaan hankinnan on se tehtävä suoraan saksalaiselta myyjältä. Saksassa on aseliikkeitä, jotka ovat yli sata vuotta vanhoja, ei ne ole asiakkaita kusettamalla tähän päivään saakka pystyssä pysyneet. Sama periaate kuin auton tuomisessa, ei sitä halvinta epämääräisimmältä myyjältä.

[woodleigh]

Blaser D99, 7x57R luotipiippu. Piipulla ammuttu 400ls ja paras kasa 13.8mm/150m. Hyvin tyypillinen käynti 15mm/100m. Ase on muuten kaupan...
_________________
VRV

[Sauerssoni]

Juu no ei tässä mitään pyyjahtia 200 metrin päästä drillingillä aijota yrittääkään.
Käyttö olisi varmaan kettu-/supijahti kyttäämällä, tai ajosta, tulevaisuudessa ehkä kaurisjahti ja olisihan se mukavaa jos sillä teeri kokoluokan lintuunkin 100 metriltä osuisi.
Enemmin se olisi vaan semmoinen harraste värkki, jolla voisi seurue jahdeissa fiilistellä ja olisihan se kiva jälleenlatailla ja testailla jotain uutta kaliiberia.

Entäs jos ostaa halvimman Frankonialta, tai vastaavalta? Kun joskus siellä myydään Sauer tyyppisiä (siis se sama konstruktio jota kaikki Suhlin pajat käyttivät yhteen aikaan) ihan kohtuu hintaan.

Onkos Suhlin hakas jalat mistään kotoisin?
Mitkä on ne yleisimmät koneistolliset ongelmat drillingeissä?
Onko se Suhlin konstruktio, joka tuossa fox_66 jutussakin on, kuinka hyvä ja mikä on niissä tyyppi vika?

[igorrock]

Nykyaikaisissa Saksalaisissa ja Itävaltalaisissa drillingeissä (tarkoitan tässä viime sodan jälkeen valmistettuja) ei koneiston toiminnan suhteen ole tiettävästi juurikaan ongelmia ainakaan jos asetta on huollettu kunnolla. Kolmipiippuiset ovat sen verran kalliita laitteita ja hankalia rakenteeltaan että ne on yleensä valmistettu keskimääräistä paremmista raaka-aineista ja samasta syystä myös tavallista huolellisemmin.

Käytettyä asetta ostaessa ainoa varma tapa varmistua aseen kunnosta on näyttää sitä asesepälle joka on ennenkin touhunnut drillinkien kanssa. Yleensä nuo saksalaiset aseliikkeet kyllä pitävät huolta omasta maineestaan ja ovat näinollen luotettavia kauppakumppaneita. Yksityiset myyjät ovat sitten "juttu erikseen".

Nuo hakajalat ovat klassinen tapa kiinnittää pikajalka drillinkiin ja oikein asennettuna toimivat loistavasti.

Yksi asia joka jakaa drillingin käyttäjäkuntaa eri mielipiteisiin on "handspannungin" eli luotipiipun erillisen virittimen paikka. Toinen vastaava asia on ns. Greener-varmistin joka yleensä on ainakin SAUERin drillingeissä. Mutta tottumuskysymyksiä ne kuitenkin noin loppujen lopuksi ovat.

[Yxa]

Drillingeissä en tiedä olevan mitään tyyppi- tai muitakaan vikoja, en ole kuullut muiltakaan sellaisista. Tarkoitatko Sauerssoni Frankonia -nimistä halvinta mahdollista drillinkiä? Käsittääkseni Frankonia samoin kuin esim. Kettner ovat vain markkinointinimiä, he valmistuttavat aseensa jossakin halvemmissa maissa, ei Saksassa. Rohkeesti vaan asiallisesta saksalaisesta aseliikkeestä käytetty saksalainen drillinki, jossa on jo valmiiksi optiikka paikallaan. Selvität ennen kauppaa palautusoikeusasian.

Kunnolla asennettu hakajalka ja kääntöjälka pelaavat kyllä, molemmat hyviä. Siitä kumpi on parempi voi kinata loputtomiin. Samoilla linjoilla igorrockin kanssa, kyllä handspanneriin ja greener -varmistimeen tottuu, väitän että jopa yllättävän nopeasti.

Sauerssoni, jos hinta on kriteereistäsi haulikaliiberia merkittävämpi seikka, niin ota drillinkisi 16 kal haulipiipuilla, silloin saat drillingin Saksasta tosi sopivasti.

[Elan]

Drillingit saattavat olla hyvinkin tarkkoja aseita, itselläni 30-06 kaliiperin Merkel 95K käy alle 15mm/3 ls/100m kasaa eräällä tehdaspatruunalla. Mukana tulleessa tehtaan koetaulussa on alle 9mm kasa.

Suhler hakmontage on ainoa oikea pikakiinnitys. Paitsi jos kysyt Klaus Götschiltä . Kun se on alun perin hyvin tehty ja käytetään järkevästi, niin kestää varmasti isältä pojalle. Jälkiasennuksena sitä ei taida kannattaa laittaa kovan hinnan takia.

Erillisen luotipiipun hanavirityksen etuna on turvallisuus, koska vaara ampua luotipiippu haulipiipun sijaan on lähes olematon. Käytössä hanavirityksestä ei ole haittaa, luotiaseella ei yleensä ammuta kovin nopeasti. Sen sijaan joissakin drillingeissä tukin kaulan sivulla oleva varmistin on hankala käyttää. Siihenkin varmaan tottuu.

Drillinki on aina arvokas ase, joten sitä kannataa myös korjauttaa. Saranatapin kääntö tai vaihto lienee tyypillisin korjaus vanhemmissa aseissa.

[Sauerssoni]

En tarkoittanut Frankonian teettämiä (lienevätkö italiaanoja?) vaan ihan tätä Jota nykyään myydään Sauer 3000 nimellä (Fortuna?), jossa on Greener tyyppinen varmistin ja jota on kaikki Suhlin pajat vääntäneet viimeiset 100 vuotta. Siis sama mikä löytyy täältä http://www.kettunet.com/ .
Niitä kun näkee sellaiseen 1.500€ hintaankin kohtuullisen näköisiä joskus. Niin ja olen yhtä ennen sotia peliä katsellut, jossa haulit 16/65 ja luoti 8x57IR ja hinta 550€. Siinnä on vaan se, että 8x57IR:än .318 kaliiberin luoteja ei taida olla kuin puolivaippana ja yhtä tai kahta laatua.

Voiskohan sen porata jyrskäyttää 8x57IRS kaliiberiin?

[Yxa]

Omassa aseessa ei edes haulipiiput virity taittamalla, vaan handspannerista. Varmistinta ei ole aseessa ollenkaan. Alkuun oli handspannerin kanssa opettelua että ehti pomppulintuun mukaan. Se kun on varmistinta huomattavasti jäykempi.

Tämä handspannerin turvallisuutta lisäävä ominaisuus taitaa riippua aika paljon jahtimuodosta. Ainakaan lintujahdissa en laita panosta luotipiippuun ollenkaan ennen kuin "kivääripaikka" tulee, samassa yhteydessä kun laitan kiikarin paikoilleen.

[Merilinnustaja]