Lupa mäyräjahtiin tuli!

[Takamehtienmies]

Seuraavassa tositarina elävästä elämästä, jossa teoria ja käytäntö metsästyksestä kohtasi pitkän keskustelun jälkeen.
Paikkakunnallamme on kauan autiona ollut hyvässä kunnossa oleva maalaistalo rakennuksineen. Pihapiirin laidalla olevan ison riihen alta otin vuosien varrella suuren määrän kaikkia pienpetoja.
Se oli "pomminvarma" passipaikka ketunajossa. Samoin ne kolme heinälatoa oli petojen suosiossa. Perikunta oli antanut meille metsästäjille luvan metsästää petoja, samoin pienriistaakin, ja yhteistyö oli ihan ok.
Sitten perikunta möi paikan etelän oikein "isolle" herralle, ja heti tuli suuret kieltolaput sille 20 hehtaarin alueelle. Ja meitä metsästäjiä se homma suuresti keljutti. Ajot meni ennemmin tai myöhemmin sinne pihapiiriin, ja siellä ne oli turvassa.Samoin supit ja mäyrät sai lisääntyä siellä rauhassa.
Muutaman kerran hakiessani ajokoiraa sieltä pois, näin mäyrien saaneen mellastaa rakennusten alla. Navetan kivijalan alle oli reiät, eihän niitä kukaan häirinnyt hommissaan. Savupiippu oli jo hieman kallistunut, mäyrät oli löytänyt kuivan hiekkapatsaan piipun perustuksista.
Soitin isolle herralle, ja selitin asiaa, piippu kaatuu ennenpitkää jos petoja ei poisteta. Ei mennyt asia perille, pedoillakin on hänen mielestään oikeus elää, ja piippua kuulemma vääntää routa!
Seuraavan kerran koiraa hakiessani huomasin päärakennuksen alle kaksi reikää. Ja julmetun suuret olikin ne hiekkakasat kivijalan vieressä.
Soitin taas omistajalle, ei ollut kanta muuttunut.
No taas kerran koira vei ketun sinne, ja siellä olikin omistajat paikalla. Menin hakemaan ajuria pois sieltä, ja menin isännän juttusille. Ei se voi purematta minua nielaista mietin mennessäni. (He olivat ajaneet aina metsästäjät pois uhkailujen saattamana!)
Ensin he olivatkin todella hankalia, mutta jonkin aikaa puheltuamme, aloimme saada jonkinlaista kontaktiakin(ei nyrkeillä).
Katsottiin ulkorakennuksen piipun asentoa, ja samalla kerroin heille mitä siinä oli tapahtumassa. Heillä ei ollut minkäänlaista tietoa rakennustekniikasta, siitä miten savupiiput ja perustukset on rakennettu, ja mikä niiden tarkoitus on.
Lamppu alkoi pikkuhiljaa syttyä isännän päässä, ja kohta me joimme sisätiloissa KAHVIT!
Silloin teimme metsästyssopimuksen suullisesti, että saan metsästää vapaasti hänen alueellaan entiseen malliin.
Ja sen jälkeen olen sieltä saanut todella paljon saalista, olihan se vuosia kasvanut korkoa siellä petopankissa!
Savupiiput ei ole enää kallistunut enempää, ja monet kahvit on juotu heidän kanssaan.
Tämä tapaus sai molempia osapuolia tyydyttän ratkaisun, ja pedotkin pysyvät kurissa.

[ladybug]

Näin se pitää mennäkin, rohkeesti vaan kysymään lupaa pienpetojen poistoon, ei ne purematta niele. Useesti voivat olla myöntyväisiäkin pienpetojen suhteen, kun kerrotaan mistä on kysymys ja ei aiheuta sen suurempaa trafiikkia pihamailla. hyvässä hengessä.

[heguli]

hyvä tarina ja osoitus että metsä vastaa niinkuin sinne huutaa.
maltilla saa joskus ihmeitä aikaan.

[stöcklin]

Vähän samanlainen tarina: Ensilumilla oli suppanat ollu liikkellä ja keskitalven pysyi jäljet piilossa. Keväällä oliki tielle tullu jäljet ja sukset jalkaan ja perään, jäljitys 50m kesämökkinä olevan talon alle . Vähän aikaa miettimistä ja aloitin omistajan etsimisen, kun ei mitään tietoa hänestä. Muutama (noin 10) puhelua myöhemmin oli jo omistaja selvillä ja jokainen keneltä omistajaa/numeroa kysyin sanoivat ihan turhaa lupaa ei anna, ku se oli niin vaikee mies, kun tuota tietä tehtiin.... Viimein rohkaisin itseni ja soitin omistajalle ja esitin asian kertoen, että kesällä saattaa olla hieman haju haittaa, jos saavat muutaman kuukauden asustella rauhassa. Vastaus oli nopeasti pyytäkää ne pois, kun ette vaa paikkoja riko . Tässäki tarinan opetus: kysyvä ei tieltä eksy. Yhden kerran 10 vuoteen ei ole lupaa tullut, kun on kysynyt. Mutta jos luvan jättää kysymättä voi seuraukset olla sellaiset, että se yksi saatu supi ei mieltä lämmitä

[RiUDE]

Meilläpäin oli seurakunnalla käytäntö, ettei pienpetojen pyyntii anneta kuin loukku/rautalupia.
Kyselin asiasta tarkemmin, ja selvisi, että sellainen päätös vain on joskus tehty seurakuntaneuvostossa.
No, pyysin riistanhoitopiiriltä lausunnon asiasta (sainkin oikein hyvän) ja tein esityksen seurakuntaneuvoston kokoukseen, että talouspäällikölle annettaisiin valtuudet myöntää lupia myös koiralla ja aseella tapahtuvaan pienpetojen metsästykseen.
Esitys meni läpi heittämällä. Eli aina kannattaa kokeilla.
_________________
Savo suureksi.

[valmet 412s]

hieman samantapaista hommaa, hyvä autiokämppä tiedossa jo vuosia mutta ei lupaa mennä ottamaan pois. rohkeasti vain soittamaan omistajalle, jota paikalliset kutsuvat hitleriksi. no sieltähän lupa tuli heti että napsahti ilman mitään. ja petoja moniaita saatu sieltä.

-monesta ennakkoluuloton lähetymistapa on hyväksi.

[stöcklin]

Ennakkoluulottomasti asialle ja asiallinen käytös niin sittenpähän näkee. Mutta jos aina uskoo naapureita yms moneen paikkaan jää kysymättä. Monta kertaa metsästys seuralle vuokraamatta jättämisen taustalla on vanhat iänikuiset riidat tie, kalastus, metsäpalsta, metsästys, naiminen yms asioista ja sen kautta on saanut, joko aiheesta tai aiheetta mxxxxn maineen. Osa jopa ilman järkevää syytä, kun eivät ole kehdanneet asioita selvittää vaa ovat kylmästi ottaneet maansa pois. Monta kertaa suurimmat ongelmat tulevat ihmisten keskinäisistä riidoista joihin vedetään metsästysseura ja sen kaikki jäsenet syyttä mukaan, jonka jälkeen soppa on valmis.

[ajava]

Juu ja omistajalle itselleen kun alkaa olemaan riesaksi niin tullaan kyseleen pyyntiä.Ei välitä jos naapurille haittaa tekeevät.

[Takamehtienmies]

Jatkoa alkuperäiseen tarinaan seuraa.
Nimimerkki Ajava oli aivan oikeassa siinä, että joskus pyytävätkin rakennusten omistajat apuun mehtämiehiä, kun vahinko alkaa olla todennäköinen. Kertomassani paikassa on yhteistyö jatkunut, ja viimeviikolla sain sieltä riihen alta neljä supia ja kahdet kahvit, siis isänniltä! Ja he soittivat minulle, että kahtena iltana on ollut supi pariskunta pihapiirissä liikkeellä.
On muuten aivan mainio pariskunta kun heidän kanssaan on päässyt tutuiksi.
Heidän mielestään on kuulemma hauska keskustella tällaisen puheliaan ja omalla murteellaan puhuvan keskisuomalaisen maalaispojan kanssa.
Jatkoa metsästysluvalle on suupuheilla niin kauan kuin meikäläisen jalka nousee. Ja siivellä saa tulla matkaan jo pari nuortakin mehtämiestä opettelemaan näitä monimutkaisia metsästyksen saloja.
Yhteistyö ja avoin suhtautuminen puolin ja toisin tuo lopulta paremman lopputuloksen.

[Takamehtienmies]

Jatkoa edellisiin kertomuksiin:
Tässä oli muutama lauha päivä meidänkin seudulla, joten elukat oli rohkaistunut käymään rakennusten alta ulkoilmassa. Edellä kertomassani paikassa on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla lakon aikaan, mutta nyt oli ilmestynyt jälkiä, joita omistajat eivät tunnistaneet.
Olen itse muuttanut hieman olinpaikkaani, joten otin kaverikseni nuoren pojan opiskelemaan tätä petohomman salatiedettä, siis lapio, kanki, kirves,ym...
Saatiinhan me sieltä mäyrä saaliiksi.
Mutta tärkeintä asiassa on se, että nuori mies sai luvan päivystää ja metsästää vapaasti siellä alueella, kaikkea riistaa ja petoja.
Nyt hänellä on minulta lainassa kokenut koira luolahommiin, ja pieni pentu kasvamassa tulevaisuuden juttuihin!
Nyt on hyvä mieli vanahalla ukolla!

[Mc-manteli]

Hienoa toimintaa takamehtienmieheltä!
Kirjotahan vaan lisää näitä jatko-osia. Mukavaa luettavaa.

[Takamehtienmies]

Ja tänään "oppipoika" soitti kuulumisia! Kaksi supia saaliiksi sieltä riihen alta. Ja ne kaksi supia oli poijjan ihan ensimmäiset itse saadut pedot!
Onnittelin METSÄSTÄJÄÄ,huom isolla kirjoitettuna METSÄSTÄJÄÄ, saaliin johdosta. Luulen, tai oikeastaan tiedän sen, että siellä seudulla pienpedoilla alkaa olla "äksöniä" elämässä!
Hyvä niin! On muuten semmoinen poika hommissa, että olen ylpeä jatkajastani!

[Takamehtienmies]

Tänään sain taas väliaikatietoja nuoren miehen luolahommista. Siitä edellisissä jorinoissani kertomasta paikasta nuorimies on saanut tähän päivään mennessä kahdeksan supia ja kaksi mäyrää. Lainaamani kokenut koira on tietysti ollut pääasiallinen solisti siellä, mutta eilen oli kuuden kuukauden ikäinen penikka saanut ottaa erän supin kanssa. Hyvä painostus ja lopuksi kaato penikalle kruunasi päivän. Oli ollut supi ns. pomminvarmasssa paikassa, oli kaverin silmien alla kaiken aikaa koko tapahtuma, joten uskalsi laskea pennut töihin.
Jotta minä oon ylypeä siitä poijjasta, ja niistä koirista!

[Mäyrä]

Hattua täytyy nostaa takamehtienmiehelle,se on hyvä kun nuorta verta koulutetaan tärkeään työhön,niin ja ne onnistumiset antaa voimia jaksamaan vaikka välillä ei saalista tulisikaan.

[Takamehtienmies]

Ja tänään taas "poika" soitteli väliaikatietoja. Kaksi supia, ja penikka oli ollut pääsolisti tälläkertaa! Oli toiminut kuin vanha koira. Hieman toppuuttelin poikaa jo siitä penikan käytöstä, antaa kakaran hieman miettiä elämän kovuuksia.
Mutta oon niistä "kakaroista" entistä ylypeämpi! Alakaa olla ammattimies!