Hirvinukke

[löppöpetra]

En pidä itseäni nuorena enää.Ikää yli 30.Oisko se sit kohta keski ikä.Tuntuu midän sakissa vanhemmat ja kokeneet laittavan enemmän hanttiin eri uudistuksista porukassa.Sama mitä ehdottaa niin pitäis mennä samaa rataa ku kerta on menty viimeiset 30 vuottakin.Ja tottakai nuorille tulokkaille pitää kertoa jo ennen jahtia mikä on homman nimi meidän porukassa.Siinä saa sit itse päättää mitä tekee.
_________________
Koittakaa PETRATA vähän!

[Kossu]

Eipä niitä pulloja tarvitse ostaa kuin 1kpl/tapaus..ei sentään jokaista laukausta kohden..

Olen Ruutiukon kanssa samaa mieltä siitä että ylimääräisten paineiden luominen hirvijahtiin on typerää..kaikenlaiset sakkomaksut, puupyssyn tai luudan kanto pitäisi ehdottomasti unohtaa..

Tuossa meidän porukan pummipullossa on se hyvä puoli että kun se juodaan, tapaus myös unohdetaan samalla..

Kerran kävi tapaus että yksi ohiampuja ei tuonut pulloa, lieneekö unohtanut tai jotain..illanistujaisissa juotiin sitten porukalla arvokkaasti seisten snapsilasilliset vettä..samalla tietenkin jahtipäällikkö mainitsi kenen pummipullosta snapsi oli kaadettu..huumorilla tietenkin!

[Lahtinen]

Meillä porukka käyttää normaalissa hirvijahdissa ohilaukaus/haavoittamissanktiota ja omasta mielestäni homma on ok, eikä rutinoita ole kuulunut. Sanktiot on ennen jahtia yhteisesti sovittu ja päätetty.

Sanktioiden peruslinjana on kuitenkin ollut aina se, että sanktio palvelee koko jahtiporukan etua. Vaikka hirvitorneja tehdään muutenkin, niin tyypillinen ohilaukaussanktio on ollut se, että ohiampujan tekemänä on ilmestynyt ”ylimääräinen” hirvitorni sopivalle paikalle.

Aivan samoin näen tuon ”pummipullon”, joka nautitaan seurueen perinteisessä illanvietossa, koko porukan eduksi koituvana ja yhteishenkeä nostattavana toimintana.


Sen sijaan jotkut puupyssyjen kannot, hirvinukkejen jakamiset tai epoksiinvaletut hirvenpaskat rintapielessä kulkemiset ovat mielestäni pelkkää kyykytystä.

Vaikka porukka tuntuisi isoon ääneen puhuttaessa hyvinkin yksimieliseltä moisesta mallista, niin tilanne saattaa kuitenkin olla toinen.

Itse ainakin näkisin ”nöyryytyssanktioiden” perimmäisen syyn siinä, että porukka on niin ”liipasinhullua” ja todellisia kyykytysrangaistuksia tarvitaan, että seurueen tulikuri pysyy edes jotenkin kurissa. Tämä on hyvä naapuriseuroillekin julistaa, niin tietävät olla rajapasseissa varuillaan .

[Lahtinen]

Vaikka uskonkin että Löppöpetra on piruuttaan avannut tämän ”hirvimiesten nukkekoti”-keskustelun saadakseen kesälaitumilla olevalle hirvipalstalle keskustelua, niin tuolla linjalla on mukava myös jatkaa .

Kannattaisi varmaan hirvinuken lisäksi ottaa mukaan seuraava käytäntö:

Hirvipeijaisiin on monesti kutsuttuna maanomistajat ja seuralaiset. Aika usein tuossa tilaisuudessa jahtipäällikkö tai Pj pitää puheen.

Uutena ohjelmannumerona voisitte lanseerata ”pummien paraatin”. Jos ajatellaan vaikka tilannetta, että syksyn aikana on tapahtunut kolme hazarditilannetta. Jahtipäällikön puheen jälkeen ensimmäisenä lavalle kutsutaan syksyn ensimmäinen pummaaja ja hänelle luovutetaan juhlallisesti hirvinukke. Pummaaja on velvoitettu pitämään 5-15min puheen juhlakansan edessä pummitilanteesta, siihen johtaneista syistä, haittatekijöistä ja kertomaan miten vastaisuudessa aikoo välttää pummit.

Tämän jälkeen kutsutaan juhlakansan eteen seuraava pummaaja, jolle nukke luovutetaan ja samat kuviot.

Nukke jääkin sitten syksyn viimeisen pummaajan haltuun odottamaan uutta syksyä.

Eikö tämä olisikin ”hauskaa”. Tokihan rempseä hirvimies moisen kestää.


Uskoisin että tästä muodostuisi peijaisvieraiden keskuudessa erittäin odotettu ohjelmannumero. Voin jo korviini kuulla, kun ”esitystä” kuunnellessaan takarivin maanomistajat supisevat:”Ajattelinkin kuulleeni pyhäinmiestenpäivänä laukauksia sieltä meidän peräkydön sivusta ja ihmettelin, kunnei illalla lahtivajalla valot kuitenkaan syttyneet. Vai oli se ollut pankinjohtaja itse joka siellä oli söhrinut”…

Vahingonilo on kuitenkin paras ilo ja moisella toiminnalla saataisiin mukavaa avoimmuuspolitiikkaa seurueen toimintaan ja peijaisillaksi sahtipöytiin keskustelunaihetta .

[Sopranos]

Täysin samaa mieltä "Häpeäpaalun" kanssa.
Olen pitkän metsästysurani aikana olut myös vieraana sellaisissa
porukoissa joissa erilaisia pummileluja on joutunut kanniskelemaan.
Mielestäni se lapsellista vi---ilua miehelle jota jo muutenkin harmittaa
tapahtunut ohilaukaus.

Olen myös useamman kerran nähnyt että kaveri joka kerkeämmin
arvostelee toisen vahinkoa ja yrittää siinä sivussa kehuskella omaa
erinomaisuuttaan on hyvin pian joutunut samaan tilanteeseen.
Niin hyvää ampujaa kun ei ole vielä syntynytkään etteikö pummeja
satu. Joka muuta väittää niin sillä on tosi lyhyt metsästyshistoria tai
sitten hyvin huono muisti.

Pieni vinoilua tapahtumasta tietysti kuuluu aina nuotiolla mutta sen pitäis
olla hyvä henkistä, osaaottavaa ja hauskaa sillä rentouttavaa vapaa-
aikaahan sinne metsälle on tultu viettämään.

[löppöpetra]

Jep.Viimeiselle pummaajalle se jää seuraavaan syksyyn asti treeni leluksi.Ja vihkoon sit kirjataan ylös niitä pummeja tehneitä ja välillä listataan vaikka top 5 ja parhaat palkitaan vielä erikseen.
_________________
Koittakaa PETRATA vähän!

[Huumoria metälle]

Meillä on hutiampujuille oma klubi ja saunavuorot ja Shelliltä saa 10cent
alennusta polttoaineesta ja klubista erotus heti jos saa ampua hirven.
ei oteta stressiä ohi laukauksesta,koska olemme sen huomanneet että se voi sattua kenelle tahansa.

[ap]

Siinä vaiheessa kun on raanakko kyseessä, ei ole kertakaikkiaan huumoria, ainakaan minulla.

Syytä raanakkoon ei ole hyvä ettiä, vaikka ampuja sanoisi mitä, vaan eläimen lopettamisen pitää tapahtua nopeasti, mutta rauhallisesti.

Niille jotka raanaan/ohi ei ole vielä ampuneet, ovat vain sitä vailla(koska se on nimenomaan, vain ajan kysymys??).

[löppöpetra]

Sehän ei tietenkään ole tarkoitus että sitä heti laukauksen jälkeen ollaan nukkea tarjoamassa.Kyllä sitä yleensä huumoria jo asialle löytyy ku antaa asian vähä ikääntyä ja raanakko on nurin.Pummeja varmasti tulee joskus jokaisen eteen se on varma.Mutta itseäni ihmetyttää että miksi se niin vakavalta asialta kuulostaa.Eihän siinä ihmis henkiä olla menetetty.
_________________
Koittakaa PETRATA vähän!

[mjy]

Mitäs se sitten raanallolaakin ampujaa hyödyttää, että sitä hutikutia jälkikäteen porukalla vatvotaan?

Jos (ja kun) jonkun kohdalle sattuu tuollainen huono laaki niin on parempi, että ampuja itse käy sen syyt ja jälkiselvitykset läpi omassa rauhassaan. Ei sitä tilannetta enää muiden nälvimiset ja palkinnot ainakaan paremmaksi tee:(

[ap]

Minulla, sekä porukoillani (pienellä)on ollu tapana osoittaa, mikä se porukka on, sekä mikä on meno kun kaato käy, mutta kun oman porukan kohille käy se raanakko, niin ottaahan se sielulle??

Minun porukassa otamma asiat porukassa, ampujaa(raanakoa) mollaamatta, kuin myös kaajot sen erityisemmin, kaatajaa palkittematta??

Tämä jos mikä on mielestäni joukkue laji??

[jume]

Leikki sijansa saakoon, mutta vakavasti puhuen, kuinka monesta porukasta löytyy henkilö, joka ei ole koskaan missannut hirvimetsällä? On lukuisia tapauksia, että muiden epäonnistumisille naureskellut on joutunut itse naurun kohteeksi tyrimisten seurauksena.
_________________
Se on elämää - ei sen enempää.

[pikkumake]

kyllä menee taas jahti leikkimiseksi ku jaellaan nukkeja, puupyssyjä, pallilakkeja ym. ei oo enää tosi metsästystä jos ohiampumisesta saa palkintoja... vanhat hirvimiehet eivät varmaan ilahdu jos he saavat kyseisiä lahjoja ohiampumiseta ja ..tuilut päälle... ne sentään ymmärtää alottelijoita ku ne ampuu ohi eikä heti rupea ..tuilemaan epäilen vähän ku muutaman vuoden hirviporukassa olleet jakelevat ohiampujille nukkeja ja puupyssyjä niin riitaa siitä vaan tulee...
säästetään ne nuket ja puupyssyt peijaisiin ja annetaan ne siellä niin pysyy metsätys metsästyksenä...

[Lahtinen]

Näen sieluni silmillä tilanteen:

Palaan vuosien ulkomaankomennukselta ja etätyökulttuuri on kehittynyt siihen kaareen, että voin muuttaa perheeni kanssa seuran jahtimaiden ääreen asumaan.

Innosta täristen hommaan metsästysmajalle ilmahirviradan, mutta paluumuuton jälkimainingit vievät sen verran aikaa, etten juuri ehdi treenaamaan. Seuruetoverit kuitenkin senkin edestä.

Jahti alkaa ja itseä hieman jännittää, kun tietää olevansa vuosien tauon ruosteessa ja ampumataidonkin kanssa on vähän niin ja näin. Seurakaveritkin kuittailevat, että mahtaakos se Lahtinen erottaa enää hirveä elefantista. Tulee siinä syksyn mittaan eksyttyäkin parikertaa, kun ajolinjat ja passipaikat ovat päässeet vähän unohtumaan ja metsiä on poissaolon aikana hakattu. Normaalia piruilua tuosta kuulee tulilla ja kyselyjä että eikös siellä savannilla tarvinnut kompassia lainkaan.

Syksyllä tulee sitten se ampumapaikkakin eteen. Ammun enkä paikkaa, kun olen varma että kävi. Raatoa ei kuitenkaan löydy, eikä edes merkkejä osumasta. Käyn itse vielä viikolla haravoimassa aluetta ja ihmettelemässä mitä tapahtui.

Seuraavana lauantaina jahtipäällikkö luovuttaa minulle juhlallisesti valetun hirvipatsaan, jolta on toinen etujalka poissa, koko porukan edessä. Kuulemma kyseistä ”kiertopalkintoa” pidetään hyllyssä kunnes sen saa luovuttaa seuraavalle pummaajalle. Seison patsas kädessä huuli pyöreänä ja totean vaisusti meiningin muuttuneen sillä välillä, kun olen ollut maailmalla.

Seuraava ja seuraava syksy koittaa, jahti sujuu mallikkaasti ja ilmahirviradalla treenanneet miehet paukuttavat hirvia kumoon liki laaki ja vainaa periaatteella. Hazarditilanteita ei tule. Joka jahtireissun jälkeen kolmijalkainen hirvi tuijottaa kirjahyllyn päältä syyttävästi. Ennen olen iloinnut jokaisen onnistuneen kaadon jälkeen, mutta nyt huomaan aseen pamahtaessa toivovani että tulisipa sille pummi, pääsisi tuosta prkleen hirvipatsaasta eroon. Tämä ajaa miehen ristiriitaiseen depressiotilaan.

Kotona ennen pitkää muija lähtee ja vie mukulat mennessään. Töidenkin kanssa on vähän niin ja näin ja jäykkä tilihän sieltä tulee, tilinauhan kanssa kuoressa on myös verokortti.

Kesä ajaa kuitenkin miehen taas maaniseen vaiheeseen ja jahtisyksyä odotellaan. Hirvihommat alkavat kuitenkin heti muisteluksella, että kenenkäs hyllyssä se hirvipatsas makaa. Jahtaamuina tulee ilmoiteltua yhä useammin päällikölle tekstiviestillä, että on vähän nuhaa tai muuta menoa.

Kummasti hirvijahtipäivien aikana tulee kierreltyä jahtimiesten kodeissa ”päiväkahveilla”, milloin mitäkin työkalua lainasta palauttamassa. No pitkässä juoksussahan tämä johtaa jonkinmoisiin aviokriiseihin toisessakin torpassa ja emännät kersoineen muuttavat kaupunkiin. Lapsien vähyyteen se kyläkoulukin siinä lakkautetaan.

Työttömänä tulee itse kierreltyä kylillä. Isännille tulee juteltua, että oli hirvihommat pakko jättää kun oli touhu mennyt niin kummalliseksi. Jahtipäällikkö määräsi heti kokonaisen hirven ohi kirjanpidon itsellenikin ja koko porukka nyökytteli että tämä on nykyään normaali käytäntö ja pakko se on vastaan ottaa. Mainitsematta jää tietysti, että kyseessä on pelkkä patsas.

Tulee siinä isäntiä auteltua ajankuluksi ja hommaamaan tiloilleen ISO9000 sertifioinnit, on vielä paikoitellen mukava sertifikaatti ja antaa isollekjin tilalle mukavaa statusta. Siinä hyvähyvyyttään kun noita hommia tekee, niin muutaman näkäräisen jälkeen tulee isännille juteltua, kuinka jäi paljon metsästyskontakteja maailmalle. Olisivat valmiita maksamaan kunnon summia suomalaisesta hirvijahdista. Kun vaan olisi maita, niin kyllä meikäpoika pyörittäisi ”rulettia”. Maanvuokraajille koituisi komiat tulot, vaikka eihän mikään nyt varmaa ole.

Siinä sitten seuran sisälle pamahtaa uusi 2000 hehtaarin seura parhaille hirvimaille ”Lahtinen’s big game hunting farm”. Tulee siinä sitten vanhojen työkaverien kanssa pidettyä parit omat ja edustusjahdit. Maanvuokraa maksetaan piruuttaan sen verran, että vanhan seuran maanomistajat esittävät kovia nostopaineita omistakin maistaan ja niihin riitoihin se vanha seura hajoaakin…

Ja ihan vaan sen tähden, että jahtipäällikkö halusi leikkiä nukeilla. Yleensähän kyllä tuon linjan ”miehet” hakeutuvat muiden harrastusten pariin perinteisiä jahtitouhuja sekoittamasta.

[löppöpetra]

Nimenomaan leikkimieltä meidän hirvijahti kaipaakin.Alkaa etomaan tuo liian totinen jahti.Ukot naamat punaisena verenpaine korkealla äkisevät toinen toisilleen.Kovasti tekis mieli pitää väli vuosia tuosta touhusta mut ei malta.No onneksi on monta porukkaa meidän pitäjässä ja muista porukoista onneksi löytyy huumorintajua.Tuolla toispuol jokkee on paljon rennompaa.Pitääpä ottaa Santeri mukaan torstaina radalle ku on meidän porukan harjoitukset.Näkee kärtyisiä ilmeitä.
_________________
Koittakaa PETRATA vähän!