rihlaan kiikari

[Pohjola]

pääsääntöisesti kiikarit on aina kiinni yhdistelmissäni, en muista millon viimeksi käyttäny ilman kiikaria vaikka melkein kaikissa on kääntö tai hakajalka.
ei sillä että kiikari olis parempi lentoon ammuttaessa, paitti ihan muutamissa tilanteissa, mutta en näe tarvetta irrotella. sensiaan kun tulee tilanne luodille on parempi että kiikari on paikoillaan. kun linnun huomaa puuhun tai maahan ampumaetäisyydellä ei ole paljon aikaa kaivella kiikaria. puhumattakaan hirvestä,,,,

[jussi72]

Millaisissa metsissä oikein metsästätte, ja millaisilla koirilla, jos rihlassa pitää olla 6-18 suurennosta? Ehkä on miehessä tai koirassa vikaa, mutta suurin osa haukkuun ampumistani linnuista on pudonnut oksalta haulikolla, ja kiväärillä ammutut kaikki paitsi yksi alle sataan metriin. Se yksi oli 180 metrin päässä aukean takana, ja siinäkin 9x oli tarpeeksi.

3-9 vx3 on itsellä tuossa uuden rihlan päällä, 2-7 olisi optimi jos ei tuota olisi tullut aseen mukana. Erillinen katselukiikari on valttia, muutaman kerran kun on haukulle vetisessä metsässä möyrinyt ja yrittänyt vuoroin etsiä lintua puusta ja vuoroin hinkata tähtäimestä vettä ja huurua pois. Ennemmin katselukiikarilla linnun etsintä, butlerit auki ja pum.

Aamukytikselle sitten mukaan 270 win ja suurennusta tarpeeksi

[Pyrykoira]

Juuri noin kuin jussi kirjoitti, max 7 x riittää ihan hyvin ja lisäksi mahd. pieni koko eikä mitään pottunuijaa. Ampumamatkat on 30 - 80 m

[mpikkara]

[Pohjola]

näinpä, kaikki ei rämmi samassa pusikossa

olis hyvä huomata että onhan niitä lintuja ammuttu pitkällekin avoilla samoin ihan mehupilli kiikareilla.
samoin on patikkapelilla kulettu kaukanakin, pyörä toi sitten autuuden, autot kai ihan yliluonnollisia.

en minäkään ny ihan kiusallani tuota isoa kiikaria pidä, toki vois olla että jos raaskisin niin 1,7-10 svaron tai vastaavan laittasin ja niin ison ku viellä lentoon ampuminen olis mahdollista alapään suurennoksella, eli näkökenttä sais olla yli 10m/100m:lle

kyllä tuolla 25x:llakin näkee viellä 10m:lle, mutta vaatii parallaksin säätöä, siksi tyydyn 2½-10x

[Henkka.]

[Pyrykoira]

[Supe]

Yleensä koiranhaukkuun ammutaan 70-80 m, ja M66 tikoissa harvemmin olikaan kiikaria, vaan ammuttiin avotähtäimillä, vaatii tietty reeniä ja hyvää näköä, siis 60-70 luvun vaihteesa. Kyllä joku 3-9 on oikein hyvä, mutta jos sama ase on teerisuolla tai jokin tilanne, esim metto istuu kurun toiselle puolelle niin silloin isompi suurennos ok. No, nyt tulee pienimmäksi 4,5 ja näkökenttä reilut 10m joten se on ok lähtö. Kuitenkin etsin linnut katselukiikareilla.

[NoVoeHelevetti]

Jumaliste, teillä on kyllä lähihakuset koirat, jos ei yli 70 metriin ole ikinä tarvetta ampua haukkuun. JA kyllä, mulla kulkee kiikari irti aseesta. Ammun lentoonkin joskus kun tarve on vaikka ruokalinnulle. Mutta kyllä kai koiran persereikää saa tuijottaa koko ajan, jos ei yli 70 tai 80 metrin ole tarvetta haukkulintua ampua. Minä harkitsisin vakavasti koiran tai harrastuksen vaihtoa. Tai sitten metsästätte vain sunnuntaisin.
Se kiväärin tarve vaihtelee prkleesti missäpäin tätäkin maata tallustaa. Eteläisemmässä suomessa ei kivääriä tarvitse ennen lokakuuta käytännössä koskaan, pohjoisimmassa suomessa haulikko on käytännössä tarpeeton jos ampuu pelkästään haukkuun.
Ja haukkuun voi lokakuulla pätkiä täällä savonmaallakin helposti noille 200-300 metrin matkoille. Silloin siiitä yli seiskan suurennoksestahan on pelkkää harmia. Pää ulos sieltä anusaukosta ja miettimään lisää ainoita oikeita totuuksia.

[Nuuska]

[Pyrykoira]

+ 100

[NoVoeHelevetti]

Jumalauta. Eiköhän olis aika vaihtaa pystäri opaskoiraan jos ei maalintua löydä haukusta puusta loppusyksyisin yli 100 metrin. Vai missä helevetin pajukoissa te metästätte. Ihan koko suomessa on lokakuulla lintuja aukoilla ja niiden laidoilla, puhumattakaan kun haukku alkaa, silloin linnut usein istuvat juuri niille. Ja pohjoisimmassa päässä maata näkyvyyttä on koko syksyn toisella tapaa.
Pöljyyttä on ampua alle 150 metrin matkoille maalinnulle! Eihän siinä oole MAAlinnulla mitään mahista selvitä..
Siis jos ei oikeasti ole tarvetta ampua ikinä yli 80 metrin MAAlinnulle, niin kyllähän koira ei isännästä 50 metriä kauemmas poistu, tai sitten isäntä on aivan umpisokea. Ei siisus.

Kyllä sillä seiskalla pärjää, mutta omaan mieleen tuommonen 6-18 on optimi nykyisin, jos ajatellaan pelkästään lintuhommaa.

[Pohjola]

käsityksiä on sen mukaan missä rypee, pusikkoja ja tihikkoja löytynee jokapuolelta, mutta ilmeisesti harvempaa ja aukkoja ei etelästä.
ainakin täällä loppusyksystä lintuja on isoilla aukoilla joissa muutama puu siellä täällä ja jos ei ole valmiuksia ampua pitkille matkoille on turhaa sitten sestoa niitä harvempia alueita,,,, ja niitä alkaa piisaileen, puhumattakaan jänkä suikoista joiden yli tulee poikkeuksetta yli 100m

ja kuten aiemminki vittasin, sillä isolla näkee kyllä ihan viereenki ja paremmin ku pienellä kauas

[Supe]

Varsinkin alkukaudesta suurin osa tiputuksista haukkuun tulee haulikolla, kun on vielä lehti puussa. Sitten jos taas metsästää vanhoissa metsissä niin eipä silläkään edes näe kovin kauas kun on jo muita isoja puita tiellä. Normaali pystykorva kyllä tekee isompaa hakulenkkiä kuin 80 m ellei ole aivan säikky. Mutta kuten edellä, aukoilla on pidempiä matkoja ja niitäkin riittää.

[jussi72]

Voi prkl, nyt se vika löytyi. Minä olen aina etsinyt lintuja metsästä enkä aukoilta. Ensi syksynä pitääkin kuljeskella aukkoja myöten, jos ne linnut sieltä löytyisivät. Onneksi mettähallitus tekee noita jatkuvasti lisää.

On tuollainen laajahakuinen pystykorva muuten hieno peli. Siinä saa isäntä liikuntaa, kun haukut alkaa 500-1000 metrin päässä, ja aina välillä seurataan karkkoa puoli kilsaa lisää. Isäntä saa myös tilaisuuden nähdä paljon lintuja haukulle könytessään, kun niitä pomppii tasaisin väliajoin lentoon matkan varrelta.

Itse en ole oikea metsämies, ja koirakin on mitä se on. Haku on tuollaista 200 metrin lenkkiä, mutta toisaalta koiralta ei huomaamatta lintujakaan paljoa reitille jää. Näinpä niitä lentoonammuntatilanteita ei niin usein tule, ja linnut on ammuttava haukkuun. Ja kun haukut alkaa läheltä, niin on toivoa ehtiäkin paikalle, ennen kuin lintu päättää lähteä.

Aina on kuitenkin lihassa pysytty.

Mielestäni tuossa vain toteutuu se, että isäntä juoksuttaa koiraa, eikä päinvastoin. Mutta kukin taaplaa tavallaan.