Reaaliaikainen eräkeittiö maistaa majavaa

[Petteri_N]

Railakasta lauantai-iltapäivää arvon metsäveljet ja -naiset! Kuola valuen pääsemme taas tonkimaan mainioita ruoka-aineksia, mutta eiköhän se mahan kurina lopu kun taas näette miten vesirotastakin saadaan vaivalloisen valmistamisen päätteeksi tunkion täytettä.

Alunperin oli tarkoitus tarjota maunoa oikein vieraille. Mutta kun se reppana on lötköttänyt talvipesässään, eli pakastearkussa jo kymmenisen kuukautta, niin turhia oikeudenkäyntejä välttääkseni valmistamme sen nyt ihan kotiporukoille. Kotiporukalla joutaa ripuloimaan näin lomien aikaan!



Mutta asiaan. Kauhein urakka tässä hommassa on lihojen erottelu luista. Tai luiden erottelu lihoista. Tai ihan miten vaan. Tai jotain. Rakas vaimoni, ammatiltaan fysioterapeutti, taivasteli vieressä maunon luuston rakennetta. Miksi ihmeessä noinkin yksinkertaisen näköinen elukka on pitänyt tehdä näin vaikeasti? Eikö kasa suolia ja läjä filettä olisi riittänyt? Mutta ei, pitää olla selässä sen seittemäntoista luuta ristiin rastiin ja pari vielä poikittain.

No eikun sanasta miestä ja melasta majavaa!



Siitä se vaan pikkuhiljaa... silpoontuu... Palat nakellaan lehmän maitoon.



Olut kuuluu aina ruuan laittoon. Taustalla Hardyn konjakki miettii miksi aina pitää änkeä itsensä joka kuvaan... Onneksi tässä näkyy vain hepun jalat yläkulmassa.



Majava hyppii pataan seuraavasti: Tasajalkaa maitoaltaasta, tummalla Velkolla täytettyyn porealtaaseen, siitä lämpöiselle pannulle kuin tulisen saunan lauteille josta suolapippurikylvyn kautta jäähdyttelemään pataan ennen lempeälöylyistä neljän tunnin saunamaratoonia.



Zalottizipulit ja porkkanat mukaan ja kaksi pataa uuniin. Hieman sikaa sekaan.


_________________
Meidän äiti tekee parempia lapsia kuin teidän äiti!