Peurankyttäykksen ABC?

[webram]

Kertokaapa peurankyttääjämestarit hommaa aloittelevalle metsästäjälle kokemuksenne tuomat vinkit peuran kyttäykseen.
Esim :
Mihin aikaan peurat yleensä tulevat ruokintapaikalle?
Millaista ruokaa pitäisi olla tarjolla?
Miten koppi pitäisi sijoittaa ruokintapaikkaan nähden?
Kopin varustus?
Miten eri säät, lämpötilat yms. vaikuttavat peuran saantiin?
Miten peurat yleensä käyttäytyvät ruokintapaikalla; hierarkia, yms?
Kaikki kokemuksen tuomat vinkit kiinnostavat ja otetaan kiitollisuudella vastaan!

[sarma]

Aloitetaan vaikeasta päästä eli tuosta kellonajasta: Peurat voivat tulla ruokintapaikalle ihan koska vain, siitä ei ole tarkkaa sääntöä. Jonkinlaisena lähtökohtana kuitenkin voisi pitää että -edellyttäen että olet ollut kopissa hiljaa jo n. kaksi tuntia ennen peurojen saapumista- elukoilla on jonkinlaisena sesonkiaikana tähän aikaan vuodesta n. klo 16-18, seuraava joskus iltakahdeksan & iltayhdeksän välillä ja sitten taas yhdentoista-keskiyön maissa.

Peura lähettää yleensä ensin vasan tai kaksi ruokailemaan, jos ne saavat syödä turvallisesti niin sitten tulevat naaraat. Urokset tulevat vasta tämän jälkeen ja se komeasarvinen vanha pukki vasta aivan viimeisimpänä, usein vasta ihan sydänyöllä. Eli jos ammut aina ensimmäisen peuran et luultavasti saa sarvitrofeita, joskaan et myöskään heikennä tällöin peurakannan rakennetta.

Saapuessaan ruokintapaikalle peura kiertelee, kuulostelee ja haistelee. Jos se havaitsee jonkinlaisen uhan tai edes epäilee sellaista, se ei tule näkyviin. Ainakin sopivalla pakkaslumella voit usein kuulla ääniä kyttäyskoppisi sivuilta ja takaakin, tämä johtuu juuri tuosta kiertelystä. Tuolloin kannattaa olla ihan hiljaa, ainakin pukkia kytätessä jo termoksen avaamisesta tuleva ääni riittää usein karkottamaan pukin muualle.

Mitä rehuun tulee, peura on aika moniruokainen: Porkkanat, perunat, omenat, vilja (etenkin kaura), punajuuret, sokerijuurikkaat, leivät ja pullat kelpaavat yhtä kaikki, toki alueellisia eroja löytyy eli jossain peurat ovat mieltyneempiä johonkin tiettyyn ravintoon kuin jollain toisella paikalla. Jos haluat päästä oikein vähällä vaivalla, niin hanki ruokintapaikalle ainakin nuolukivi. Omenat kelpaavat erityisen hyvin etenkin ihan alkukaudesta (juuri silloin kun muu rehu ei maistu), tämä viitannee siihen etteivät peurat tarvitse tuota ruokintaa tuolloin vaan kysymys on alkukaudesta vain jonkinlaisesta herkuttelusta. Peruna on halpaa ja helposti saatavilla olevaa mutta jos saat samalla vaivalla/rahalla vaikkapa punajuuria tai sokerijuurikasta, niin itse ottaisin mieluummin niitä: Punajuuret kun auttavat selvittämään peurojen liikkeitä värjäämällä niiden virtsan punaiseksi, sokerijuurikkaat taas kelpaavat erittäin hyvin etenkin sydäntalvella eivätkä oikeastaan edes jäädy. Vilja toimii erityisen hyvin kovien pakkasjaksojen ruokinnassa.

Kopin paikasta on vaikea sanoa muuta kuin että yritä järjestää mahdollisimman avoin ruokailupaikka, valoa on harvoin liikaa. Peltomaastossa tämä ei ole ongelma, metsämaastossa kannattaa laittaa koppi vaikkapa sähkölinjan alle. Luonnollisesti ampumataustan tulee olla turvallinen eli kopin lattiataso olisi hyvä saada vähintään metrin, mielellään pari kolmekin korkeammalle kuin millä peuran lapa on jotta luoti uppoaisi maahan. Lisäksi korkeammalla olevasta kopista ei tule hajuja niin helposti peurojen varoitukseksi kuin matalalla olevasta. Etäisyys on kiinni paikasta ja ampumataidostasi mutta alle 50 metrin ei kannata sijoittaa koppia ellei ole aivan pakko, peuralla kun on erinomainen kuulo.

Kopin varustus riippuu hieman mukavuudenhalustasi ja kopista mutta pehmeä, hyvintopattu istuin on ihan ehdoton, vaikkapa vanha nojatuoli. Toppauksella on kaksi tehtävää, se sekä estää ääniä syntymästä että lämmittää. Lisäksi topatussa tuolissa pysyy paremmin hiljaa. Toki voit rakentaa kopin sellaiseksikin että makaat siellä mahallasi mutta siinä kyllä vie helposti uni voiton. Erilaiset lämmittimet yms. ovat varmaan ihan hyviä nekin, joskaan en itse ole kokeillut niitä.

Suosittelen ottamaan myös katselukiikarin mukaan, silmät eivät rasitu sillä katselusta siinä määrin kuin pelkän kiikaritähtäimen läpi tiirailusta.

Passissa tulee helposti kylmä eli koppiin mennessä kannattaa pukea todella lämpimästi tai käyttää alavartalon peittona makuupussia.

Vaikka kuinka katselisit, huomaat peuran/-t yleensä vasta kun ne ovat jo ruokintapaikalla, eläinten tulon huomaa vain harvoin. Yleensä ainakin aikuisten eläinten muodostamassa laumassa joku eläin toimii tarkkailijana ja tarkkailee koko ajan ympäristöä, syödenkin vain suullisen sieltä täältä.

Säistä ei sen enempää kuin että en ole koskaan nähnyt eläimiä ruokintapaikalla kovalla vesisateella tai erittäin kovalla pakkasella, sen sijaan pakkasjakson lauhtuessa on aika hyvät mahdollisuudet. Kovakaan lumisade ei sen sijaan estä peurojen vierailua ruokintapaikoilla.

[Jahtireppu]

Tuossa sarmalla olikin aikamoinen tietopaketti. Itse vähäisen peurankyttäyskokemuksen omaavana voin olla yhtä mieltä edellä kirjoitetusta. Kun katselin viime kauden kaadoista muistiinpanoja, niin klo 16-18 on juurikin se aika ainakin marras-joulu-tammikuussa, jolloin peurat saapuvat (23.11 klo 17.00, 29.12 klo 16.20, 3.1 klo 17.25).

Itse kyttään avotornista, mutta ei semmosessa voi pakkasella pitkiä kyttäyssessioita suorittaa. Juuri vain se paras aika 15-18. On siinä avotornissa toki oma viehätyksensä, kun kuulee hyvin peurojen liikkeet, mutta jos tuulee väärästä suunnasta, silloin ei avotorniukolla ole juurikaan mahdollisuutta peuraa kellistää.

Hyvät katselukiikarit ovat mielestäni aivan ehdoton varuste peurankyttääjälle. Niillä pystyy nopeasti tarkistamaan, jos epämääräisiä tummia möykkyjä ilmestyy peltoon.

[ozo]

Kaikki edellä olleet olivat hyviä neuvoja. Mutta pieni lisäys: Jos käyt edellisenä iltana saunassa, vältä hajustettuja saippuoita. Älä myöskään käytä aamusella minkään sortin deodorantteja saati partavettä. Peuroilla ja muillakin on HALVATUN hyvä hajuaisti (kuulosta puhumattakaan), jota ei valitettavan monet edes tule ajatelleeksi. Paras case on, että et pariin päivään edes peseydy.... Tää on yksi näkökulma, ja on olemassa varmaan miljoona muutakin.....

[MustaRuuti]

[masuli]

Tuohon ruokailuaikaan haluaisin lisätä oman kokemukseni: eli sateisella ja muutenkin nuhjuisella säällä peurat tulee selvästi aikaisemmin pellolle syömään verrattuna kirkkaaseen säähän (samoja kokemuksia myös hirviltä).
Viimevuonna meinaan kahdesti kävi sateella niin että tullessani tornille näin vain valkohäntien vilkkuvan pellosta mettään...

Viljasta sen verran että täällä ei tahdo ohra kelvata kellekkään, täytys varmaan vaihtaa piakkoin kauraan kun sitä on kehuttu.

Ja avotorniin semmonen vinkki että laittakaa kasvojen suojaks joku tumma kangas niin elikot ei niin helposti huomaa pään kääntymistä (viime tammikuussa testasin tämän kahdella mulli-hirvellä eli päätä sai pyöritellä melko huoletta kun oli kasvohuivi mutta se poistettuanio toisen heilautuksen jälkeen huomasivat liikettä jonka seurauksena poistuivat vaivihkaa mettän puolelle seuraileen tilannetta!

[webram]

Tulipa kunnon "pläjäys" tuhtia tietoa. KIITOS! Noista jo huomaa, kuinka paljon on tullut tehtyä virheitä ja ilmeisesti karkoitettua potentiaalista riistaa pois ampumaetäisyydeltä.

Eilen illalla olin eräällä toisella ruokintapaikalla ja siellä oli oikein ruuhkaa. Parhaimmillaan yli kymmenen otusta! Kauriita ja peuroja useammassakin "aallossa". Tulivat sarman kuvauksen mukaisesti, niin että ensin tuli yksi tiedustelija, joka söi reilun vartin ja poistui paikalta. Minuutin päästä kasalla oli jo kuuden peuran lauma!

Tuli lisää niin kauriita, kuin peurojakin. Tunnistaminen oli näin kokemettomalle niin vaikeaa, että jätin sen vuoksi ampumatta. (Jahtipomon ohje: pukki tai vasa). Valo vaan ei riittänyt peurapukkien erottamiseen, eikä selviä vasojakaan mielestäni hollille sattunut. Seuramme on jo ampunut oman sovitun kauriskiintiönsä täyteen, joten niitäkään ei voinut tusjauttaa.

Vielä jos joku voisi selventää/antaa hyviä vinkkejä tuohon tunnistamiseen. Itsellä on kyllä ihan kohtuullinen katsekukiikari (Nikon 7x50), mutta loppuu se valovoima siitäkin. Pyssyn päällä on 2-10x56, jolla olisi vielä jotenkin nähnyt ampua, mutta se tunnistaminen ei vaan enää onnistunut, ainakaan tällä kokemuksella.

Olisiko myös vinkkejä otusten houkutteluun tuonne "vakiokyttäyspaikalle"? Paikka on loppukesästä perustettu suon reunassa olevalle kesantopellolle, johon on viety kauraa, porkkanoita, juurikkaita ja aiemmin myös omenoita. Reilu kuukausi sitten sieltä ammuttiin 6-piikkinen pukki ja yksi vasa. Olen nyt käynyt siellä liki kymmenen kertaa kyttäämässä, mutta yhtään otusta ei ole näkynyt. Ruokaa on ollut koko ajan tarjolla, mutta hyvin vähän sitä on sieltä hävinnyt. Mitenköhän peurat saisi takaisin?

[MikaS]

Ihan hyviä vinkkejä edellä.

Itsellä on oma peuranmetsästystakki joka pestään ainoastaan jahtikauden päättyessä hajuttomalla pesuaineella. Nytkin siihen on roiskunut verta ja peuran rasvaa, pukin kusen hajusta puhumattakaan. Tämä takki lemuaa tosi kauas ihmisenkin nenään, mutta oman uskomukseni mukaan niin pitääkin.

Aseessani en käytä jahtiaikana ollenkaan uutta aseöljyä, koska uskon että pukki haistaa "CRC:n". Tämä vain edellyttää kaluston kuivaamista sisälletulon jälkeen.

Siinä vaiheessa kun ympärillä "ropisee", ei muu saa liikkua kuin "silmämunat". Sitten kun peura liikkuu kohti ruokintapaikkaa, voi itsekkin varovaisesti liikkua. Heti kun liike lakkaa, niin kannattaa itsekkin lakata liikkumasta. Nyt kun ensimmäiset pakkaset on tullut niin peurat ovat säikkyjä, ja pelkäävät omaakin aiheuttamaa ääntä.

Ai niin, saldo on 5 tänä vuonna.

[sarma]

[MikaS]

Meillä ainakin kun peurat lakkaavat käymästä ruokintapaikalla, niin syynä on iso kisu. Naapuriseurassa taas erään kyttääjän ruokintapaikalta löytyi polttoöljyä ????? joten ei peuroja tullut paikalle koko talvena. Poliisi ei valitettavasti saanut tekijää kiinni.

[Paavo]

Sarma tuossa antoikin tärkeimmät tiedot. Kiima tietysti sekoittaa pukkien päät, joten tähän aikaan voi iso pukki vielä tulla aikaisinkin. Se joka kiertelee ruokintapaikan ympärillä on yleensä se iso pukki. Vasat ja naaraat lähestyvät yleensä polkujaan pitkin. Yleensä peura kuulostelee jo ennen näköyhteyttä ruokinpaikkaan ja sitten tulee rivakasti ruokinnalle. Siksi sen yleensä vasta huomaa ruokinnalla. Kuitenkin paikalliset olosuhteet vaikuttavat aikoihin paljon.

Ruokintapaikan tyhjentyminen liittyy enempi peurojen hierarkiaan kuin talvilaitumille siirtymiseen. Laumaa johtaa vanha naaras ja muut jäsenet(naaraat) ovat sen jälkeläisiä. Kesän ne elävät yksinään, mutta syksyllä hakeutuvat tämän naaraan laumaan.

Jos naaras kuolee voi lauma haajaantua. Yleensä pieni ryhmä liittyy isompaan. Eli jos ruokintapaikalla käy vain muutama peuran, on hyvin todennäköistä niiden siirtyminen muualle. Se tietysti edellyttää ruokintaa myös muualla. Peurat kun pystyvät hajurauhasten avulla ilmoittamaan toisille myös ravintotilanteensa.

Talvilaitumille siirtyminen tarkoittaa siirtymistä paremmille ruokamaille. Jos tarjottavaa on riittävästi ja sen laatu tyydyttää peuroja ei siirtymisiä tapahdu. Kannattaa muistaa etteivät peurat hevin jätä talvella hyvää ruokapaikkaa. Joten takaisin houkuttelu on talvella vaikeaa jos joku paikka on tyystiin hylätty.

Kesällä kannattaisi tuo kesanto niittää pariin kertaan, niin se olisi myös syksyllä vihreä.

Myös nuo sarman ilmoittamat syyt vaiikuttavat, mutta eivät yleensä pysyvästi.

Pitää muistaa kuitenkin peuralauman päätarkoituksen olevan ravinnon hankinta. Eli ympäristöään parempi ruokapaikka kerää myös lauman kasaan. Kun seurailee lauman jälkiä huomaa niideen yleensä makoilevan toisistaan erillään muutamaneläimen ryhminä. Joten peuralauma on melko löyhä sidoksiltaan, eikä kokoonpano säily samana läpi talven.

[valmet 412s]

lueskelin viestiketjun läpi ja asiaa oli paljon. heitänpä pari omaa kokemusta joukkoon. eli ensin tuo saapumisaika. vaihtelee paikan mukaan, mitä lähempänä asutusta sita aikaisemmihn tulevat pellolle, vasa valoisalla, naaraat ja pikkupukit hämärässä ja isot pukit pimeässä. tästä löytyy poikkeamia mutta saapumisjärjestys tuo. kytikselle kannattaa mennä reilusti ennen hämärää, tihkusateella, sumulla tai lumisateella vielä aikaisemmin, monesti peurat ovat pellolla jo päivällä. kun keli on kirkas niin vartti ennen hämärää riittää. ja ruokintapaikan seuraaminen, omenoiden lisääminen yms. aamulla päivän valjettua(jos mahd.) koska silloin peurat eivät ole pellon lähellä. jälkiseuranta on tärkeää saadakseen tietoon millaisia eläimiä käy pellolla, vasoja, kauriita!, naaraita vai pukkeja. pukilla askel pitkä ja usein erillään muista jäljistä. sorkka on pukilla pyöreämpi kuin naaraalla. selvitä tarkasti mistä kohdasta peurat tulevat pellolle ja valitse kopin paikka siten että koppi ei ole kulkureitillä metsästä omenoille. eristetty koppi antaa todella paremmat mahdollisuudet peuran kaatoon kuin reppujakkaralla ojanreunalla istuen. hajut eivät leviä ja tarkka laukaus helppo ampua kunnon tuelta. ja kiikarit oltava kunnossa niin kaulassa kuin aseessa, katselussa menee heikommatkin mutta aseessa oltava kunnollinen 56 linssillä varustettu kiikari. valopiste ristikossa on vielä parempi kuin äkkipäätä luulisi. tumma ristikko häviää tummaan eläimeen todella hyvin ja tarkka paikka ei hahmotu. matkaa ei sitten kannata ottaa omeniin kytispaikasta kuin 60-70 metriä, se tekee tunnistamiseen ihmeitä kun matka vähenee. ja tuulen suunta on kaiken peurajahdin onnistumisen A ja O. ei auta vaikka kuinka olisi käyttämätta hajusteita jos kytispaikka on tuulen päällä. ja kun peurat kerran paikan löytävät niin ne muistavat sen aina. välillä voi olla parikin viikkoa ettei ole käyntiä mutta sitten taas yhtäkkiä käynti alkaa ja silloin oltava ruokaa ja kytismies valmiina. nuolukivi pellolla on tuossa aika pätevä, peurat käyvat siinä vaikka muu ruoka olisi tilapäisesti loppumaan päässytkin. ammu aina varma laukaus, älä vain "koita" tai "paukauta". malta päästää eläin siten että laukaus lavan taakse(ei lapaan) menee suoraan sivulta läpi. päähän/kaulaan ei kannata urheilla, alaleuattomia peuroja on niistä saatu monia. ja tunnistuksesta senverran että vasan tunnistaa koosta(jos pääsee vertaamaan), päästä(tylpänlyhyt, kolmiomainen, korvat päähän suhteutettuna sopusuhtaiset, sarventapit (jos urosvasa). ja peuranvasalla on häntä(kauriilla ei). tulee yleensä omenoille suoraan sen kummemmin toppailematta ja vilkuilematta, voisi sanoa että varomattomasti. ja kun peura tulee pellolle ja epäilet hiukankin että pää on "pitkä" niin se on naaraspeura silloin varmasti. naaraan tunnistaa siis paitsi koosta(tosin mulli eli 1,5v voi olla vasankin kokoinen) siitä että pää on "pitkä" eli kuono on pitkä verrattuna muuten pään kokoon. korvat ovat naaraalla pään kokoon verrattuna numeria liian isot. tämä on helppo havaita. tulee usein pellolle reilusti mutta on arka ja pysähtelee keskellä peltoa ja kuuntelee. pukin tunnistaa usein siitä että se tulee viimeisinä pellolle,pimeässä,odottelee aivan pellon reunassa pitkiäkin aikoja,"viivyttelee" ja sitten kun pukin siluetin näkee niin kaula ja eritoten niska on paksu(paras tuntomerkki sarvien jälkeen). sitten kun etenee pellolla ei koskaan juokse vaan astelee, hitaasti kuten dressmannin mainoksessa ja kuuntelee, tarkkailee, haistelee ja on valmiina sinkoamaan metsään hetkenä minä hyvänsä. no siinä oli jotain ainakin nyt äkkiseltään mitä tuli mieleen...

eli tärkeimmät:

-tuulen suunta
-eläinten tuloreitit ennalta tiedossa
-kytispaikka, mieluiten umpiseinäinen koppi
-kiikarit, kunnolliset aseessa ja kaulassa
-keli, sateella varmenpi saalis
-jälkitarkkailu, kertoo millaisia eläimiä on pellolla käynyt.
-ruokaa aina saatavissa
-matka, mihin pitää tunnistaa ja ampua
-aseen käynti, oltava kunnossa ja ampujalla tiedossa
-tiedettävä mitä eläintä ampuu (kauris ja peuranvasa sekoavat helposti)
-MALTTIA

ja pistetään nyt pari kuvaa jotta uskotte että olen joskus peurankin saanut saaliiksi noita metodeja noudettaen.

[miksa]

Nätti pukki, 412! Hieman on hentoset sarvet, mutta ihan nätti silti. Oliko painava ?

Noista edellämainituista vinkeistä itselle tuo hajujen välttäminen tuntui liiottelulta. Ihmisen hajua ei pysty kuitenkaan piilottamaan, ja sitä se peura pelkää eikä kemikaaleja niinkään. Jos tuuli sattuu huonosti, on peli pelattu joka tapauksessa. Myös liian tyyni keli on huono, koska hajua leviää maanpinnalle tornistakin. Maan pinnalla olevissa kopeissa hajujen leviäminen sotkee usein homman, ennenkuin se kunnolla alkaakaan.

Kaikkein paras on pieni tuulenvire, joka kuljettaa hajun pois. Silloin ainakin hyvässä tornissa voi olla aika rauhallisin mielin hajun suhteen. Jos tuuli kohisee puissa, haittaa se peurojen havainnointia ja ne ovat säikkyjä. Myrskyllä ei kytikseen kannata lähteä, vaan odottaa suosiolla parempaa keliä.

Sen sijaan alkava lumisade saa peurat liikkeelle jo keskellä päivää, joten silloin kannattaa olla ajoissa.

Myöhemmin talvella ei passiin välttämättä tarvitse kiirehtiä heti iltapäivästä. Peurat liikkuu kaiken yötä, ja hyvillä paikoilla tilanteita kyllä riittää. Sinne kerkiää kyllä palemaan, vaikka menisikin vasta kuuden paikkeilla istumaan. Varsinkin pukkijahdissa kannattaa satsata kuutamoöihin, ja lähteä passiin vaikka 19-20 aikoihin tai myöhemminkin.
Istumalihaksia siinä kysytään, mutta on mukava seurata rauhassa peurojen liikehdintää ruokintapaikalla, kun sitä isoa odottelee...

[valmet 412s]

niin siinä on 2 eri eläintä
menee se vanhakin vipuun

[miksa]