Drillingin kivääripuolen kohdistaminen–Edistyneemmät temput?

[Lahtinen]

Drillingin kivääripuolen kohdistaminen – Edistyneemmät temput?

En nyt heti löytänyt omaa tipikkia, vaikka tästä hommasta on paljonkin keskusteltu.

Aika paljonhan puhutaan tuosta trillinkin kohdistamisen ja sitäkautta myös kasojen ampumisen vaikeudesta. Ongelmaahan ei ole, jos kasat on hyviä .

Mutta erittäin helppoahan on pistää aseen/patruunayhdistelmän huonoa käyntiä vaikkapa piippujen lämpenemisen piikkiin.

Aika hapokastahan on kohdistaa asetta ja ampua kasoja, jos ammutaan ”vain yksi laukaus reissuullaan”.

Eli ”kuinka kauan pitää odottaa”, että trillinkin piippu on oikeasti jäähtynyt "perustilaan"? Voiko tuota ”mitata jollain” jne?

Ja jos haetaan reaalitilannetta, pitääkö kohdistushetkellä haulipiipuissa olla ne ampumattomat patruunat?

Trillingeissä on tyypillisesti erittäin onnettomat etutukit. Penkistä ammuttaessa tulee erittäin helposti otevariaatiota etukädellä ja pahimmassa tapauksessa käsi osuu kivääripuolen piippuun(kin). Kohdistus tosipaikkaa varten pitkällä otteella vai vasenta kättä lepuuttaen perunanuijakiikarin päällä?

[Pohjola]

Kiikari on se oikeastaan ainut väärä paikka rillulla.
Patruunoilla ei ole oman kokemuksen mukaan mitään merkitystä, ja käden paikallakaan ei piippuun vaikutuksia kuten vapaastivärähtelevässä... ja nyt puhun perinteisestä listapiipusta.
Kädellä on merkitystä vaan sillä että pito olis jokseenki samanlaista.
Jäähdytys on melko tehokasta kun piippu avattuna ja hieman pystyssä jotta ilma kiertää tehokaasti.
Kokeneet voi kyllä ampua useamman laakin kun ampuu samaa kaavaa aina, nousu on aika hyvin ennakoitavissa jos keliolot on vastaavat.
Ja kun on luotettava paukku piisaa parin laakin varmistelu että kaikki on ennallaan

[rillan]

Jos joku asetyyppi on yksilö, niin listalla juotettu yhdistelmä aseet on niitä. Jokainen pitää erikseen testata. Pääsääntö on, aina samoilla varusteilla mitä metsästys tilanteessa. Eli jos metsässä pitää kaikkia piippuja ladattuna kannattaa ne pitää radallakin. Jos haluaa oikeesti tietää mihin ensimmäinen laukaus menee niin se on vaan testattava, eli laukaus päivässä ja niin edelleen. Lämpövaikutus on sit jo helpompi testata, sen kun vaan ampuu laukauksia peräkkäin. Jos kaikki on muuten kunnossa niin tarkkoja nuo on. Oma drillingi ampuu todella hyvin, kylmä ase ampuu helposti alle 25mm kasan, jäähdytetty noin 7min laukausten välillä. Yksi rihlakko sitten taas nousee ensimmäisen laukauksen jälkeen noin 30mm, sen jälkeen kasa pysyy samassa kohtaa jos pitää aina noin 7min tauon. Seuraavana päivänä on taas ensimmäinen laukaus siellä mistä lähdettiin. Täyteiset käyttäytyy kans miten sattuu, ei mitenkään harvinaista että käy joko kiikarilla tai ilman, omalla tekee ihan ok kasaa pikku kiikarilla, isolla taas ei tee, kasa suurenee useamman sentin. Kerran kun kaikki testaa kunnolla niin oivia metsästys aseita.

[Peto]

[Lahtinen]

[Pohjola]

Nyt hieman käsitys ongelma mitä tarkoita...

Baaserilla on myös listapiippuja ja joutavat samaan petäjään.
Muutoin käynnin saamiseksi hyväksi ei tarvi laaseria.

Lämpöviennin määrään vaikuttaa useammat seikat...mm. kuin kuumia paukkuja käyttää...osuman palautumiseen sää olot ja kuin kuumaksi ammutaan. Etenki pienemmillä kalipereillä ehtii nopsalla tahilla ampua pari laakia aika pienellä erolla.

Se että päivän eka on erissä on taas piipun kunnosta kiinni...eikä esim. Asetyypistä.

[Sämpy]

Joskus kokeilin tuota että haulipiipuissa oli patruunat mutta en saanut eroa aikaiseksi.

Minulla ei ole mitään konstia asian mittaamiseksi milloin piiput on jäähtyneet. Olen asian pähkaillyt niin että kun piippupaketti on tasalämpöisen tuntuinen, voi seuraavan laukauksen ampua. Yleensä kuitenkin teen niin että käyn taululla välillä tai katon kellosta 3-5min ja ammun sillä tahdilla.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[Lahtinen]

Panostin hommaan tosissaan, eli en ottanut eilen lainkaan sihtijuomaa…


Jäähdyttelyvaihe.


Tämän kanssa olen paininut, eli sorkkapaukuilla tulee pystyhajontaa ”raakasti”. Ballistic Tip.


Mustat täplät Accubondia. Tyypillinen noin 10cm sorkkakuulilla tuleva pystyhajonta. Aloin miettiä sitäkin, että onko mulla tässä joku ”rekyylin vastaanottohomma” tai ottaako kovemmalla rekyylillä jopa aseen perälevyn kulma pöytään kiinni tjsp. Eli onko ongelma oikeasti muualla kuin patruunan ”käynnissä”.

Vai onko kyseessä sittenkin joku lämpenemishomma.

Vai voiko joku mahdollinen sulun väljyys tms tekninen juttu tehdä pystyhajontaa.

[Lahtinen]

Onhan tämä homma sikäli mielenkiintoinen:


Eka laukaus radalla 120 grainisella V-Maxilla, jolla ase on kohdistettu. Riittävä käynti ekalla laakilla itelle.


Olin siinä jo hetken tulitellut. Tauluilla käynnin jälkeen vedin toisen laakin V-Maxilla samaan täplään. Käytännössä iskemä ”samassa reiässä”.

Itelle ei ole kyllä kirkastunut tuon pystyhajonnan juurisyy.

Ei oikein V-Maxeilla viittisi alkaa ampumaan pikkusorkkia…

Tarkoitushan olisi löytää mieluusti samaan pisteeseen käyvä pikkusorkkapaukku, jossa ”riittävä käynti” seuraavissa tilanteissa:
- Hiekkapussilta kytiksessä
- Vapaalta kädeltä maastonakkihommissa

[äRPee]

Kahta eri luotia, eri painoisia? Onko lataukset kovinkin paljon toisistaan poikkeavia? Ampuuko ilman tukea eri paikkaan? Miten tuettu ampuessa?

[JokuUkko]

Ei kyllä uskois olevan kovin herkkä pidollekaan tollanen ase, jossa luotipiipun linja on alhaalla ja piippusetissä on ihan kunnolla painoa...

[Lahtinen]

[Lahtinen]

[äRPee]

Tarkoitin mitä eroa niillä kahden eri luodin latauksilla, ja eri luotien painoilla?

[Lahtinen]