Hajuton metto?

[Nuuska]

Viimi syksynä oltiin pystiksen kanssa Arkkulaessa (Pomokaira), koira paineli rinteessä, ite kävelin ylhäällä. Sattui silmäkulmaan outo havainto, otin äkkiä metrin takaisin tuuhean kuusen suojaan. Kurkistin oksien välistä ja siellä oli iso ukkometto pienessä notkelmassa n. 50 m päässä. Kurotti kaulaa nokka pystyssä ja oli epäluuloisen näkönen.

No, ajattelin että kohta koira tulee luo ja sitten on tilanne päällä heti. Eikä kestänytkään pitkään kun pystis juoksi reippaasti kohti. Yritin osoittaa, että tuonnepäin ja lopulta se meni oikeaan suuntaan. Kurkistin taasen, mettoa ei näkynyt enää. No, koira meni ihan liki sitä paikkaa missä iso musta oli seissyt. Mitään ei tapahtunut ja lopulta lähdin kohti notkelmaa. Metosta ei mitään havaintoa. Koira pyöri pelipaikoilla mutta ei sen näköisenä, että nyt on hyät hajut.

Metto oli poistunut paikalta jalkaisin. Mutta mitään hajua koira ei siitä saanut. Tuoreista paskoista pystis riehaantuu täysin, että kyllä sillä haju pelaa. Sinällään järkeenkäypää olla jättämättä hajua, mutta luulisi että hajutonta lintua ei ole olemassakaan. Vai onko?
_________________
Sako, Riihimäki, Suomi
ABU, Svängsta, Sverige

[Koavzur]

Joskus käyny riekolla samalla tavalla, koira oli muutaman metrin päässä, näin koiran ja riekon edessäni, koira tuijotti pitkään riekkoa mutta kääntyi viimein pois. Löysi kyllä lintuja muuten eli ei mitään nenäpunkkiselityksiä tullu haettua. Ja matkaa riekkoon koirasta ei ollu kuin muutama hassu metri. Outo homma. Riekko ei silti selvinnut säikähdyksellä

[AnttiSn]

Jotain samankaltaista, mutta ei ihan noin extremea on itellekin kaynyt. Joskus selittava osuus voi loytya tuulesta. Sita 50m paasta katselee, etta kohta on koira tuulen alla ja se on sita myoten valmis paisti, kunhan seisonnalle kavelee ja ampuu linnun poikkeen. Vaan ei se koira sitten oikein seisokaan. Sitten ku vislaa ja ohjaa taas tuulen alle niin kerrassaan mitaan ei tapahdu. Lopulta koira kuitenkin kiepsauttaa tuulen ylapuolelle ja seisonta on valmis. Eli 50m paassa tuuli oikeasti kulkeekin 180 astetta eri suuntaan. Uskoisin, etta esim. kivien ja notkelmien vieressa voi syntya noita tuulipusseja, joista ei hajua levia juuri mihinkaan. Ja jos lintu siella juroo liikkumatta ei siita hajua irtoa. Tai jos se on siihen justiinsa ilmasta esim laskenut niin sama hommeli. Monesta jutusta voi olla kiinni, mutta kylla tuollainen hetken aikaa hajuton lintu on ihan mahdollinen tapahtuma.

Kerran ammuttiin erasta terasmetsoa, kaveri noin 15-30m paasta sivulentoon. Ensin eka paukku ja aattelin et miksei ammu toista ku ei jaany. Se iteki oli jaany odottamaan et missa kohdin se tippuu alas ku osuin jo. No sitten ampui toisen kerran. Sitten se oliki omalla hollilla, tosin mulla se oli 25-35m paassa ja siihen kahdesti ammuin. Oltiin vaaran laella ja mittasin kartasta, etta nain metson lennon reilusti yli 500m paahan seuraavan vaaran (joka oli muuten ulos lupa-alueelta) taakse. Ei se vain jaanyt ja tana paivanakaan kumpikaan ei ymmarra kuinka tuo on mahdollista. Ryynit piipussa oli sellaiset, etta metto on jaanyt 30m paahan useamminkin kuin eilen kuolleena eli niista ei oikein selitysta loydy. Kait se vaan ohi sitten ammuttiin nelja kertaa. Ei ole muuten ikina metto tuolla tavalla lahtenyt. Avoimesta harvasta taimikosta latvasta noin 10m paasta ukosta ja suoraan sivuttain ohitse siten, etta tosiaan pidemman aikaa optimihollilla ja sitten viela lentaa suoraan sen toisen ukon eteen. Ja kyseessa oli selvasti aikainen iso ryokale ja epailen, etta kylla edellisen syksyn poikia. Tuo oli aikana kun ei viela ollut koiria matkassa...

[kalmo]

Luulen että avainsana on 'notkelma'. Tuuli ei ole koskaan tasainen, pyörii varisinkin erilaisissa painanteissa tavoilla joista meillä puutteellisella hajuaistilla varustetuilla ei ole hajuakaan. Nuotion / tupakan savusta näkee hyvin miten kaoottisia ilmavirtaukset ovat, vaikka tuuli olisi näennäisen tasainen suunnaltaan ja voimaltaan.

Vastaavia tilanteita on ollut matkan varrella. Välillä tuntuu että koira löytää linnun sivutuuleen, vastasiin on seisottu useampaan kertaan, noin niinku omasta mielestä. Koiran käsitys asiasta on hyvinkin voinut olla erilainen. Kerran kaveri löysi hukkaan menneen linnun sattumalta näköhavainnolla ennenkuin koira, riekko oli tupsahtanut ahtaaseen painanteeseen kahden männyn väliin. Nuorta koiraa vietiin painanteen ympäri pariin kertaan varsin läheltäkin, mutta se ei kertakaikkiaan saanut vainua, piti poimia lintu ihan omin käsin. Koiran nenässä ei ollut todennäköisesti isompaa ongelmaa kun lintu alunperin ammuttiin sen seisontaan

[berhana]

Jonkinverran on väitteitä siitä, että hautova koppelo olisi koiralle puolimahdoton löydettävä eli hajuton. Ukkometsojen suhteen en ole moista epäilyä kuullut. Omia koiria sen sijaan olen epäillyt useampaankin kertaan hajuvammaisiksi.

[AnttiSn]

Hautovat linnut siirtyvät tilaan, jossa aineenvaihdunta minimoituu. Eihän ne liikukaan pitkään aikaan. Juuri tuosta samasta syystä niistä irtoaa merkittävästi vähemmän hajua kuin normaalisti. Tämä on luonnon oma suojelumekanismi pienpetoja vastaan. Syksyllä ei enää toimi tuo selitys, harvempi kanalintu enää 10.9. alkaen hautoo...

[Tapiok]

Hyvin merkkaa koira hautovan koppelon monen kymmenen metrin päästä.
_________________
Kuolema tulee mustalla autolla.

[kalmo]

Ehkä hautominen ole se ratkaiseva asia vaan se että lintu on liikkumatta paikallaan pidempään. Hajut hälvenee pikkuhiljaa ja varsinkin kun lintu on maassa, ilmavirtaukset ympärillä on heikompia. Kuten sanottu, aloittajan kertomia tilanteita on ollut matkan varrella paljonkin, mm pentua vein joksus näköriekolle joka jökötti paikallaan lumisen kumpareen huipulla täysin avoimella jänkhällä. Tuuli oli voimakas ja vedettiin siksakkia tuulen alapuolella linnusta. Koiralta ei irronnut minkäänlaista reaktiota ennenkuin linnulta petti hermo ja siivitti. Ja reaktiosta äi sellainen vaikutelma ettei se edes nähnyt kumpareen taakse puikkaavaa lintua, vaan heräsi nimeomaan hajuun.

Eiköhän nuo tilanteet johdu tyynestä kelistä tai heikoista virtauksista lähellä maanpintaa, mahdollisesti yhdistettynä pidempään paikallaan olleeseen lintuun. Hajuaistin toiminta tarkoittaa käytännössä sitä että ilmassa leijuu molekyylejä, jotka on lähtöisin siitä haisevasta kohteesta. Molekyylien pitoisuus ympäristössä vaihtelee esim linnun liikkeestä/liikkumattomuudesta johtuen, luonnollisesti hälvenee kauempana kohteesta. Koirankin nenällä on joku raja sille minkälaisia pitoisuuksia vaaditaan hajun rekisteröintiin. Kuulin joskus tutulta luennon aiheesta 'Malli molekyylitiheyden muutoksesta kolmiulotteisessa avaruudessa laminaarisessa virtauksessa etäisyyden funktiona'. Erittäin mielenkiintoinen aihe, ja kuulemani perusteella päätin vastaisuudessa enimmäkseen ampua niitä lintuja mitkä koira haistaa, ja tilaisuuden tullen myös niitä mitä ei. Etelänmiehethän ampuu kaikkea mikä liikkuu, tai on paikallaan.

[AnttiSn]

[9.3x622]

Tuosta linnun hajuttomuudesta on ollut juttua joskus Jahti lehdessä.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[MtJ]

Koirat ei oo koneita, joskus tulee huteja. Mitä enemmän koiran kanssa käy metillä, sen enemmän tulee ohijuoksujakin (tai siis niitä huomaa enemmän). Ei se lintu aina puusta löydy, vaikka kuvittelisi.

Ei noissa ole mielestäni mitään ihmeellistä. Tuuli käy sopivalta suunnalta, lintu on paikallaan tai tuuli liikuttaa puuta, jolloin ei koira välttämättä havaitse lintua, ym ym.

Sitten taas seuraavalla kerralla löytyy vaikeastakin paikasta. Joskus vaan on tilanteessa tekijöitä, jotka edesauttaa linnun piilossa pysymistä. Isäntä tilanteessa mukana ei oo se vähäisin vaikuttaja.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[MtJ]

Tuli vielä mieleen pari kertaa, jolloin tein semmoisen tempun, että kun koira juoksi ohitse linnusta, en sanonut sille mitään, vaan annoin sen palata siihen ympärille pyörimään. Ja tällä tempulla sain onnistuneesti linnun haukkuun, kun jaksoin istua paikallaan.

edit: edellyttäen tietysti, että se lintu jaksoi siinä pysyä istumassa. Enempi tuntuisi olevan häiriötä siitä, jos koettaa näyttää linnun suuntaa koiralle, kuin siitä, että jää vaan istuskelemaan siihen paikalle hissukseen.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[kalmo]

[MtJ]

On muuten yllättävän vaikeaa antaa sitä tilaa koiralle toimia. Kun niin mielellään kertoisi koiralle, että tuossahan se on, koitapas siitä!

Vieläkin itsellä taistelee tahto vastaan, kun niin mielellään jelppisi koiraa ja näyttäisi paikan. Mutta istuttava on vaan ja annettava koiran ittensä hoitaa tilanne.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[Repesorsa]