Koppelon ja akkateeren rauhoittamisen vaikutus lintukantaan

[make29]

Metsästysseurat rauhoittavat monesti omalla päätöksellä koppelon ja akkateeren. Onko kokemuksia tämmöisestä? Itse olen metsästysseurassa joka rauhoittaa koppelon aina. Itse olen havainnut koppelon ja metson määrän vääristyneen kyseisen seuran alueella eli metsoa ei juurikaan näe mutta koppeloita on tiheässä. Heti alkusyksystäkin löytyy pääasiassa yksinäisiä koppeloita joilla ei ole poikuetta. Onko metsolla rajalliset mahdollisuudet suvun jatkamiseen? Eli jos koppeloita on paljon verrattuna metsoihin niin paukut loppuu metsolta ja poikueet ovat pieniä tai niitä ei tule. Luontohan verottaa tasapuolisesti molempia. Eli olisiko tässäkin viisainta joko metsästys, metsästys kiintiöillä rajoittaen esim. 1 metso tai koppelo tai sitten täysrauhoitus.

[juse]

mikähän lie hirvimiesten keksimä tuokin, että rauhotetaan akkalinnut ja mustaa saa ampua. kummallahan tuo on loppupeleissä esim. luontaisestikin suurempi vaara tulla saalistetuksi tavalla tai toisella mustalla vai ruskealla...?
joo joo, tietenkihän raavas ukkometto polkee monta koppeloo, mutta entäpä ku ollaan vaan harvennettu pelkästään niitä mustia ja seassa paljon myös ukkomettoja ja ei enää olekaan enää niitä kunnon homenokkia hoitamaan homman kotiin? kummassakin puolissa ovat suvunjatkamisessa tärkeitä ne vanhat yksilöt kuitenkin!

kumpia sitä muuten synty tai kuoriutu enemmän uros- vai naaraspuolisia n. keskimäärin?

[jetset]

Muistin mukaan naaraita on munissa enempi ja vielä kun ottaa huomioon urosten huomattavasti suuremman poikaskuolleisuuden, niin ei ole mitään järkeä rauhoittaa niitä naaraita.
_________________
Laavulla nukkuu parhaiten

[hartsa]

Kuoriutumisprosenteissa puntit ovat vielä tasan, mutta nimenomaan poikasvaiheen naaraslintujen parempi pärjääminen aiheuttaa tuon "luonnollisen" epäsuodan aikuisten määrissä. On tietysti selvää, että tälläinen luonnollinen tilanne, jossa koppeloita on enemmän on metsolle edullinen normaalioloissa, missä kanta voi hyvin ja soitimet toimivat.

Ongelmat liittyvätkin käsittääkseni heikentyneeseen kantaan ja nimenomaan soidindynamiikan rikkoontumiseen. Kun jollain alueella jossa on jo heikentynyt metsokanta (l.melkein koko Suomi) ammutaan pelkästään mustia soitimet eivät toimikaan ja viimeisetkään kukot eivät pysty hoitelemaan hommiaan.

Metsästäjien rooli on tässä tärkeä ja maalaisjärjen käyttö sallittua. Jos seuran alueella ei ole kukkoja, ei niitä ammuta. Vastaavasti en näe järkeä koppelon rauhoittamisessa tilanteessa, jossa niitä on reilusti. Esim. parin P-K:n seuran alueilla, jossa käyn näkyy vuosittain lähes kymmenen koppeloa yhtä kukkoa vastaan, ja kuitenkin seurat ovat suuressa viisaudessaan rauhoittaneet koppelon metsokannan turvaamiseksi. Alueelliseen kannanrakenteeseen saattavat tietysti vaikuttaa myös monet muut seikat, kuten elinympäristöjen sopivuus kukoille ja koppeloille, alueen eristyneisyys, yms.

[Spede]

En viitti leikata liimata koko juttua tähän, mutta käykää nopiasti lukemassa tuolta koillissanomien sivuilta...

www.koillissanomat.fi


Näin sanoo RKTL:n erikoistutkija Pekka Helle:

– Rauhoituksella tai suojelulla ei metsokantaa voi mitenkään turvata, vaan kannan hyvinvoinnin toimenpiteet täytyy voida tehdä talousmetsissä.

Tuossa on paljolti perää. Jos metsojen soidinpaikat tuhotaan hakkuilla niin voi mennä oma aikansa ennenkuin metsot löytävät uuden soidinpaikan.

Saattaapi olla jopa niin, että hakkuun jälkeisen kevään aikana ei pesintä onnistu ollenkaan, johtuen soidinpaikan menetyksestä. Tuskin metso lähtee hakkuuaukealle soimaan...

[make29]

Eli järkevintä on metsästää molempia tai ei ollenkaan.

[Paavo]

Varmasti RKTL on oikeassa metsosta. Jos ajatellaan aikaa ennen koneellisia hakkuita oli metsoja ja niitä myös metsästettiin ja saatiin saaliiksi, myös kevät soitimelta, vaikka se olikin kiellettyä. Ei liene sattumaa että metson ja teeren alamäki alkoi juuri uusien hakkuumenetelmien myötä.

Myös metsästyksen säännöstely ja petopoistot ovat tekohengitystä, mutta ne ovat meidän metsästäjien ainoita konsteja.

[kairankiertäjä]

Metson soidinmetsästys ei ole ollu aina kiellettyä.

[Jahimees]

Jo vanhastaan tunnettuja ja tutkittujakin faktoja ovat:

- Etelä- ja Keski-Suomessa metsokannasta on suhteellisesti suurempi osa kukkoja kuin pohjoisessa (missä koppeloita on reippaasti enemmän).

- Lisäksi on tutkittu, että silloin, kun kanalintukannat ovat nousussa, on naaraslintuja pesyeessa enemmän kuin kantojen laskuvaiheessa.

Ongelman juuri on todellakin elinympäristöjen heikkenemisessä. Nämä rauhoitukset ovat kosmetiikkaa ja tekohengitystä siinä mielessä, että ilman sopivaa ympäristöä (liikaa pirstoutuneissa metsissä) ovat metsokannat kuitenkin tuomittu taantumaan. Tietysti pullonkaulatilanteessa (elinymäristöt ovat paranemaan päin metsien ikärakenteen vanhentuessa, mutta vallitseva tilanne on heikko) voi rauhoituksilla olla ratkaiseva merkitys kantojen uudelleen elpymisessä. Aina ne ammutut linnut jostain on pois. Myös tiettyä aluetta ympäröivillä alueilla on merkitystä metsojen tehdessä paluuta - jos ympärillä on lintutyhjiö, niin mistäpä niitä sille elinympäristöjen suhteen paranevalle alueelle muuttaa.

[MtJ]

Erityisesti metson rauhoituksen osalta metson täysrauhoitus vuodesta toiseen kategorisesti tekee myös seuralle itselleen paljon hallaa metsästävien maanvuokraajien purkaessa vuokrasopimuksiaan ja kieltäessään pienriistan metsästyksen maillaan. Metson rauhoituksen pitäisi olla perusteltu asiallisesti, jotta voidaan metson metsästys kieltää vastoin riistanhoitopiirin suosituksia.

Ja joka kerranhan sitä kuulee tuolla puskassa jutustaessaan, että "elä sitten ammu niitä koppeloita, kun koppelo tekee poikaset vaan kukko se polkee vaikka miten monta koppeloo". Niinpä niin.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[Lahtaaja]

[Paavo]

Ei ennen tehty niin täydellisiä aukkoja. Usein jopa aluskavillisuus säiilyi hakkuiden yhteydessä. Lisäksi metsissä oli eri ikäistä ja lajista puustoa enempi kuin nyt. Nykyään tehdään täydellisiä raiskioita raiskiota jotka vielä pöyhitään hakkuun jälkeen.

Mutta tästä asiasta on väänntetty kättä kyllästymiseen asti. Minulla on käsitys hakkuiden negatiivisesta vaikutuksesta lintukantoihin ja sinulla puolestaan käsitys niiden positiivisesta vaikutuksesta. eivät ne taida tästä muuttua.

Mutta sinä taidat Lahtaaja olla sen verta nuori ettet ole nähnyt nuita vanhalla tavalla hoidettuja metsiä ja niiden riista kantoja.

[Lahtaaja]

[mustakaapu]

Tehometsänhoitoon liittyvät (turhat)ojitukset, nopea ympäristönmuutos, ylisuuret avohakkuut, jonka seurauksena metsät ovat pirstaloituneet ja linnuille (ennenkaikkea metsolle) elintärkeä mustikka on vähentynyt alle puoleen sitten viiskymmentäluvun. Aukkojen ansiosta pienpetokanta voi entistä paremmin ja kaikkien koukkunokkien rauhoitus ynnämuut pikkujututjutut uusine vierasperäisine lajineen ovat nykyjään arkipäivää.
Eli tuskin tuosa metsänhoidossa voidaan pelkästään yhden osa-alueen piikkiin kaikkea laittaa. Se on se ikävä kokonaisuus joka ratkaisee.

Kuitenni metsänhoidossa ollaan huomattu, että seittemänkymmentä luvulla kaikki meni persiilleen, ja muutosta luonnon monipuolisuutta ylläpitävämpään tyyliin ollaan menossa. Jopa lakipykäliä ollaan, selluloosasosialistista huolimatta, (erittäin)vähän viilattu järkevämpään suuntaan. Jää vain nähtäväksi meneekö se juna parempaan suuntaan liika hitaasti. Ainakin tuhoamisen suuntaan se meni pikavauhtia.

[Retonkimies]

Sen verran noista hakkuista että kyllä metsätalous on kuitenkin jossain kohteessa menossa parempaan suuntaan. Esim. legendaarisessa Kessin erämaassa on hakattu viime vuosina niin nätisti, ettei sitä "äkkinäinen" edes huomaa. Pystyyn on jätetty isoakin puustoa niin tiheään että ihan metsäksi voi sanoa ja isotkin kanalinnut viihtyy. Mutta ongelma etelässä onkin ilmeisesti juuri yksityismetsänomistajat, joita riittää.

Toista se oli silloin A.E. Järvisen aikoihin -50 luvulla, jos olette lukeneet ajasta. Hakkuuaukot saattoivat olla parikymmentä kilometriä kanttinsa, eikä varmasti jätetty mitään pystyyn. Mitä mieltä Paavo on tästä?