Vastine lehtikolumniin

[sasu]

Lähetin seuraavan vastineen erään lehden kolumniin, jonka oli inspiroinut Heikinlaakson ampumatapaus.

-------

Haluaisin kommentoida 16.3.2007 kolumniasi.

Ei ole mielestäni hyvien tapojen mukaista arvostella sellaiseen sävyyn ihmisiä ja heidän harrastuksia. Suomessa on muutama sata tuhatta metsästäjää ja ammunnan harrastajaa, joita ei sovi leimata muutaman sekoilijan takia.

Minulla on itselläni parikymmentä asetta ja tunnen aseharrastajia, joilla on useita aseita. Yhtään heistä en kehtaisi loukata kutsumalla asehulluksi, vainoharhaiseksi tai pikkupojaksi. Ystäväpiirissäni on tasapainoisia, tavallisia ihmisiä, kuten enemmistö meistä onneksi onkin. Aseharrastus ei oikeuta haukkumaan eikä pelkäämään heitä.

Oma asekokoelmani on kertynyt pääosin tarpeesta, mutta harrastamisen iloakin on tietysti mukana.

Yksi haulikko on iso ja kömpelö puoliautomaatti, sopii hyvin paikaltaan tapahtuvaan vesilinnustukseen teräshauleilla. Toinen haulikko on erittäin kevyt yksipiippuinen, sopii hyvin metsästystilanteisiin joissa kävellään paljon ja ammutaan vähän. Keveydestä johtuen rekyyli on tymäkkä, joten ase ei sovellu isoille laukausmäärille. Muuhun haulikkometsästykseen minulla on näppärä pumppuhaulikko.

Yksi kiväärini on helposti kannettava ja suurikaliberinen isolle riistalle, mutta luodin lentorata ei salli kovin pitkiä ampumaetäisyyksiä. Pitempien ampumamatkojen varalta minulla on kaksi keskikaliberista kivääriä suoralla lentoradalla, toinen on lyhyt mukana kannettavaksi, toinen on pitkä ja varustettu kömpelöllä valovoimaisella kiikarilla tornista tapahtuvaa väijyntämetsästystä varten. Neljäs kiväärini on pienikaliberinen, kevyt ja lyhyt pienriistan metsästykseen.

Käsiaseita minulla on myös useita, jokainen soveltuu tiettyyn ampumalajiin. Isokaliberinen pitkäpiippuinen revolveri pitkänmatkan siluettiammuntaan tuelta, toinen vastaava lyhyellä piipulla vapaalta kädeltä ammuttavaksi. Kaksi erilaista itselataavaa taisteluammuntoihin, toinen ampuu edullista 9 mm patruunaa, jotta olisi varaa harjoitella tarpeeksi. Lisäksi minulla on 22-kaliberinen revolveri ammunnan perustekniikan harjoitteluun.

Minulla on myös keskikaliberinen revolveri, joka soveltuu monenlaiseen ammuntaan. Aseella on lisäksi nostalgia-arvoa, sillä se on aikakaudelta, jolloin itse aloittelin ampumaharrastusta.

Itselataavaa "rynnäkkökivääriä" en ole vielä ehtinyt ostaa, mutta käyttöä sillekin olisi, koska oma ampumaseurani järjestää sellaiselle kilpailuja, puhumattakaan kansallisista ja reserviläisten kilpailuista. Nämä kilpailut ovat hauskoja ja lisäksi vahvistavat Suomen puolustuskykyä, kun ainakin osa reservissä olevista osaa ampua ja tarvittaessa kouluttaa muitakin ampumaan.

Aseharrastajalla ja metsästäjällä voi helposti olla iso määrä aseita ja jokaisen hankinnalle on oma syynsä.

Eikä aseiden omistaja asemäärän kasvaessa sen vaarallisemmaksi muutu, sillä ei hän voi montaa asetta kerralla käyttää.

Toivoisin malttia aseiden ja aseharrastajien syyllistämiseen, sillä se ei yhteiskunnan turvallisuutta yhtään paranna. Yhteisölle haitallisten ja vaarallisten ihmisten entistä tehokkaampi tunnistaminen ja hillitseminen sen sijaan olisi hedelmällinen toiminnan kohde.

Parhain terveisin
nimi
osoite
puhelin

[juhaka]

Sasu. Yv:tä!

[imppu]

Oliko mahdollisesti tämä kolumni?

16.3 Uutislehti 100

[imppu]

Jäi kuva vähän pieneksi, linkki isompaan kuvaan http://img155.imageshack.us/img155/7578/100hj2.jpg