Hirven Turpa

[eupa]

perskules. Tuli tännään kaadettua elämäni ensimmäinen hirvi. Hirven turpalihat riippuu lahtivajalla, koska vanhat karjut sanoivat että turpalihat kannattaa ottaa talteen ja tehdä vaikka hyytelöä. noh. mit' te ootte hiren turvasta valmistaneet? ja miten ?. reseptejä ja vinkkejä otetaan vastaan. Sori kirjotusvirheet, on tullut pari kaatoryyppyäkin otettua..

[Tahra]

Jaa, enpä ole koskaan tehny alatoopia turvasta. Hirven turpahan on h...tin sitkeä, sehän kestää vaikka roikkua nenästään. Kai se siitäkin tulee kun vaan jaksaa keittää. Mää olen tehny alatoopia vaan pään pikkulihoista ja potkasta.

Silppua lihat pieniksi paloiksi (n. sokeripalan koko on hyvä) ja keität vedessä jossa on mausteita ja suolaa maun mukaan. Mää laitan vaan maustepippuria ja suolaa. Vettä älä laita liiaksi, vaan senverran että lihat pysyy koko ajan veden peitossa. Vaahtoa kannattaa välillä kuoria pois.

Parin-kolmen tunnin keittämisen jälkeen kaadat soossin vuokaan ja siirrät jäähtymään, jäähdyttyään se on hyytelöitynyt. Keittoaika pitää olla niin pitkä että liha on täysin mureaa eli rupiaa jo hajoamaan. Muuta lihaakin voi laittaa sekaan mut sillon pitää lisätä liivatetta että tulos pysyy hyytelömäisenä. Ainakin pään ja potkan lihat hyytelöityy itestään.

Niin, ja onneksi olkoon ensimmäisestä kaadosta!
_________________
Epäonnistumisen vaara on suuri, kun kyvytön neuvoo halutonta tekemään tarpeetonta.

[Hietala]

Huhupuheiden varassa tässä kirjoitellaan, mutta sitä keitetään pari-kolme tuntia ja nyljetään kuten kieli. Kuulemma tosihyvvää

Kertokoot muut lisää
_________________
Laiskuuttaan tingan häviää

[Huru]

Takavuosina sitä herkkua tuli tehtyä monastikin. Turpasyltyn teko on melko mielenkiintoista puuhaa. Onnistunut lopputulos tosin palkitsee.

Omaa reseptiäni en enään tarkalleen muista, mutta Kokki Kolmosen nettisivuilta löytyy vähän "hienostuneempi" versio.

http://www.kokkikolmonen.com/ruokalista.php?ruoka=Turpasyltty

[eupa]

juu itsekkin tuli tuolla kolmosen sivuilla käytyä..ohjeita mm. aivokakon tekoon..hyi olkkoon

[Huru]

Tuli aikoinaan kokeiltua tuota aivojenkin syöntiä. Erikoinen kokemus sinänsä. Maku oli vähintäänkin "mielenkiintoinen", mutta täysin syötävissä olevaa "herkkua" niistä aivoista saa.

Ennakkoluulot on kyllä syytä heittää nurkkaan ennen kuin alkaa aivoista kokkaamaan. Jo aivojen esiinkaivamisessa on "mielenkiintoista" askartelua.

Kaikenlaisiin kokeiluihin sitä nuorena tuli innostuttua.

[Finn_c]

Hirven turpan ei ole lainkaan sitkeää vaikka joku niin ehti väittääkin. Sitä pitää toki keittää riittävän pitkään kuten muitakin lihoja sylttyyn valmistettaessa. Vasan turpaa ja poskilihoja olen keittänyt noin kolme tuntia ja aikuisen elukan osia jopa viisi tuntia. Ennen turvan keittoa olen käsitellyt turvan toholla (=kaasupolttimella) eli kärventänyt karvat ja limakalvot yms ja raaputtanut puukonterällä kärventyneet osat pois, taas lisää liekkiä ja näin edeten saadaan parta ajettua. Tämän jälkeen turvan osien kalttaus vielä juoksevan veden alla ennen keittämistä ja kas kummaa sieltähän paljastuu valkoista lihaa tai mitä se onkaan. Itäsuomessa monet ovat ennen tohoaikakautta kärventäneet turvat hiilloksella ennen keittämistä. Jotkut keittävät turvan karvoineen ja poistavat pintakerroksen kypsästä turvasta, minusta tohon käyttö on mukavampi vaihtoehto. Turpa käy myös paistin seassa ja on vastaavaa herkkua kuin lintukeitossa teeren persmarja. Syltyn liemeen saa makua keittämällä luita (niveliä) joka samalla toimii hyytelöimisaineena ja liivatteen määrää voidaan näin myös vähentää.

[Lonely Rider]

Tuli juuri keiteltyä hirven turpaa tällä reseptillä:
http://youtu.be/KwMedsAkj-s

Ensin 1,5 h turvan keittämistä suolavedessä karvoineen päivineen. Sitten aloin nyppiä karvoja, mutta päädyin kuitenkin "nylkemään" ne pois veitsellä. Sitten iso rusto pois ja loppuosien leikkely pienemmiksi paloiksi. Palaset kattilaan, puhdas vesi, suolaa, mustapippuria ja laakerinlehteä sekaan, ja keittelin sitä vielä noin 45 min.

Ensikokeiluna söin lähinnä sellaisia paloja joissa oli myös oikean lihan näköistä tavaraa Oikein hyvää oli ruisleivän kanssa! Sitä pelkkää valkoista osaa en vielä syönyt sellaisenaan. Hyvää sekin mutta aika rasvaisen oloista

Positiivinen ensivaikutelma. Jotka tykkää kielestä niin turpakin menee. Sopisi varmasti hyvin myös muihin riistaruokiin lihan lisukkeeksi. Sen verta erikoisen näköistä hommaa se karvasen turvan keittely kumminkin on, että jos haluaa varmistaa saannin niin ei kannata esittää sitä bravuurina heti ensitreffeillä

[umpikortto]

En nyt kehu olevani mikkään mestari turvan teossa mutta kun kehtaan ni pääkin menee konaisuutena käyttöön. turvan ja pään teen erikseen. Turvastahan nyt puhutaan.
Eli... parhaaksi olen todennu turvan pakastamisen karvoineen, nostanut sulamaan ja vuollu nahkan karvoineen pois ku on sulanu sopivasti pinnasta. Sen verran olen pieniny ennen pakastamista että joka puolelta pystyy hyvin nuo karvaset paikat vuolemaan pois. Karvasilippua jää jonkuverran pintaan mutta kylymällä veellä huuhtelemalla lähtee enimmät ja toholla sitte loppuja.
Eksoottisen näkösiä lotkareita nuo on tuossavaiheessa kaikkine hetuloineen mutta hyvän evään ainekset.
Sitte onki makuasia miten jatketaan. Voi keitellä kypsäksi ja syöskennellä semmosennaan. En poista niitä poskien hetuloitakaan ku ne just on sitä parasta.
No jos on rouva syömässä ni voi ne palaset yrittää siistiä viksummanki näköseksi. Mulla ku ei oo ikinä ollu rouvaa enkä oo nähänykkään ku elokuvissa tai kaupungissa ni ei oo nii justiisa. Ei mulla oo ollu kyllä akkaakaa. Eukko tai hempeimmillään vaimo mulla kyllä on ollu jo 40 vuotta saman kattilan ääressä.
Monesti teen siitä turvasta padan ja siinä se on minusta parhaimmillaan.
Pataan vaan, porkkanaa, naurista tai lanttua, sipulia ja pottuja....pikkusen pippuria ja hautummaan kunnolla kypsäksi.

Ei oo sitkeetä, ei

[Lonely Rider]

Kiitokset umpikortolle tuossahan oli hyviä vinkkejä mm. tuo pakastaminen.

Tänään vetäsin lopun turvan naamariin Kylmänäkin maistui leivän päällä erinomaiselle. Oikeastaan ihan niinkuin kieltä söisi paitsi näyttää erilaiselta. Aika paljon siitä tuli raakattua sivuun niitä karvasempia ja rasvasempia paloja Se paksu valkoinen kerros ihan turvan kärjessä on jännän oloista tavaraa. Vähän niinkuin pelkkää rasvaa, mutta kuitenkin vähän lihamaisempaa.

Ei varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi kun turpaa kokkailin.