Ase / muut löydöt maaottelun Suomi / Saksa jäljiltä Lapista

[1911 A1]

Lappia sisimmässään rakastava ja siihen teennäisen jörösti suhtautuva puoliuivelomme
Repesorsa toimi tälle otsakkeelle innoittajana.

Itse vanhana papparaisena olen käpälöinyt Kittilän Kaukosen kylästä löytynyttä Walther P38:ia sekä päässyt näkemään ja hipelöimään muutamia vanhankansan talteenottamia sarjatuliaseitakin, kaikki varmaan asianmukaisesti viranomaisille luovutettu nykyään.

Omassa kotikylässäni, Helpissä, on joskus ollut totisempi ottelu. Tietyllä kankaalla oli helposti löydettävissä Sturmgewehrin ja tavallisen Mauserin panoksia, olipa siellä seassa vähän järeämpiäkin jytkyjä. Arvatkaa mitä käyttöä pojankoltiaiset niille keksivät...

Itse asiassa noiden taistelun jälkien aiheuttaneita suomalaisia joukkoja ( saksalaisten suhteen ei varmaan mitään toivoa ) olen yrittänyt tähän päivään asti huonolla menestyksellä löytää, jos joku viisaampi tuohon osaa apuansa antaa niin kiitollisna vastaanotetaan.

Kerrotaan että kylämme pieneen lampeen, Syvään lanttoon, olisi kipattu muutama kuorma-autolasti Gunthereiden vermeitä pahimmassa kiireessä pois hidastamasta Norjaa kohti jalkautumista, tiedä onko sitten totta.

Kertokaapa mitä olette itse nähneet laajassa Lapinmaassa vastaavia, ovathan nuokin mielestäni osa asehistoriaa.

[Repesorsa]

[1911 A1]

Voi velihyvä, en ottanut nokkiini.

Kun ajelet Oulun ohitse, pane viestiä niin keitän tujummat kahvit, ilman vaihtoehtoja ja sarvipäitä, passaako?

Eikä siinä Riihimäessä mitään vikaa paikkana ole, olen muutaman kerran Oulusta sinne huutokauppaan ajanut, matkako tuo.

[Repesorsa]

[1911 A1]

No..., siellä on minulla velipojan kanssa punainen, vaatimaton mökki jokivarressa Rovaniemeltä päin tultaessa, ennen Mouluskosken Urheilijoiden jääkiekkokaukaloa...

Asustan Oulussa nykyään mutta mökkiä olemme vuokranneet luottohenkilöille muutaman kympin viikkohintaan.

Joessa ei tosin ole kalaa eikä metsissä riistaa...

Vaan kertokaapa mitä lappilaiset / Lapin kävijät mitä tiedätte noista otsakkeen löydöistä.

[igorrock]

Meikäpojan kotitalon, joka myöskin on siellä "pohjoisen selkosilla", läheisyydessä on sodan aikana ollut parikin saksalaisten varikkoa. Kumpikin tietysti sodan jälkeen "siivottu" ylimääräisistä räjähteistä mutta muuta romua oli vielä jäljellä silloin -70 -luvun alussa kun allekirjoittanut tuli siihen ikään että vanha sotaromu alkoi kiinnostaa. Lähempi varikko oli aivan autotien vieressä joten se oli perattu jo liiankin tarkasti. Toiselle oli sen verran hankalampi pääsy että paikalta löytyi vielä yhtä jos toista nuorta miestä kiinnostavaa. Eniten oli kevyen konekiväärin rumpulippaita vöineen ja kehikkoineen mutta löytyipä kaivellessa myös palanut vanha MAUSER 98:n "raato". Se oli kotitaloni kuistilla pitkään mutta sitten yksi pääkaupunkiseudulta oleva herrasmies osti sen huvilansa seinälle koristukseksi.
Saman varikon lähistöltä oli jo aijemmin löydetty kiväärin piipun suuhun laitettava pikku kranaatinheitin sekä myös normaali kevytheitin. Jälkimmäinen oli omistajallaan vuosikausia pihan nurkassa kukkaruukkuna.

[1911 A1]

Noista rumpulippaan vöistä teimme mekin poikasina meksikolaistyylisiä patruunavöitä yli- ja aliolantyyliin, olivat oivaa rekvisiittaa lännenleikkeihin.

Missäpäin igorrock:in varikot ovat olleet, meneekö Viirinkankaalle Rovaniemelle vai itäänpäin?

Tuli tuosta Rovaniemestä vielä mieleen; pikkutappina olin Tupsu-pubin yhteydessä olevassa kerrostalossa äitini kanssa visiteeraamassa serkkuansa. Tympäännyin aikuistein alituiseen kahvinlitkintään ja lähdin takapihalle hakemaan ikäisteni seuraa. Sitähän kirpakkana talvi-iltana löytyikin takapihalle rakennetusta lumilinnasta. Leikimme siellä sotasta ja mieleeni jäi pyssy jonka erään leikkitoverin isä oli tuonut Viirinkankaalta.

Ase oli ehta ja aito MP 38, missä lie nykyään.

[igorrock]

Kuvailemani varikot ovat aika reippaasti Rovanimeltä pohjoiseen. Kun vielä mennään vähän pohjoisemmaksi niin sitten kyllä löytyi vielä ainakin -70 -luvulla runsaasti erilaista räjähtämätöntä ammusta. Niiden paukuttelu nuotiossa oli kouluaikoina eräille tutuille ikätovereille suurta huvia. Itseäni ei moinen kiinnostanut kun kotona oli oikeitakin aseita joilla ampua. Tosin oli minullakin leikeissäni mukana Nagant-revolveri johon oli puusta tehty uusi rulla alkuperäisen kadonneen tilalle. Aikanaan sekin " aarre" sitten matkusti Oulun seudulle keräilijän varaosiksi.

[Rastinsahi]

Voi voi, siellä on vielä ja vaikka mitä. Enimmäkseen silkkaa !&%¤# romua, joka joutaa pois mettistä ja äkkiä. Ei sillä mitään sotahistoriallista arvoa ole.

Mutta missä on ne kaikki saksalaisten sotavangit, jotka Suomessa majailivat? Ei niitä ainakaan Norjaan viety. Viskitöpsyt tarjoan sille, joka löytää tuon muutama kymmenentuhatta raatoa käsittävän joukkohaudan...
_________________
Tapion viljan puimakone
http://www.tajukankaan.com

[igorrock]

Noita vankileirejä oli monessakin paikassa ja varmaan jokaisella oli oma yhteismonttunsa. Ainakin pohjoisimmasta lapista saksalaiset joutuivat lähtemään sen verran hätäisesti että jos niitä suurempia joukkohautoja siellä jossain oli niin ainakaan kovin suuria naamioimistoimenpiteitä ei ollut aikaa tehdä. Toisinsanoen takaa-ajavat suomalaisjoukot ne kyllä aikoinaan paikallistivat.

Tosin meikäläisellä on sellainen käsitys että noilla leireillä ei loppujen lopuksi ollut lähellekkään niin paljon porukkaa kuin suomalaisten vastaavilla. Tämä perustuu lähinnä siihen että niillä rintamaosuuksilla joissa saksalaisilla oli pää-rintamavastuu, homma jähmettyi jo melkein heti sodan alussa ns. asemasodaksi jossa ei tunnetusti tule paljoakaan vankeja.

Yksi paikka josta voi mennä niitä monttuja etsimään jos kiinnostaa, on Kaamas-saaren vankileiri Inarin järvellä. Tosin siellä kyllä vangit haudattiin suoraan järven pohjaan. Leirillä oli nimittäin töissä myös paikallisia siviilejä jotka jälkeenpäin ovat muistellet sen aikuisia tapahtumia.

[Rastinsahi]

[1911 A1]

Niin, ei kai niillä niin kauhea kiire...

Luin tuossa justiin kirjan jonka oli Wolf Halsti kirjoittanut Lapin sodasta ja kyllä tämän kirjan kautta muodostui lopullinen kuva Saksan armeijan todellisesta kiireestä ainakin minulle, suosittelen kirjaa kaikille subjektiivisen sotakirjallisuuden ystäville, taisipa kirjoittaja olla ihan napapaikoilla mitä tuli Lapin sotaan...

Kiire ja kiire, jos saksalaisilla oli sulankelin aikana moottoroituja joukkoja ja niiden kautta liikkuvuutta huomattavasti enemmän kuin suomenhevosiin ja häkäpönttövehkeisiin liikkeensä perustavalla Suomen raskaalla ja SILTI jäi huomattava määrä siviilikortteereita polttamatta ( älkää ruvetko puhumaan tässä kohdin `inhimillisyydestä`, sota on sotaa) niin mikä muu voi olla kyseessä kuin kiire?

Kyllä tämän kiireen loi aseveljeyden kautta opittu tuntemus suomalaisten sodankäyntitaitoon omalla maaperällä ja solttujemme luonne, voitte rauhassa vedota Veli Venäläiseen ja vaikka Kalle Kirgiisiin tässä suhteessa minun puolestani.

No joo, väkisinkin lämpiää kaksi sukutaloa Lapin sodassa menettänyt näille väitteille vaan pankaahan tulemaan juttua tavaroista eikä ideologiasta.

[Rastinsahi]

[Jore]

Moro,

Lapin romuja löytyy myös täältä:
http://forum.axishistory.com/viewtopic.php?t=103712

t. Jore