Kyttäys käytäntöjä..

[Eräjorma86]

Ajattelin vähän kysellä et minkälaisia käytäntöjä muualla päin on kyttäämisestä.. Itse ruokin peuroja ja kauriita ympäri vuoden ja siksi itseä harmittaakin niiden henkilöiden käyös ketä ei itse ruoki mitään tai vaan muuten käyvät toisten ruokintapaikoilla kyttäämässä.. Omasta puolesta siellä saisi käydä kunhan vaan kysyisi luvan että olenko itse menossa sinne.. Mutta kun ei niin ei viikolla ilmestyy merkkejä tornille että siellä on käyty ja talvella vieraat saapan jäljet kertovat vierailijoista.. Tai sitten peuroilla on nokialaiset jalassa.. Onko kellään mitään samanlaisia kokemuksia asiasta?

[t_o_m_m_i]

Meillä on hyvin pysynyt kurissa toi homma. Ei ole ollut ongelmaksi asti ulkopuolisia kytistelijöitä. Osaltaan homman toimintaan vaikuttaa se, että seuran sääntöjen mukaan peura/kaurisjahtiin osallistuvilta vaaditaan näiden eläinten hyväksi tehtävää riistanhoitotyötä. Eli ruokintaa, kettujahtia yms.

Edellisessä seurassa oli vaan 8 äijää, ja kyttäyspaikkoja 4. Aktiivisesti kyttääviä metsästäjiäkään ei kyllä ollut neljää enempää, mutta siellä ei ollut ongelmana toisten paikoilla oleminen, kun kaikki hoitivat kaikkia paikkoja.
_________________
- Pessimisti ei pety -

[olsa]

Aika ratkaseva asia on, syötetäänkö seuran hankkimaa rehua vaiko omaa rehua.
Onhan viksua siitä huolimatta, sopia saako mennä kytikseen toisen hoitamalle paikalle. Tyhmä ketä asiasta ei keskustele, ruokintapaikan pitäjän kanssa.

[metsäamatööri]

Meillä on kyttäyshommat kovassa nousukurssissa. Valkohäntäkanta on paisunut ku pullataikina ja samaa ongelmaa ollu varsinki viime kaudella ku Eräjormallaki. Nyt ku hirvijahti alkaa ni on tarkotus saada kytistouhut keskustelemalla uomiinsa. Tähän asti on välillä tuntunut, että vallitsee lähinnä viidakon lait. Kerron viimeistään maanantaina millasia ratkaisuja on tehty.
Homma toimis sillai hyvin jos kaikilla aktiivisilla olis oma ruokintapaikka, jossa kävis, mutta kun asiasta kiinnostuneita alkaa olla jo huomattava määrä ni homma menee hulinaksi.

Pahimmat epäkohdat ovat:
1. Äijät hiihtää missä milloinki, toisistaan tietämättä --> turvallisuus
2. Ängetään toisten ruokintapaikoille lupaa kysymättä.
3. Ruokitaan jahtikausi ja 31.1 menee ruokahanat kiinni.

[paskiainen]

Ei toisen ruokintapaikalle pidä mennä luvatta kyttäämään, senhän pitäisi sanoa jo maalaisjärkikin!

[metsäamatööri]

Niinhän se sanoo, mutta joskus sekin joillakin sumenee. Täällä tuntuu olevan se asenne, että kaikki on yhteistä ja jos joku on tehnyt kovalla työllä riistapellon tai ruokkinut vuosikaudet muuten, se ei anna mitään oikeuksia mihinkään.
Mun mielestä olis hyvä tehä porukalla sellasia ns. yleisiä ruokintapaikkoja lisäksi, joihin vois mennä sellaset, joilla ei ole mahollisuutta hoitaa omaa paikkaa. Päällikölle pitää tietysti ilmoittaa ennen menoa, ettei ole usiampi äijä kömpimässä samaan koppiin. Näin sais nää satunnaiset lihanhimoiset tarpeensa tyydytettyä.

[Kiul]

Eikös tämä ole seuran/porukan sisäinen päätös, mikä käytäntö otetaan. Ymmärtääkseni on kahdenlaista peruskäytäntöä:
- Kaikki tornit ja ruokinta on seuran tekemää
- Ruokinta ja tornit ovat metsästäjäkohtaisia

Erilaisia yhdistelmiä sitten vielä lisäksi.

Jos käytössä on 'seuran omaisuutta ja toimintaa' -malli, niin silloin paikat ovat jäsenten yhteisessä käytössä. Tähänkin varmaan pelisäännöt löytyy. Jos mennään 'yksityisellä' linjalla, niin sitten jokainen pitää huolta omistaan ja ne, joilla ei ruokintapaikkaan ole mahdollisuutta metästävät siinä 'siivellä'.

Henkilökohtaisesti olen 'yhteisen' mallin kannattaja, koska luvat ja tarvittavat metsästysalueetkin ova porukan 'yhteistä omaisuutta'. Kukin porukka tietysti valitsee itselleen parhaat toimintatavat.

[metsäamatööri]

mikään ei ole mustavalkoista. On vain harmaan eri sävyjä
Meillä kukin ruokkii niillä rehuilla mitä saa haalittua milloin mistäkin.
Homma kuseekin lähinnä juuri siinä, että meillä ei ole olemassa mitään tiettyä mallia tai sääntöjä ko. toiminnasta, vielä.
Eli tähän asti toiminta on nojannut paljolti itsekuriin ja omatuntoon. Toki lakia noudattaen. Kuten varmasti kaikki ovat huomanneet, niin mikään ei veny niin paljon kuin omatunto. Porukassa on niitä, jotka ruokkivat tunnollisesti vuodesta toiseen ja kevääseen asti. Verottavat kantaa kestävästi ja vastuullisesti. Siiten on niitä, jotka vain kuorivat kermat päältä, eli sinkoilevat paikasta toiseen suorittavat houkutteluruokintaa omenoilla jne. Usein peesaillaan vakituisia ruokintapaikkoja. Jos ei kehtaa mennä suoraan kyttäämään niin viedään omat omput sadan metrin päähän ja kytätään siinä. Kun lupa loppuu, ruokinta loppuu.
Näiden toimintamallien karsimiseksi pitääkin ensi tilassa saada hommasta joku periaatepäätös aikaiseksi. Tällä hetkellä porukka ei oikein tiedä mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Siksi tehdään kaikkea mitä ei ole erikseen kielletty.

[tuhola]

[fygy]

Meill ainakin on jokaisella omat kyttäyspaikat tai siis sattaa olla useampi samassa paikassa kimpassa ruuat yms.. jokainen tai paikan kumppanit hoitaa itse ja maksaa paikan omistajat on ensisijaisia kyttäämään mutta muutkin ovat saaneet tulla kyttäileen paikoilta jos ovat luvan kysyneet varsinkin jos paikan omistajat ovat ampuneet omat elukkansa ni silloin yleensä ollut paikan käyttö vapaata. mielestäni oiketa toimintaa ja reilua meininkiä.

[metsäamatööri]

Noniin. Meillä alkoi jahti ja ennen kuin alettiin jahtitouhut ni otettiin kyttäysasiat puheeksi. Keskustelu jäi vähän laimeammaksi kuin toivoin.
No asiasisältö oli kuitenkin sitä mitä pitikin. Kaksi mielestäni tärkeintä asiaa olivat:
1. Kyttäillään turvallisesti. Eli jos mennään kyttäämään, päällikön pitää tietää missä miehet menee, ettei olla esim. saman pellon vastakkaisissa päissä toisesta tietämättä.
2. Aktiivisilla ruokkijoilla saa olla omia paikkoja joista he päättävät itse. Eli ns. sunnuntaimetsästäjillä ei ole mitään oikeutta vaatia, että heidänkin pitää päästä sinne "koska maat on vuokrattu koko seuralle, eikä yhdelle miehelle".

Näillä mennään tämä kausi. Asiat on nyt puhuttu ja kaikkien pitäisi ne tietää. Tästä eteenpäin aion puuttua varsinkin näihin kahteen pykälään jos huomaan niissä väärinkäytöksiä. On nimittäin syytä epäillä, että ainakin pari kaveria on niin paksukalloisia, etteivät nämä opit kauan päässä pysy.