Ase&Esittely: Varsikengät jahtikäyttöön

[Lahtinen]

Ase&Esittely: Varsikengät jahtikäyttöön

Tällä kertaa A&E lähestyy jahtirintamaa kirjaimellisesti maanläheisestä perspektiivistä, eli jahtikenkärintamalta.

Luultavasti monen kuunkin eränkävijän silmään on ottanut se, että ns. pitkävartisia nauhoitettavia varsikenkiä on ilmestynyt enenevässä määrin myyntiin ja osaa markkinoidaan perinteisen kumisaappaan korvaajana.

Itsekin pysähdyin asiaa pohtimaan ja muistelin ensimmäistä kontaktia varsikenkiin jahtikäytössä. Neljännesvuosisata sitten tuoreena hirvimiehenalkuna olimme yhteisjahdissa toisen seuran kanssa ja ajoketjua levitettäessä naapuriseuran miehet jäivät kuiville kankaille tai kallio-osuuksille, ”kun ei nahkakengillä oikein voi märkiin paikkoihin mennä.”

Omassa seurueessamme ”nappaskenkämiesten” puheet olivat vähän kuin avaruusolentojen kieltä, emme oikein voineet ymmärtää, että joku pukeutuu jahtiin sellaisiin jalkineisiin, jotka rajoittavat valtaosan maastosta ”kulkukelvottomaksi”. Ajoketjumetsästyksessä kun ei oikein reittejään voi yhtä vapaasti valita, mitä esimerkiksi linnustusreissuilla.

Varsikenkäkiinnostus unohtui vuosikausiksi, olivathan nuo lähinnä jonkinlaisten wanna-be-reservinupseerien jaloissa nähtyjä kapistuksia meilläpäin. Tuohon aikaan ei kalvokengistä vielä ollut mitään tietoa.

[Lahtinen]

”Paatunut kumisaapasmies”

Itse käytän jahdissa aina kumisaappaita. Ja koska meikäläisellä varpaissa tuntuu olevan verkkainen verenkierto, niin saappaat tuli valittua aina sen verran suuriksi, että niihin sopi vähintään paksu vaellussukka ja villasukka. Lämpimissäkin keleissä tuolla systeemillä pärjäsi, sillä ilmeisesti sukkakerros mahdollisti jonkinlaisen ilmaliikkeen jalkineessa ja tauoilla tuli monesti tempaistua villasukat ja pohjalliset kuivumaan.

Siinä jahtireissuilla rupesin kumminkin pikku hiljaa sivusilmällä seurailemaan, kun ”oikeille metsämiehillekin” alkoi ilmestymään noita varsikenkiä. Aika moni noista kavereista hommasi vielä ensimmäisten loppuunkulumisen jälkeenkin varsikenkiä jahtiin. Päättelin, että jotain etuja noiden pitää kumisaappaisiin verrattuna tarjota.


Aloin pohtimaan noita omia varsikenkäkokemuksia ja aika rajallisiksihan ne osoittautuivat: Armeijamuistoja ja aikanaan jokaisen terveen ja virikkeellisen Porilaisnuoren repertuaariin kuuluneita teräskärkimaihareita. Näiden pohjalta oli aika hankala lähteä hankintoja suunnittelemaan.

Jonkinlaista suunnitelmaa siis asian tiimoilta tarvittiin.


Paikallisen jääkiekkojoukkueen punamustissa väreissä kiiltelevä teräskärjitetty maihinnoususaapas on erinomainen Porilaisessa betoniviidakossa. Jahtihommiin se ei juurikaan kuitenkaan referenssiinformaatiota tarjoa.

[Lahtinen]

“Suoraan kauppaan”-lähestymistapa

Päätin kokeeksi moiset kengät hommata ja lähdin aika pienellä pohjustelulla urheiluliikkeeseen. Olihan jonkinmoista kokemusta jo nilkkakorkuisista groteski-kengistä. Nuo metsästysjalkineet kun vaikuttivat samanmoisilta, hieman järeämmiltä ja korkeavartisemmilta.

Muutaman liikkeen kierrettyäni ja lehti-ilmoittelua seurattuani jouduin toteamaan seuraavan seikan:

- Liikkeiden valikoimat olivat yllättävän suppeita.

- Tarjouksessakin kenkien hinta oli melkoisen ravakka.


Hinnasta johtuen hankinta alkoi tuntua pikemminkin investoinnilta kuin ostokselta. Kun kenkien hinta hujahtaa samalle tasolle, millä sai aikanaan Valmettiin vaihtopiiput, muuttui lähestymistapa maltillisemmaksi.

Uskoisin, että noiden kalvollisten varsikenkien hinta on ollut monen muunkin kohdalla se tekijä, joka on hankintapäätöstä lykännyt pitkäänkin, vaikka mieli on tehnyt moisia kokeilla.

[Lahtinen]

"Tieto" on valtaa?

Koska suoraviivainen lähestymistapa ei tuntunut järkevimmältä valinnalta, niin ryhdyin keräämään jonkinlaista informaatiota asiasta.

Perehdyin alan lehdistöön:



En kuitenkaan oikein saanut lehdistä irti sitä mitä olin etsimässä.

Tältä foorumilta löytyi loppuviimeksi todella paljon materiaalia ja käyttökokemuksia asian tiimoilta. Voisi sanoa, että ehkä jopa liikaakin. Kun foorumia selaili noilta aihealueilta, alkoi tuntua siltä että joka kenkämallissa on myös ”maanantaikappaleita”. Toisaalta julki tuntui tulevan täysin susiakin malleja, vaikkapa vain nilkkakorkeudelle vedetyn kalvon tai keston osalta.

Jonkinmoinen epäilyksen siemen jäi itämään, onko investoinnin suuruus ja saanto balanssissa kaikissa tapauksissa.

Tästä syystä asiaa lähestyttiin kahdella toisistaan tyystin poikkeavalla ”hankintamallilla”.

[perisofeus]

Tässä Norjalaisten testi.

[sidebyside]

Minulla on ollut 6 vuotta käytössä Meindl Island Pro:t. Maastopäiviä ei kyllä vuotta kohden hirveästi kerry mutta kapeahkon kokemuksen perusteella ei pahaa sanottavaa. Olen ollut erittäin tyytyväinen noihin. Minulle on tuo hieman lyhyempi varsi riittänyt oikein hyvin. Useammalla tutulla on samanlaiset ja Taigoja löytyy myöskin kaveripiiristä. Uskallan kyllä noin 10 käyttäjän kokemusten perusteella suositella Meindlin kenkiä jos vaan jalkaan passaa.
_________________
yksinkertainen on kaunista

[Apple]

[perisofeus]

[valmetti]

Onko kellään kokemusta Sievin Goretex saappaista?

[Lahtinen]

Teimme jahtikaverin kanssa hankintapäätöksen. Lähestyimme asiaa kuitenkin kahdella täysin erilaisella toimintamallilla. Oikeastaan ainoa asia, mikä molemmilla oli lähtökohtana, oli se että kalvon pitää olla Gore-texiä. Oletimme, että goren tekemä kalvo takaa luultavimmin tasalaatuisimman toiminnan ja mahdollisesti myös sen, ettei huonolaatuisimpiin kenkiin laiteta goren kalvoa.


Sulo Wilen-lähestymistapa:
Itse valitsin tämän lähestymismallin, koska suhtauduin erittäin epäillen nappaskenkien pelitykseen jahtihommissa.
- Hinta oli keskeisin ohjaava tekijä
- Olin valmis hankkimaan kengät netin kautta
- Olin valmis tinkimään perusseikasta, ettei kenkiä voi sovittaa vaan paketin saavuttua ihmetellään, että ”tämmöinen tuli tällä rahalla”.
- Olin valmis siihen, ettei sopimattomia kenkiä käytännössä voi palauttaa ja takuuhommat ovat käytännössä olemattomat.

Tämä oli juuri sellainen malli, josta jokainen asiaan perehtynyt varoittelee…


Perinteinen lähestymistapa:
Jahtikaveri lähestyi hankintaa näin.
- Käännytään erikoisliikkeiden puoleen
- Sovitellaan useita löydettyjä merkkejä ja malleja
- Valitaan jalkaan parhaiten sopivat yksilöt
- Ollaan valmiita maksamaan päivän hinta.
- Tarkoituksena löytää paras saatavissa oleva ratkaisu omiin jalkoihin.


Ja ei muuta kuin ostoksille.

[Spede]

Kokeile tätä:
- Käännytään erikoisliikkeiden puoleen
- Sovitellaan useita löydettyjä merkkejä ja malleja
- Valitaan jalkaan parhaiten sopivat yksilöt
- Etsitään halpa nettikauppa ja tilataan kaupassa valitut kengät nettikaupasta.

[Fields]

[Spede]

[Lahtinen]

Yllätys yllätys, päädyin tilaamaan kengät jenkeistä .

Vaikka olenkin ”joskus netinkautta tavaraa tilannut”, itse en oikein suosi tuota toimintamallia, jossa paikalliselta kauppiaalta pumpataan kaikki data varusteista, sovitellaan ja pällistellään ja sitten etsitään halvin mahdollinen toimituskanava. (Ja kun homma menee mönkään, nau’utaan täällä suureen ääneen takuun perään ). Jonkinmoista riskiä kun pitää mielestäni ottaa omaankin piikkiin näissä SuloWilen-touhuissa…

Kenkiä valitessani jouduin heti tenkkapoon eteen:

Mitenkähän jenkkikoot suhteutuvat näihin eurokokoihin…

Kilpailevasta nettikaupasta löytyi printattava mitoitusläystäke:


Ei muuta kuin jalkaa sovittelemaan tuohon.

Itselleni tuli yllätyksenä, että jenkeistä löytyy samaa kokoa, mutta normaalina ja leveänä lestinä --> Omalla kohdalla kun aika moni kenkä puristaa jalkaterää sivusta, päädyin wide-malliin.

Koska olen tottunut pitämään pariakin sukkaa kengässä, niin otin varmuuden vuoksi pykälää suuremman koon. Tähän vaikutti seuraavakin seikka: Aika monesti omat lenkkikenkäni hajoavat kärjestä, kun varvas pukkaa ajan kanssa kynnen avustamana läpi. Ajattelin, että paksumpi ”sukitus” saattaa säästää gorekalvoa käytössä.

Samoin kopeloimani varsikengät ovat monesti olleet slalom-monomaisia ainakin uutena. Oma sulava ja ninjamainen etenemiseni metsässä edellyttää mielestäni joustavampaa jalkinetta... Pyrin tämänkin huomioimaan kenkävalikoimaa selatessani.

[Lahtinen]

Aikanaan lintu lensi ja kengät saapuivat muiden tilpehöörien kanssa maahan.

HOKE hinnaksi muodostui alle 100e, joten tässä mielessä päästiin tuonne Erätukku-tasolle ja kaiketi vähän alle. Tämä oli se hankintaa keskeisimmin ohjaava tekijä ja taloudellinen tappio jää aika pieneksi, jos varsikengät eivät omiin toimiin sovellukaan.


Ainakin läystäkkeiden mukaan kengissä on ”aito kalvo”


Kenkien pintamateriaali on sekoitus nahkaa ja ilmeisesti Corduraa. Olettaisin, että corduraosiot hengittävät paremmin, mutteivät tuo jalkaa nahan lailla. Pohjat tarraavat pintaan, kuin PrinssiEversti-likööri puvuntakkiin. Huomioida kannattaa myös kenkien camokuviointi, saaliinsaannin perusedellytys .

Kengät osoittautuivat ehkä ”pykälää” suuriksi, jolloin alle joutui laittamaan yhden sukan enemmän mitä alunperin suunnittelin. Jos kengät olisivat osoittautuneet pieniksi, ne oltaisiin luonnollisesti myyty pienempijalkaiselle jahtikaverille "kovaan hintaan" .

Seuraavaksi alkoikin sitten se kenkien sisäänajovaihe, josta osa oli vähän varoitellutkin tämäntyyppisten jalkineiden kohdalla.