AYO ja AIPO suoraviivaistavat lupaprosessin kerralla

[Solifer]

Koska AYO on kirjoitettu tavoitteena että maallikkokin sen ymmärtää niin nyt voitaisiin ottaa täysi hyöty tästä rationalisaation hedelmästä. Laitetaan seuraavaksi koko lupapalvelu itsepalveluna hoidettavaksi. Prosessin nimi on AIPO, eli Aseluvan Itselpalvelu Ohje, joka menisi seuraavasti:

1. Luvanhakija pyytää itsestään rikosrekisteriotteen poliisilaitokselta. Jos ei AYOn kannalta kielteisiä merkintöjä löydy niin edetään kohtaan 2.
2. Luvanhakija lukee AYOn ja varmistaa että hakemansa ase soveltuu AYOn ohjeisiin. Vaihtoehtona voi tietenkin noudattaa myös Suomen aselakia omalla vastuulla. Jos ase soveltuu jompaan kumpaan ohjeistoon niin prosesi jatkuu. Tulkinta ja mahdolliset virheet ovat asiakkaan vastuulla.
3. Luvanhakija täyttää netistä tulostetun viranomaislomakkeen jossa vakuuttaa että kohdan 1 merkintöjä ei ole ja että kohdan 2 edellytykset täyttyvät. Väärien tietojen antaminen on rangaistava teko.
4. Luvanhakija vie lomakkeen poliisilaitoksen kansliaan jossa virkailija tarkistaa henkilöllisyyden ja tarvittaessa puhalluttaa henkilön todetakseen henkilön oikeustoimikelpoisuuden. Jos henkilö tunnistetään ja promilleja on alle 0,5 (lievän rattijuopumuksen raja) niin lupakaavakkeeseen lyödään poliisilaitoksen leima ja lomakkeesta otetaan poliisille kopio.
5. Leimatulla lomakkeella ostetaan haluttu ase.
6. Ase viedään kotiin ja asetarkastusta ei ole koska poliisilaitoksella ei enää ole ketään joka sen turvallisesti ja asiantuntevasti osaisi suorittaa. Jos jälkikäteen ilmenee että esim. kivääriluvilla on ostettu panssarintorjuntasinko niin sanktiot tulevat aselain mukaan luvattomasta aseen hallussapidosta jne. kuten aselaissa lukee.
7. Aseliike toimittaa kopion käytetystä ostoluvasta Sisäministeriöön jossa se kirjataan järjestelmään keskitetysti.

Etuja:
+ Byrokratia minimoituu ja kustannukset romahtavat kun jopa lomakepaperi ja muste tulevat asiakkaan omasta printteristä.
+ Virkamies ei altistu virkavirheelle koska ei tee prosessissa yhtään mitään.
+ Mahdolliset virheet prosessissa menevät aina luvanhakijan omaan piikkiin. Tämä motivoi luvanhakijaa toimimaan mahdollisimman tarkasti lain ja ohjeiden mukaan. Lupapäätösten laatu varmasti nousee.
+ Poliisi voisi keskittyä rikosten ehkäisyyn ja rikollisten kiinniottoon turhan byrokratian pyörittämisen sijaan.
+ Tämä ratkaisee suurten ikäluokkien eläköitymisistä seuraavaa resurssivajetta poliisilaitoksilla
+ Asuinpaikkaan liittyviä lupaperusteiden erilaisia tulkintoja ei esiintyisi koska tulkinnan tekisi aina hakija itse itselleen. Valtiota ei voisi haastaa oikeuteen epämääräisistä päätöksistä koska Valtio ei ole niitä tehnyt.

Haittoja:
- Kanslisti joutuu opettelemaan alkometrin käytön
- eräitä suojatyöpaikkoja lakkautetaan
- eräs viimeisistä viroista, joissa mielivaltainen käytös asiakkaita kohtaan on mahdollista, loppuu

Enää tarvitaan että AAHY tai Sisäministeriön Poliisiosasto kirjoittaa tästä prosessista AIPOn (=Aseluvan Itsepalvelu Ohje) jonka sanamuodoilla varmistetaan aselain kuvaaman nykyisin täysin turhan lupaprosessin täydellinen kiertäminen. On täysin Sisäministeriön vallassa kirjoittaa sellainen viranomaisohje joka tehostaa valtion ydinprosessia eli rahansäästämistä turhissä töissä. Taustatukea saisi tarvittaessa Valtiovarainministeriöstä jossa ajatus varmasti saa suurta kannatusta.

[Tate]

_________________