Sudeettipohjalainen vuokakalakukko

[Derzu]

Kalakukkokulttuuri tuotti pohjalaiselle päänvaivaa, umpikierojen muikkujen hännät tahtoivat aina kaivautua kuoresta läpi. Jotain täytyi kehittää:
Ainekset:
Ruis- tai ruisleipäainesjauhoja, vehnäjauhoa, ruokaöljyä, ohrakryynejä, muikkuja puolisen kiloa, läskisiä possunkylkiviipaleita 300 g, voita, alumiinifolioa, pitkulainen kakkuvuoka, kaulin, pullasuti, vatkain ja taikinakoukut, haarukka, taikinakulho, vesikannu, suolaa, uunillinen hella ym tärkeitä tarpeita ja sallittuja piristeitä.

Ja hommiin:

1. Kräpsäästään uuni päälle ja säädetään 250 asteeseen.

2. Tehdään kuoritaikina ruisleipäaineksesta. Lisätään jonkunverran vehnäjauhoja ja öljyä. Vettä lisäten möykytetään mössöstä taikina. Voi käyttää vatkainta ja koukkuja.

3. Kaulitaan taikinasta sopiva 0,5 –1cm paksu lämiskä. Jauhoja käytetään taikinan alustaan ja kaulimeen tarttumisen estämiseksi sopivassa määrin.

4. Otetaan pala foliota ja asetellaan se vuoan pohjalle. Foliota voi varata heti sen verran että sillä voi myöhemmin kääriä koko tekeleen. Mäiskästään taikinaplootu vuokaan folion päälle. Töpötellään se sopivaksi.

5. Aletaan täyttää. Levitetään muikkuja kerros pohjalle, ripotellaan kryynejä vaikka puoli ruokalusikallista tai savolaisittain eineen verran Kryynien tarkoitus on imeksiä kaloista ja silavasta irtoava ylimääräinen miähmä (maku). Seuraavaksi tehdään läskikerros ja suolaakin ripautellaan sopivan reilusti. Aineksissa ei taida paljoa olla ennestään ja muistikuva on että harvoin on liikaa tullut. Ja sitten taas kalakerros, kryynit,läskikerros, suolaa jne kunnes vuoka on täysi tai ainekset loppu.

6. Taivutellaan taikinakuori kanneksi. Tarvittaessa voi tehdä lisää taikinaa. Vedellä kostuttamalla saa saumat pitäviksi.

7. Töpötellään kuorta haarukalla ja voidellaan päällys voisulalla.

8. Kukko pannaan uuniin.

9. Puolen tunnin päästä tehdään toinen voitelu. Lasketaan lämpö 97 asteeseen, Voidellaan kansi vielä voisulalla ja kääritään folio umpeen.

10. Vietetään n 3,5 tunnin siesta ja otetaan kukko uunista.

11. Käännetään kukko kansi alaspäin leikkuulaudalle, raotetaan folio ja leikataan sipaleet

12. Hiljennytään makustelemaan.

Ohrakryynien sijasta voi tieten käyttää riisiä. Mutta muistaen mitä kaikkea hyvää ohrasta on tehty, se ei ole sopivaa eikä isänmaallistakaan.
Ahvenkukko vaatii pehmetäkseen jonkun verran enempi jälkilämpöaikaa.

Vastuuta en tästä ohjeesta ota. Elämänkatsomukseni mukaan kaiken säännöstön liian tarkka noudattaminen saattaa aiheuttaa vakavia epäonnistumisia. Tuotetta on kokeiltu muuutamissa illanistujaisissa ja todettu porukalla huonosti säilyväksi.

[Koukkupolovi]

Tuommosia resehtiä ei oikiastaan saisi julukistaa !
Kuola valluu suusta ja sotkee näppäimet....ja nyt sitä on jo lattialla..
Täälläpäin suurinpiirtein noin tehty; ilman ryynejä ja foliota tunnetaan patakukko- nimellä.
Joskus koittanu tehä "oikian" kukon, vain se tuppaa kiekumaan, eli kuori poksahtaa puhki.. (amatööri mikä amatööri)
Ja patakukkovahan kans lappaa naamanhalakeimeen niin kauvvon, että käit vässyy...
_________________
Hoc iam omni varietate caret.

[salminen]

Elä Koukkupolvi muuta kieku, patakukko on herkkujen herkkua. Paras kukko tulloo pienistä ahvenista. Nuo Kivilammen ahvenet ovat patakukkoon parhaan kokoisia (Koukkupolvi on pyytänyt sen isomuksen siitä lammesta jo aekoja sitten pois), niitä tässä keväällä Jussan ja esterin kanssa narrattiin, vuan tuli niistä hyvä patakukko. Kiitos vielä pojille niistä kaloista.
_________________
Jos ymmärrät kaeken, oot varmasti käsittännä viärin.

[9.3x622]

Ja pienet ahvenet paistettuinakin ovat parhaasta päästä
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[Derzu]

Minulle ja varmasti monelle muullekin tuossa omatekosessa on uutta, kun sen saa lämpöisenä. Joku on tykännyt, kun kuorta ei ole liikaa.

[salminen]

Sitä on kahta koulukuntaa, toiset haluaa ohuella ja toiset paksulla kuorella. Ohuen kuoren puhki palaminen johtuneen liian kovasta lämmöstä, kannatta välillä sivellä voilla kuoren pintaa, kuoren piälys kannattaa vuorata ennen uuniin laittoa esim. voipaketin kuorella tai vastaavalla foliolla, silloi kuori ei pala puhki. Se on kalakukkojen kanssa niin kuin monien muidenkin herkkujen kanssa, että niitä pitää kypsyttää pitkäään miedolla lämmöllä.
_________________
Jos ymmärrät kaeken, oot varmasti käsittännä viärin.

[Derzu]

Niinpä Salminen, niksi on vuoka. Ei pala puhki.

[susihiisi]

Tuon tyyppistä on tullut väänneltyä myös ilman ruiskuorta. Lähinnä pienistä nyljetyistä ahvenista. Isävainaa (Kannakselta) nimitti pottikalaksi tai kalapotiksi.

Ai niin eihän siihen mitään ryynejä laitettu. Sikaa ja ahvenia.
_________________
Joka sialle joulu koittaa.

[Hylsysoppa]

Joo se patakukko on oikeaa erämiesten evästä. Itse olen käyttäny pyöreää metallista vuokaa joka on halkaisijaltaan tismalleen reikäleivän kokoinen. Toinen puolikas pohjaksi ja toinen kanneksi. Täytteeksi julumetun pieniä perkattuja ahavenia, sikkoo ja sipulia. Monta tuntia lämpimässä leivinuunissa ja van että on makkeeta syötävvee! Ja siihen peälle sitten kunnon nokoset niin jaksaa sitten rampata metilläkin.

[Tvälläri]

Vesi tippasee jo kielestä tosissaan


Onkos arvon raadilla tarkempaa tietoa/ vinkkiä miten tuo paistolämpötila/aika olisi tsoppeli leivinuunissa, siinä kun tuo lämmön äkkisäätö ei oikeen pelitä. leivinuunihan jo kun mainittiinkin tuossa

nimimerkillä: "Suomalainen ei lämmönlähteessä ja kulinaarisessa nautinnossa luota kuin koivupölökkyyn"
_________________
"Mies, ei koskaan kyllästy tuijottamaan välkehtivää tulta, virtaavaa vettä, tai tippuvaa pontikkaa"

[Vilperi]

Yleensä ennenvanhaan paistettiin ensin leivät ja sitten vehnäset ja vasta sen jälkeen laitettiin se kukko sinne! 6-8 tuntia sitten uunissa ja varmasti ruodotkin hautuneet!
_________________

[kivineva]

Tästä se lähtee...



Jalostettu raaka-aine. Erillään savustukseen menevät ja patakukko ainekset.


Patakukko ainekset ladottu pataan.


Kansi päälle ja muutaman tunnin päästä yöksi uuniin.

[petra]

[petra]

[Koukkupolovi]

Sikojen hoikkuutta...
_________________
Hoc iam omni varietate caret.