Metsästysmahdollisuuksia maattomalle kaupunkilaiselle

[Metsastyskerho1]

Forumien kestoaiheena on metsästysmahdollisuuksien niukkuus ja etenkin suurissa asutuskeskuksissa asuville maataomistamattomille kaupunkilaisille aihe on valitettavan tuttu. Aiemmissa kirjoituksissa on pohdittu mahdollisuuksia päästä jäseneksi metsästysseuraan ja luultavasti enemmistössä tapauksia tämä on ihanteellinen tapa hoitaa asia kuntoon. Mutta mitäpä muita mahdollisuuksia olisi?

Ennen kuin kukaan lukee tätä kirjoitusta yhtään pidemmälle, niin sanottakoon etteivät nämä ”muut mahdollisuudet” ole likimainkaan ilmaisia. Mutta toisaalta harva asia tässä maailmassa on ilmaista joten esiteltäköön nyt nämä muutkin mahdollisuudet.


Kuntalaisuus ML 8§ mukaiselta alueelta olevaan kuntaan

Hiljattain joku heitti ajatuksen forumeilla koskien kotikunnan vaihtamista sellaiseen jonka asukkailla on vapaa metsästysoikeus kotikuntansa valtion mailla. Ajatus ei ole ollenkaan mahdoton ja ottaen huomioon kyseistä aluetta vaivaavan muuttoliikkeen asunnot eivät välttämättä ole kovinkaan kalliita. Esimerkiksi etuovicomissa edullisimmat asunnot ovat noin 11 000 € hintaisia (yksiö Kajaanin Otanmäessä). Samalla tulee hoidettua majoitusasia kuntoon tuleville metsästysreissuille ja minkä ”kesämökin” erämaisuudessa häviää, sen voittaa paikan huollon vaivattomuudessa ainakin kerrostalokohteiden osalta: Sähköt ja vedet tulevat, ei huolta jätevesien käsittelystä, tie aurataan pihaan ja hyvällä tuurilla saattaa olla tarjolla lämpöpaikka autolle. Ainakin monen tonnin hintaisen liittymismaksun vaihtoehtona tämmöinen vaihtoehto kuulostaa houkuttelevalta sillä asunnonhan voi aina myydä jos siihen kyllästyy. Moraalisessa mielessä tässä vaihtoehdossa ei ole mitään kyseenalaista, muuttavathan ihmiset ympäri Suomea eri syiden perusteella ja yleensä voittopuolisesti periferiakunnista kasvukeskuksiin, harvemmin toisinpäin. Lisäksi pelkän metsästyksen vuoksi ylimääräisen asunnon ostava henkilö on luultavasti hyvin tervetullut kunnallisveron maksaja asianomaisessa kunnassa.

Kunnan valinta on sitten hankalampaa: Hirvenmetsästyksestä kiinnostuneelle ihannekunta on luultavasti kovin eri kuin riekon ansapyynnistä kiinnostuneen. Jos metsästyksen lisäksi kiinnostaa vaikkapa lohenkalastus se rajaa kovasti tätä kuntavalikoimaa. Mitä huonommilla liikenneyhteyksillä ja palveluilla olevan sijainnin on valmis hyväksymään, sitä edullisempia asuntoja löytyy. Toisaalta Kemin ja Rovaniemen kaltaisten hyvien yhteyksien päässä olevien kohteiden negatiivinen puoli on asuntojen kalleus ja se että kunnassa oleville valtionmaille saattaa olla kovastikin tungosta. Toisaalta joihinkin metsästysseuroihin voi päästä mukaan ihan vain sillä että on asianomaisen kunnan vakituinen asukas.

On tässä kunnanvaihdossa kääntöpuolensakin: Ensiksi pelkkä asunnon ostaminen ei välttämättä riitä siihen että viranomaiset suostuvat vaihtamaan asianomaisen kuntalaisuuden pois sieltä missä asianomainen tosiasiallisesti asuu ja jossa hän työskentelee. Toisekseen jos homma toimii, merkittävä osa kunnallisista peruspalveluista pitäisi sitten hakea ensisijassa sieltä uudesta kotikunnasta. Kunnallis- ja eduskuntavaalien osalta vaalipiirinä on sitten tuo uusi kotipaikka, terveydenhoitopalvelut pitäisi hakea uudesta kotikunnasta ja monessa kaupungissa joukkoliikenteen alennuslippuja ei välttämättä myydä muille kuin kotikuntalaisille eli kirjansa periferiaan siirtänyt ei välttämättä saa enää näitä työskentelypaikkakuntansa joukkoliikenteen alennuslippuja. Lisäksi periferiakunnissa veroäyri tuppaa olemaan yleensä kovempi kuin isoissa kasvukeskuksissa eli tämäkin kannattaa pitää mielessä asiaa harkittaessa.


Metsän ostaminen

Niin, ei välttämättä ollenkaan hullumpi ajatus koska metsä on samalla sijoitus. Ostetaanhan sitä osakkeita, sijoitusrahasto-osuuksia ja otetaan eläkevakuutuksia, miksei sitten ostettaisi samalla metsää. Monien raaka-aineiden hinta on nousussa ja sama pätee puuhunkin.

Ylimääräisen asunnon ostaminen ei ole ilmaista ja asunnosta on aina ylläpitokulujakin, jos ei muuta niin joko kiinteistövero, lämmitys ja kunnossapitokulut TAI sitten yhtiövastike. Lisäksi asunnossa itsessään ei voi metsästää ja tuo metsästyslain 8 § mukainen aluekin rajaa sangen vahvasti kohteen sijaintia joten asunnonoston vaihtoehtona voi harkita mahdollisuutta ostaa ylimääräisen asunnon sijasta metsää. Etenkin kitukasvuisen suon, hakkuuaukean tai muun joutomaan osalta hankintahinta ei välttämättä ole kovinkaan kova. Luonnollisestikin alueen sijainti, koko, puusto ja moni muu asia vaikuttavat hintaan mutta jonkinlaisena lähtökohtana voisi katsoa että puuttoman tai pelkkää vesakkoa kasvavan hehtaarin käypä arvo on noin 1000 €. Jos paikka on sellaisessa rantapaikassa että siihen voisi rakentaa rantamökin, hinta nousee jonkin verran. Toki nämä summat ovat vain lähtökohtia ja paljon riippuu myyjästä mihin hintaan tämä on halukas myymään. Eniten kuitenkin vaikuttaa paikan sijainti: Espoosta, Sipoosta tai Kirkkonummelta hehtaaria tuskin saa tähän hintaan vaikkei siinä olisi puun puuta. Mutta mm etuovicomissa on aika edullisenkin hehtaarihinnan omaavia kohteita, en laita piilomainosta mistään kohteesta mutta kokeilkaapa itse minkälaisia tapauksia löytyy. Sangen edullinen ostokohde ovat muuten pakkohuutokaupat niistä saa tietoa mm lehti-ilmoituksista ja huutokaupat.com sivustolta.

Paikallisesta metsänhoitoyhdistyksestä voi pyytää arvion metsän käyvästä arvosta ja käräjäoikeuden antamasta rasitetodistuksesta selviää onko alueeseen kiinnityksiä. Nämä kumpikin maksavat luonnollisesti mutta ensin mainittu on melkein välttämätön jos maksaa ostaessaan myös puustosta ja jälkimmäinen taas on välttämätön kaikessa kiinteistökaupassa.

Oman metsän myötä saa sitten tietenkin omaa metsästysmaata ja jopa yllättävän pienenkin alueen avulla pääsee ainakin metsästyksen makuun. Omalla maalla on sitten mahdollisuus toteuttaa sangen vapaasti parhaaksi näkemiään riistanhoito-oppeja eli jos haluaa kaataa haavan jäniksille, laittaa ruokintapaikan peuroille, nuolukiven hirvelle tai tehdä vaikkapa keinoluolan ketuille, niin ne voi toteuttaa oman mielensä mukaan. Samoin metsänkäsittelyopeissa on parhaiten liikkumavaraa omalla alueella.

Ja tietenkin kannattaa selvittää mahdollisuudet päästä samalla paikallisen metsästysseuran jäseneksi, tällöinhän metsästysalue moninkertaistuu. Paikallinen metsästysseura puolestaan hyötyy tästä tilanteesta siten että ainakin kyseinen alue pysyy tällöin metsästysseuran käytössä, tämäkään ei ole itsestäänselvyys jos ostajana sattuu olemaan joku metsästystä tuntematon henkilö.

[kso]

Maata omistamattomien metsästäjien harrastus mahdollisuudet ovat aina olleet heikot. Erityisen olemattomat ne ovat eteläisen Suomen alueella asuvilla kaupunkilaisilla. Metäsätysalueet pirstoutuvat asutuksen leviämisen ja muun yhdyskuntarakentamisen laajennuttua. Riistan elintila pienenee ja sen myötä kannat hupenevat. On tullut ja lisää tulee paikallisia ja alueellisia rajoituksia sekä kiintiöitä. Nämä ja muut samankaltaiset tekijät pakottavat paikalliset seurat pitämään kurissa riistan verottamista, sekä siihen liittyen harrastajamäärien kasvatamista. Toisin sanoen uusien jäsenten ottamista harkitaan tarkasti, koska harastusen edellytyksien mahdollisuuksia on vähemmän tarjolla. Ymmärrettävää ja luonnollista sinällään ..!!

Edellä esitetyt vaihtoehdot ja ratkaisut kyseiseen pulmaan, - mistä metsästysmaita kaupunkilaisille ja/tai maata omistamattomille harrastajille?, - ovat kalliita, sekä usein muistakin syistä mahdottomia.
Vuosikymmenten takaiset, lähes jokamiehen oikeudet käydä metsällä oman paikkakunnan erämailla, ovat menneet. Kaupunkilaisilla sekin on ollut heikompaa, mutta maaseudulla vielä -50 ja -60 luvulla varsin yleistä ja hyväksyttävää.Vaihtoehtoja maattoman eränkävijän harrastuksen turvaamiseksi ja kehittämiseksi on vähän. Mutta toki niitä on.

Niiden metäsätysseurojen, joilla on hallinnassaan kelpoisia metsästysalueita, eikä oma jäsenistö ehdi esimerkiksi riittävässä määrin hoitaa mm. riistanhoitotyötä, pitäisi haastaa toimintaan mukaan maattomat metsästäjät. Tähän tulisi liittyä luonnollisesti myös vieraslupajärjestelmän kehittäminen todellisen eräharrastajan ulottuville.

Toinen mahdollisuus on selkeästi kaupallisen erämatkailun kehittäminen. Sen varjopuolena saattaa olla maan omistukseen kuuluva metsästysoikeus, siihen liittyvine tulonjako- ja kateus- optioineen.

Kolmas merkittävä, mutta ei vähäisin, on ulkomaille suuntautuva metsästysmatkailu. Tällä hetkellä se on mahdollista niin Idässä, Lännessä kuin Etelässäkin. Jopa naapurimaihinkin on mahdollista päästä jahteihin, jos nyt ei niin kohtuullisin kustannuksin, niin ainakin ajoittain siedettävin taloudellisin panostuksin. Nämä mahdollisuudet pitäisi myös metsästyksen etujärjestöjen huomioida toiminnassaan entistä varteen otettavampana toiminnan muotona jäsenistölleen.

Sitten jää vielä oman edunvalvontamme kehittäminen ja tehostaminen koskien Suomessa tapahtuvaa, peri suomalaista eränkäyntiä ja sen perinteen vaalimista.
Edellä mainittujen seikkojen vuoksi kaikenlainen metsästys ja eränkäynti suuntautuu maamme pohjoisten ja itäisten alueiden vielä jäljellä oleville kairoille ja saloille. Paineet näiden alueiden käytön lisäämiseksi kasvavat.

On mielestäni Metsästäjäin Keskusjärjestön, sekä vapaaehtoisten metsästäjien etujärjestöjen asia pitää huolta myös maattomien metsästäjien asiasta. Tähän meitä velvoittaa jo metsästyslakikin.
Erityisesti maattomien metsästäjien ja vesialueita omistamattomien kalastajien asiaa on yli kuuden kymmenen vuoden ajan hoitanut sekä valvonut Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry. ja tekee työtä edelleen.

Haastan mukaan yhteiseen toimintaan ne eräharrastajat, jotka tuntevat edellisessä kohdassa esille nostetun ongelman omakseen. Jokainen meistä voi tuoda oman vaihtoehtonsa harrastustoimintamme kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Ja niin tulisi tehdä. Vain yhteistoimin - ja voimin voimme saada jotain pysyvää aikaiseksi.

Erähenkisin terveisin: Kyösti Sorsa
Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry.
puheenjohtaja

[Metsastyskerho1]

Kiitos vastauksesta.

Nyt täytyy kyllä sanoa että ulkomaan metsästysmatkailu on kyllä pitkässä juoksussa sekin kallis vaihtoehto metsästysmahdollisuuksien järjestämiseksi. Vaikkei metsästysmatka suuntautuisi Viroa kauemmaksi, yhdellä sellaisella saanee poltettua helposti tonnin, riistavalinnasta riippuen ehkä jopa puolitoista tonnia nykyrahaa. Ja tämmöisiä retkiä ei kovin montaa tarvitse olla kun niiden summalla ostaisi jo jonkinmoisen metsäpalstan, ei tietenkään tukkimetsää mutta taimikkoa, joutomaata tai jotain vastaavaa kylläkin. Ja kun yksi metsästysretki on takanapäin, tuo raha on mennyt pysyvästi. Sen sijaan ostettu maa-alue on suhteellisen pysyvä ja metsästysmahdollisuuksien lisäksi siitä voi hyvällä tuurilla joskus saada polttopuita tai jotain tuloakin, ainakin sitten aikanaan perikunta voi myydä sen ja jakaa rahat

Kuten kirjoitin, nämä muut mahdollisuudet eivät ole ilmaisia mutta nyt näitä tarjoamani vaihtoehtoja ei pidäkään miettiä kertaluontoisina kuluina vaan pitkän aikavälin, jopa koko elämän kestävinä investointeina. Kun ottaa huomioon tämän sekä odotettavissa olevan puunmyyntitulon, ei mielestäni ole ollenkaan hullumpaa ostaa tuollaista ylimääräistä asuntoa tai metsäpalstaa vaikkapa osin lainallakin. Jos vaikkapa tuollaisen metsäpalan hankintaan joutuu ottamaan 12 000 € lainan viiden vuoden maksuajalla ja viiden prosentin kiinteällä korolla, tasalyhenteisenä tuon lainan enimmäinen (=suurin) kuukausierä olisi 250 €. Tämä on toki rahaa tämäkin mutta varmaan sangen moni metsästäjä saisi järjestymään tämän. Ja joskus koittaisi sitten sekin päivä kun laina olisi maksettu kokonaan pois mutta metsä kasvaisi siellä, metsästysmahdollisuudet olisivat nekin tarjolla ihan omalla maalla ja lisäksi paikalliseen metsästysseuraan pääseminen saattaisi sekin olla helpompaa.

En odota että jokainen maaton metsästäjä ostaisi metsää mutta sangen moni voisi sen kyllä tehdä jos vain haluaisi ja viitsisi. Samalla varmistettaisiin että nuokin metsät pysyisivät metsästykseen suopeasti suhtautuvien henkilöiden hallinnassa. Metsää ei välttämättä tarvitse ostaa satoja hehtaareja vaan myynnissä on usein sangen monen kokoista palstaa. Sääli jos nämäkin sivuutetaan sillä joku kyllä ostaa ne ja jos tuo joku ei ole metsästäjä, hän ei välttämättä sitten olekaan metsästysmyönteinen. Tämä ei ole myöskään paikallisen metsästysseuran ja sen nykyisten jäsentenkään etu.

[V_P_K]

Pohjoisesta metsää saa huomattavasti halvemmalla kuin tuo mk1: n esittämä tonni hehtaarilta.
Kson jutut paineista pohjoiseen ja itään saavat minulla ainakin verenpaineen nousemaan... Tuollaisella omaan pesään pas_komisella ei varmasti edistetä metsästäjien yhteistä asiaa.

[kso]

Mitähän V-P-K mahtaa tarkoittaa tuolla omaan pesään paskomisella ? Yhteisellä asiallahan tässä pitäisi kuitenkin olla..!!

Niin hyvä ja perusteltu, kuin Mk1:n juttu siinä esitetyn parin seikan osalta onkin, ei se poista sitä tosiasiaa, ettei eteläisessä Suomessa yksinkertaisesti ole riistaa. Eikä sitä tänne tulekkaan maatilkkuja ostelemalla.
Hirvieläinten, ja joissakin paikoin myös rusakon suhteen jahti vielä menettelee. Mutta tämä riista osaa olla myös riesa elinkeinotoiminnalle sekä liikenteelle.

Ei ole minun keksintöni, eikä edes toiveeni, - metsästyspaineiden siirtymisestä Pohjois- ja Itä Suomeen. Se vaan on tapahtunut tosiasia ja siitä löytyy tilastoja sekä täältä netistä, että viimeistäänkin Villin Pohjolan lupamyynnistä.

Metsästyslaissa on velvoite huomioida vailla muuta metsästysmahdollisuutta olevien, - metäsästystä harrastavien metsästysmahdollisuudet valtion maiden metsästysjärjestelyissä. Voisit kysyä Metsähallituksesta (Villi Pohjola), kuinka paljon esim. pienriistalupia (kanalinnut) on myyty sellaisille metsästäjille, jotka kuuluvat omiin metsästysseuroihinsa ruuhka Suomessa? Ja joilla siis pitäisi olla metsästysmahdollisuus omasta takaa..! Ei tämä minua häiritse. Ei se minulta ole pois, jos kaveri teeren saa. Mutta meiltä se on, - y h d e s s ä !

Sen vuoksi riistanhoitotyö, sekä sitten myös sadon korjuu, tulisi tehdä mieluiten järjestäytyneesti, - porukalla. Mielestäni metsästysoikeus Suomessa pitää olla kaikilla, eikä vain maan omistajilla. Eri asia on sitten miten se järjestetään ! Onneksi meillä on valtion maita ja Metsähallitus, joka tekee hyvää työtä tämänkin asian eteen.

Jos varaa olisi, niin ostaisin itsekin "jonkinlaisen rutakon" Mk1:n esittämiin, sekä riistanhoidollisiin mahdollisuuksiin perustaen.

Kaikki mielipiteethän ovat sallittuja. Kaikissa niissä on joitain hyvääkin, - kunhan sen vain saa esiin kaivetuksi .., kso

[Metsastyskerho1]

[Puuhapete]

[quote="kso"]

Sen vuoksi riistanhoitotyö, sekä sitten myös sadon korjuu, tulisi tehdä mieluiten järjestäytyneesti, - porukalla. Mielestäni metsästysoikeus Suomessa pitää olla kaikilla, eikä vain maan omistajilla.

Eli porukalla itäiseen- tai pohjoiseen Suomeen riistanhoitoon ja sitten porukalla jahtiin?

Metsästysoikeuden Suomessa saa hankkimalla ensin suorittamalla metsästäjätutkinnon (lisence to kill) ja sen jälkeen joko hankkiutumalla metsästysseuran jäseneksi tai ostamalla vierasluvan ( Villi Pohjola, metsästysseurat jne).
Jos johonkin metsästysseuraan ei kohtuudella pääse jäseneksi, niin silloin pitää mennä peilin eteen ja katsoa onko se syypää siellä siihen ettei jäsenyyttä saa.
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[Aris60]

Aina kun tulen Helsinkiin niin saisi ottaa käyttöön lähimmän auton - virta-avaimet virtalukossa ja tankki täynnä. Kyllähän omistaja sen ymmärtäisi. Ihan samalla tavalla yhteistä kun metsästysoikeus toisen maalle.

Ei eiköhän se metsästysoikeus ole yksi syy miksi metsää omistetaan. Toinen on muu tuotto tai mielihyvä minkä siellä olosta saa. Nyt jo on niin paljon kaupallisia metsästysmahdollisuuksia tarjolla, että eiköhän toi vineeminen jo riitä. Ongelma on lähinnä suurten keskusten ympäristössä. Jos metsästys siellä vapautettaisiin niin paine tulisi pienillä alueilla tosi suureksi. Se aiheuttaisi vain lisärajoituksia.

Jostakin kumman syystä kovin vastustus uusien jäsenten ottamiseen seuroihin tulee maattomilta ja ulkopaikkakuntalaisilta jäseniltä. Noin vuosikymmenen päästä alkaa joissakin seuroissa olemaan tilanne, että ajometsästykseen ei saada enää miehiä kuin punaisten rollaattoreiden kera. Nämä seurat eivät kuitenkaa ole asutuskeskusten lähellä. Ne ovat maaseudulla missä ei ole työpaikkoja.

Olen ollut nyt vuodenvaihteen jälkeen 5 päivänä metsällä. Yhtenä päivänä siellä on ollut muita metsästämässä. Metsätöissä on ollut noin 10 henkeä. Ketunjälkiä (ja pari supia, yksi minkki) on paljon ja niitä ajavalle koiralle olisi käyttöä. Jäniksiäkin joitakin on näkynytkin. Oma koirani ei ole niiden metsästykseen tarkoitettu. Luolat alueella on niin hankalia, että niihin halukkaita koiran lähettäjiä ei tahdo olla. Riistanhoitotyötä on tehnyt tänä aikana kaksi miestä. Itselläni tulee riistanhoitotyöpäiviä koko päiviksi muutettuna 5-8pv vuodessa. Sillä pääsee seuran aktiivimpaan viidennekseen tai jopa kymmenykseen. Loukkupyyntiä en ole tähän mukaan laskenut. Jäseniä seurassa on noin sata henkeä. Eli metsästys hirvenmetsästyksen päätyttyä ei ole niin hirveän aktiivista. Hirviporukassa on noin kymmenkunta eläkeläistä. Uusista jäsenistä ei taida olla kukaan mukana riistanhoitotyössä. Ulkopaikkakuntalaisista joilla matka on yli 25km ei osallistu kukaan. Talkootkin tahtoo jäädä hoitamatta, hirvitalkoita lukuunottamatta, kun ei muuten pääse mukaan. Päiväkortteja jäsenet saavat ostaa vierailleen rajattomasti pienriistan metsästykseen (yksi vieras kerralla mukana). Eipä niitä monta vuodessa myydä sorsastuksen ekan viikon jälkeen.
Toisen seuran maille ei nyt oikein ole päässyt koska jäät on niin pirun heikot. Siellä metsästys on vielä vähäisempää kun jäät ovat huonot.

[vastarannankiiski]

[Metsastyskerho1]

[Puuhapete]

[Puuhapete]

[vastarannankiiski]

[kukkoaho]

Katselin tuossa noittia metsäpalstojen hintoja, eivätkä ne kyllä kohtuuttomia ole, kuten metsästyskerho1 sanoi, kuitenkin pieni huoli on, jos ostaisin sellaisen, pääsenkö siltikään jäseneksi seuraan? 10-30ha ei kuitenkaan minun ikäiselleni ole kummoinen pläntti käveltäväksi.

Kuinka suuri tulisi maapalasen olla (yleensä, edes jotain mutua?) jotta seura toivottaa tervetulleeksi?

Pieni ajatelma... mutta totta(ko?)

Hämmästyttää tuo talkoolaisten puute seuroissa, lupaankin täten muurata takan, (takat jäsenyyteni aikana) sen seuran majalle, joka jäsenekseen huolii, lupaan osallistua seuran yleisiin talkoisiin, lupaan olla ottamatta osaa hirviporukan lihanjako tilaisuuksiin, lupaan silti tulla hirviä metsästä hilaamaan, tämän lisäksi olen valmis maksamaan kohtuullisen liittymismaksun ja kaksinkertaisen jäsenmaksun koko jäsenyyteni ajalta... ai niin, mutta tuon lisäksi pitäisi ostaa vielä ne maat.

Minulle jonkun seuran jäsenyys (oletetaan seura 300km säteelle minusta) olisi enemmän kuin lottovoitto, voisin mennä metsälle silloin kun minulle sopii ei aina tarvitsisi tarkkaan sopia ja sovitella, kun eräänä syyskuisena lauantai aamuna heräisi hiukan liian aikaisin, voisikin kotona notkunnan sijaan pakata tavarat ja ajella metälle!

[Tvälläri]