Peuralupien jakoperiaate: Ideoita kaivataan

[Lahtinen]

Peuralupien jakoperiaate: Ideoita kaivataan


Seurueessamme on herännyt halua hieman uudistaa seurueen peuralupien jakoperiaatetta. Nyt kaivattaisiin kokemuksia, miten hommaa olette muissa seurueissa pyörittäneet, erityisesti ”toimivat mallit kiinnostavat”, mutta myös mahdolliset ongelmalliset mallit, jotta niitä osaisi välttää. YV:lläkin voi pläjäyttää.


Taustaa:
Seurallamme on ollut peuranlupia jo kymmeniä vuosia, mutta mikään peuratihentymäalue ei ole kyseessä. Pitkään peuroja ammuttiin satunnaisesti hirvijahdin yhteydessä jahdin keskittyessä pääsääntöisesti hirvijahdin jälkeiseen viikonloppumetsästykseen jäljittämällä. Kytispyynti oli käytännössä kielletty. Peuralupia hallinnoi 100% hirviseurue.

Joitain vuosia sitten tehtiin merkittävä muutos. Alueelle perustettiin ”kytislohkot” ja joka lohkolle annettiin sama määrä lupia ja jokainen sai liittyä haluamaansa maantieteelliseen lohkoon. Homma muodostui seuran kannalta tasapuolisemmaksi siinä mielessä, että jahtiin pääsivät mukaan myös hirviseurueen ulkopuoliset henkilöt. Se konkelo tosin tapahtui, että lohkoihin ilmoittautui eri määrä henkilöitä, mutta lupia ei huomattu jyvittää tuon mukaan.

Ongelmia:
Tietynlaisia ongelmiakin (tai pikemminkin parannusalueita) on ilmennyt:

- Yhteisjahdissa ammuttujen peurojen oikeudenmukainen jako. Ei liene oikeudenmukaista jakaa hirviseurueen kesken. Jos yksittäinen ruho jaetaan peuraporukan kesken, menee se yli 30 jako-osaan, eli käytännössä jako on aivan pipertelyä.

- Toisaalta, jos jakosapluuna ei ole selvillä, niin esimerkiksi lämpimällä kelillä ammuttujen peurojen kohdalla on joidenkin osalle tullut kohtuutonta ”pakastuskapasiteetin” ylläpitotarvetta, jossa seurueen yhteisiä lihoja on varastoitu.

- Hirvijahdin jälkeisessä yhteispeurajahdissa ammutut peurat on useimmiten jaettu jahdissa olleiden kesken. Tämä aiheuttaa pirunmoisen kirjanpitotarpeen ja yleensä nuo onkin stten jaettu ”mutuperiaatteella”.

- Lohkojako on osoittautunut kohtuu toimivaksi. Joskin siinäkin jotkut maantieteellisesti jaetut lohkot ovat ”paremmilla peura-alueilla” ja toiset taas ei. Ja toisaalta, kaato, käsittely ja jalostuskuskausvastuut kohdistuvat monesti lohkossa 1-2 kaverin harteille.


Reunaehtoja:
- Peurastajia tällä hetkellä rapiat 30
- Lupia 15 + 12, joten mitään ”lupa per ukko” jakoja ei pysty tekemään.



Onko hyviä ehdotuksia, mikä olisi tasapuolinen lupienkäyttösysteemi. Mahdollistaisi kuitenkin monimuotoisen metsästyksen ja tasapuolisen jäsenistön kohtelun. Samalla mahdollistaisi korkean kaatoprosentin. Ja olisi ennekaikkea sellainen, ettei vaatisi sen suurempaa ”mikromanageerausta”.

[heguli]

meillä on käytössä seuraavanlainen systeemi.
ilmottaudutaan hirvi/peurakokouksessa mukaan jahtiin.
peuraluvat jaetaan osallistujien kesken tasan, nyt 1 1/2 per ukko.
ryhmät muodostuvat ukkojen oman halun mukaan , kirjataan kuitenkin listaan ketkä yhdessä jahtaavat.
ryhmien sisällä jako vapaata eli voi ampua kaverillekin( aseettomille)
metsästäjille.
meillä tilannetta helpottaa nuo kyttyypaikat , ajojahdeissa ei niitä yleensä ammuta muutamaa koirajahtia lukuunottamatta.

[Twister]

Itse lähtisin kuitenkin ajatuksesta 1 lihaosuus per ukko. Lihaosuus teillä tarkoittaisi puolikasta aikuista tai kokonaista vasaa. Tähän luvat riittävät ja jää vielä puolenkymmentä ylikin.

Ammuttaessa ampuja saa valita oman puolikkaansa ja toinen puolikas arvotaan niiden jäsenten kesken ketkä eivät ole osuuttaan saaneet. Vasan ampuja vie tietysti kokonaisena.
Ampumalupia on max 1 per ukko ja ne jaetaan kuka ehtii ensi periaatteella ja osahan jää väistämättä ilman. Toinen vaihtoehto on sopia tai arpoa etukäteen ketkä ampuvat vasoja ja keillä on kimppa tietystä aikuisesta.

Ylijääneet luvat voisi käyttää yhteisjahteihin ja lihat jaetaan läsnäolleiden kesken. Mielestäni tämä on ihan oikeudenmukaista, varsinkin jos kaikilla on henkilökohtainen lihaosuus joka tapauksessa ja kyse on vain pienehköstä lisäosuudesta.

Hyvää järjestelmässä on ainakin se, että lihojen jakamiseksi ei tarvitse tehdä kymmeniä pussukoita. Osuuden saaja irroittaa itse lihat luista ja jalostaa kuten haluaa. Huonoksi puoleksi voidaan tulkita se, että järjestelmä takaa "vapaamatkustajillekin" oman lihaosuutensa arvonnan kautta, muuta tähän luulisi elovan helppo keksiä joitain talkooehtoja tms tarpeen mukaan

[|-Jesse-|]

Meidän porukalla on tällä hetkellä semmonen periaate että 2 vasaa + 1 iso jokaselle metsästäjille kytyltä ammutavaksi ja loput 100 lupaa yhteisjahdissa käytettäväksi.. noh tuolla lupamäärällä jokainen saa varmasti tarpeeksi lihaa pakastimeen.. kun seurueessa on 30 ukkoa ja seuralla lähemmäksi 200 lupaa..

[Rebe]

Tuntus äkkiseltään, että kannattas tuo peurahomma erottaa heti kättelyssä hirvihommista. Meillä 6 lupaa ja kutakuinkin 10 metsästäjää. Jokaiselle annetaan lupa vasaan tai aikuiseen. Lihanjako menee niin, että vasan saa pitää itse, mutta aikunen tulisi jakaa kahdelle(Niitäkin on varmaan porukassa, jotka eivät halua metsästää, mutta haluavat lihat). Tottakai se toinenkin osallistuu nylkemiseen ja paloitteluun, mikäli mielii osille päästä. Ongelmia toki voi aiheuttaa, jos peuraa onkin ammuttu mahoille tai muuten niin että kukaan muu ei peurasta halua lihaa tms. Omaa lupaa ei voi antaa toiselle, ellei siitä sovita esimerkiksi kokouksessa. Kun tammikuu koittaa mahdollisine ampumattomine peuroineen, on taas kaikilla mahdollisuus osallistua jahtiin riippumatta siitä, onko peura kaatunut jo aiemmin syksyllä. Tässä vaiheessa voidaan jo systeemiä säätää mm. lihanjaon osalta. Jokuhan saattaa hyvällä tuurilla ampua ne viimeiset 5 lupaa Lahtisen tapauksessa. Esimerkiksi niin, että ne jotka lihaa haluavat mutta eivät ole peuraa ampuneet ovat oikeutettuja saamaan esimerkiksi puolikkaan peuran tai mitenkä sitten porukka sopiikaan. Tottakai etuoikeutettuja ovat ne, jotka eivät mitään ole vielä saaneet koko syksynä. Viimeisinä päivinä voidaan muutkin rajoitukset poistaa, mutta silloin kyllä pitää olla selvät säännöt jahtipäällikölle ilmoittamisesta tai kaikesta muusta mahdollisesti ongelmia aiheuttavasta.
_________________
"Annosa vulpes haud capitur laqueo"

[mage]

Siis ymmärsinkö oikein? Henkilö joka ei käy peuramettällä on silti lihalle oikeutinen? Toisin sanoen henkilö joka käy hirvi metsällä saa automaattisesti myös peuran lihoista palat? Vaikka ei kävisi peuraa metsästämässä?

Noi paikat missä minä pyörin on tapana että vain peuran kyttääjät/jahtaajat ovat peuran lihaan oikeutettuja! Toki maanomistajille annetaan lihaa tarvittaessa jos haluavat.

Tuntuu monessa porukassa olevan hivenen hankala tuo peuran pyynti!

[heguli]

meillä kaikki seuran jäsenet ovat tasa-arvoisia , hirvi ja peurajahtiin voi osallistua ilman asettakin. hirvellä ajoryhmään ja peuralla ruokintaan ym. touhuun. joku ryhmästä ampuu kaverille elukat.

[igorrock]

[heguli]

on tuo jo vuosia toiminut , miksei jatkossakin.

[terva]

[tuhola]

Täällä e-pohjanmaan heikoilla peura-alueilla on ollut sellainen käytäntö että ampuu kuka ampuu ja ampuja saa lihat.

Jokunen vuosi sitten lupia oli vain 2+2 tai vastavaa. Nykyään taitaa olla jotain 7+7. Porukassa on 34 miestä. Peuranmetsästys on käytännössä vapaata ja monesti homma on mennyt niin että sama mies ampuu melkein kaikki peurat. Ei ole ketään haitannut. Kaikilla on samat mahdollisuudet peuransa ampua.

Tästä voisi periaatteessa jalostaa sellaisen kohtuu vapaan käytännön sinne teillekkin, että se joka ampuu, se saa lihat. Mutta yksi henkilö ei saisi ampua kuin 1-3 peuraa syksyssä. Tammikuulla mahdollisesti jäljellä olevat luvat vapautuisi ja jo peuransa kaataneet pääsisivät uudesta jahtaamaan jos muusta porukasta ei ole lupia käyttämään. Jos joku porukasta jää ilman kaatoa niin syyllisen siihen hän löytää peiliin katsomalla. Yhteisjahdit, esim. mäyräkoiralla tai miesajolla onkin toinen juttu ja niistä saadut elukat kannattaisi jakaa jotenkin. Tai tehdä makkaraksi/purkkilihaksi ja jakaa siten kaikkien osallistujien kesken.

[Nimrod]

Meillä on menty hirvien osalta siihen, että metsästäjien kesken luvat jaetaan sen mukaan, miten luvat jakautuvat mukavasti osiin. Toisin sanoen tuollaisessa tilanteessa, että ukkoja on 30 ja aikuisten lupia 15, tarkoittaa tämä 1/2 elukkaa per lurjus. Vasoja jos olisi sitten vaikkapa tuo 12, niin käytännössä yksi vasa jaettaisiin kolmeen mieheen. Kaksi vasaa jäisi yli, jotka voitaisiin metsästää esimerkiksi peijaisiin tai myydä tms.

Tämän suhteen selvittyä ryhmä jaetaan jakoporukoihin sen mukaan, mikä kenellekin sopii parhaiten. Toisin sanoen joku jakaa elukan puoliksi ja jossain toisessa ryhmässä jaetaan sitten pari elukkaan neljään mieheen. Miten kukin katsoo järkeväksi.

Jos tällaisessa tilanteessa mies ampuu peuran tai hirven, niin sen jakaa ensisijaisesti tämän oma lihanjakoryhmä. Jos taas on lihat jo pakkasessa, niin arvalla tai etukäteissopimuksella seuraavalle, jolla elukat on vielä pystyssä.

Tällä tavalla on päästy määrätyllä lailla tilanteeseen, joka motivoi osallistumaan jahtiin. Vastuu oman lihaosuuden saannista kasvaa ja hiljalleen tilanne muuttuu sellaiseksi, että käytännössä jakoporukka pyytää aina itse omat elukkansa.

Meillä seura on jaettu neljään pyyntilohkoon, joissa on sitten lohkon koon mukaan "sopiva" määrä miehiä. Siis mitä isompi/parempi alue ja mitä isompi ryhmä, sen enemmän myös lupia.

Tällä metodilla on todella helppo pitää kontrollissa se, että elukoita tulee tasaisesti kaikille.

MIINUKSET: Jakoryhmät ovat siinä mielessä eriarvoisessa asemassa, että elukoiden ollessa toisistaan huomattavastikin poikkeavia, on eri ryhmien välinen lihaosuus monesti toisistaan poikkeava. Toisaalta tämä voidaan käsittää myös plussana, sillä porukalla on aina myös mahdollisuus vaikuttaa syömäeläimensä laatuun hienoisella valikoinnilla.

[nettijussi]

[marvin the martian]

Meillä on seuran metsästysalue jaettu kolmeen osaan kuten myös luvat. Jokaisen kolmen alueen porukka metsästää haluamallaan tavalla jaetut peuraluvat ja ilmoittaa ne koko alueen peurajohtajalle. Käytännössä jokaisella alueella on erikokoisia metsästäjien porukoita, jotka jakavat lihansa miten parhaaksi näkevät. Itse olen kahden muun äijän kanssa kimpassa.

Toimii, mutta ei toimi. Vuosikausia ei hommassa ollut mitään ihmeempiä, kunnes nimenantajat ilmaantuvat. Eli käytännössä jokainen ilmottautuu peurametsälle, vaikka ei alunperinkään ole mitään aikomusta metsästää, puhumattakaan minkäänlaisesta riistanhoidollisista toimista. Esim. tälle vuodelle tuli seuralle 170 lupaa, mutta silti per metsästäjä jäi 1,5 lupaa, kun oikeasti metsästäviä on vajaa 50.

Omasta mielestäni luvat pitäisi ehdottomasti jakaa siten, että se myöskin velvottaisi johonkin. Mutta ei. Paksumahaiset isännät ilmoittavat nimensä ja aina sitä joku ääliö löytyy, joka harrastaa rahtiammuntaa. Helvetin metsästyksellistä ja tyypillistä kepulaista touhua. Pohjattoman ahneuden takia pitää ilmoittaa itsensä listalle, mutta mitään ei tehdä riistan hyväksi, koska "ei laki sellaista vaadi."
_________________
Kaukana jossain on Kapakanmäki, siellä rähjää keletappiväki.

[JokuUkko]

Meidän seurassa on toiminu ihan hyvin "kaikki tasan"-meininki. Eli ihan sama kuka ampuu peuran ja miten, lihat jaetaan tasan Aktiivisuus ei vaikuta lihan määrään eli ihan sama vaikka kävisit joka ajojahdissa tai vaan joka toisessa, yhtä paljon tulee lihaa.

Joku nyt ajattelee et melkoisen epäreilua mut meillä on toiminu täysin moitteitta. On totta et jotkut ei esim kyttää ollenkaan ku taas itelle esim tulee useita kymmeniä kytisiltoja. Mut tällä taataan se et ne jotka peuroja haluaa kytistää ja kaataa saavat harrastaa. Ja sen lisäksi on ajo- ja koirajahteja. Meillä on ehkä 7 todellista peuramiestä ja loput 13 on sellaisia ajojahtaajia Yleensä nuo 7 kaataa sen 75% luvista...