MINISTERIN VASTAUS ASEEN HANKKIMISLUPIA KOSKEVAAN KYSYMYKSEE

[pajupuro]

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Reijo Hongiston /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 812/2012 vp:

Onko hallitus tietoinen siitä, kuinka laajasti ampuma-aseen hankkimislupien myöntämisperusteet vaihtelevat maamme eri poliisilaitoksissa ja
mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta jokainen ampuma-aseen hankkimislupaa hakeva henkilö saa asuinpaikastaan riippumatta Suomen perustuslain 2 luvun 6 §:n mukaisen yhdenvertaisen kohtelun aseen hankkimislupaa käsiteltäessä?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Aselupia myöntävät viranomaiset, joita ovat Poliisihallitus, 24 poliisilaitosta ja Ahvenanmaan maakunnan poliisilaitos, myönsivät Suomessa viime vuonna yhteensä noin 56 000 ampuma-aseen hankkimis- tai rinnakkaislupaa. Hakemuksista hylättiin kaikkiaan hieman yli 1000 hakemusta, joista noin 700 hakemusta perusteella "ei hyväksyttävää syytä". Hylättyjen hakemusten määrä verrattuna myönnettyjen lupien kokonaismäärään ei ole niin suuri, että kyseessä voitaisiin katsoa olevan laajamittainen oikeusturvaongelma. Toisaalta hallinto-oikeuksissa on ollut jo useita vuosia paljon aselupa-asioita vireillä ja niistä varsin moni on myös palautunut poliisilaitoksille käsiteltäväksi tai muutoin sisällöltään muuttunut. Tältä osin selviä alueellisia eroja on huomattu eri poliisilaitosten välillä.

Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Hallinnossa samanlaisia tapauksia on kohdeltava samalla tavalla, mutta tilanteiden yksilöllisyys ja erilaisuus on kuitenkin aina otettava objektiivisin ja johdonmukaisin kriteerein huomioon hallintopäätöksissä. Hyvä hallinto ja ennen kaikkea päätösten perustelut ovatkin erityisen tärkeitä ja tätä onkin korostettu sekä koulutuksessa että ohjeistuksessa. Lähtökohtaisesti toiminnan tulisi olla samanlaista joka puolella Suomea.

Aselupa-asioissa myöntävälle viranomaiselle on jätetty kuitenkin paljon harkintavaltaa. Päätöksentekijän on arvioitava paitsi hakijan sopivuutta ampuma-aseen haltijaksi, myös haettavan aseen soveltuvuutta aiottuun käyttötarkoitukseen. Jotta arvioissa voisi onnistua, päätöksentekijällä tulee olla kokemusta ihmisten välisestä kanssakäymisestä ja olla riittävästi perehtynyt aihealueeseen. On kohtuutonta vaatia, että lupaviranomaisen tulisi tuntea kaikkien ampumaurheilulajien säännöt tai kaikki metsästysmuodot luvallisine riistaeläimineen, mutta oleelliset perustiedot kuuluvat päätöksiä tekevän henkilön ammattitaitoon, jota työntekijän ja työnantajan on pyrittävä tarpeen mukaan kehittämään. Esimerkkinä tällaisesta kehitystyöstä voidaan mainita joissakin poliisilaitoksissa toteutettu henkilökunnan metsästäjätutkintokoulutus ja tutustuminen erilaisiin ampuma-aseisiin sekä niillä ampuminen.

Yleisesti esitetyistä esimerkeistä voidaan todeta, ettei metsästysseuran jäsenyys ole edellytys metsästysperusteisen aseluvan saamiselle. Metsästää voi edelleenkin usealla tavalla, esimerkiksi omalla maalla. Mainittujen riistalistojen osalta on todettava, että asetta voi käyttää muuhunkin käyttötarkoitukseen kuin siihen, mihin lupa on haettu. Riistalistat eivät saa olla itse tarkoitus, vaan niiden syynä on harrastuksen osoittaminen ja aseen sopivuus käyttötarkoitukseen.

Sisäasiainministeriö on pyrkinyt seuraamaan aselupakäytäntöjä ja välittänyt havaintojaan Poliisihallitukselle, joka tarpeen mukaan ohjeistaa ja kouluttaa poliisilaitosten lupapalveluhenkilöstöä. Aseluvan hakijalla on lisäksi mahdollisuus valittaa saamastaan kielteisestä päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka arvioi viranomaisen päätöksen lainmukaisuutta. Hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätökset ohjaavat poliisilaitosten ratkaisukäytäntöjä. Senkin vuoksi kansalaisen, joka tuntee joutuneensa esimerkiksi aselupa-asiassa väärin kohdelluksi, kannattaa saattaa asiansa hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Valitusmenettelymahdollisuus on osa normaalia lupaprosessia eikä se saa aiheuttaa käsitystä siitä, että valittaja laillista oikeusturvakeinoa käyttäessään joutuisi jostain syystä eriarvoiseen asemaan.

Poliisissa otetaan lähiaikoina operatiiviseen käyttöön aserekisterin täysin uusittu sähköinen käyttöjärjestelmä, nk. asetietojärjestelmä, jolta odotetaan merkittävää myönteistä vaikusta ampuma-aseasioiden hallinnointiin. Asetietojärjestelmä mahdollistaa tulevaisuudessa aivan uudenlaisen sähköisen asioinnin ja tehtyjen päätösten seurannan, millä on vaikutusta lupapäätösten laadun paranemiseen ja yhdenmukaistamiseen. Asetietojärjestelmä mahdollistaa myös uudenlaisten hallinnollisten rikostorjuntakeinojen kehittämisen ja tehostamisen ampuma-aseiden väärinkäytön ja aserikosten ehkäisyssä.

Tietojärjestelmä- ja prosessimuutosten lisäksi koko poliisin lupahallintoa kehitetään laajasti Poliisihallituksen lupa2016-hankkeessa poliisin lupastrategian mukaisesti, muun muassa henkilökohtaisia käyntejä vähentämällä ja sähköistä asiointia kehittämällä. Nämä uudistukset kohdistuvat myös aselupa-asioihin ja parantavat osaltaan asiakaspalvelua.

Helsingissä 9 päivänä marraskuuta 2012

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen

[Vanhakarju]

Niinpä:mikähän asejärjestö on "ohjeistanut"Hongistoa,minua on aina
vaivannut,että Suomen aseiden omistus ja lupakäytännöt pyritään
sitomaan Suomen perustuslakiin,sillä ei ole koskaan ollut mitään
tekemistä perustuslain kanssa,ja toivottavasti ei tule koskaan olemaankaan.

[Sarvikuono]

Siis totta munassa perustuslaki, joka määrää mm. hyvästä hallinnosta, on huomioitava lupahakemusten käsittelyn ja lainsäädännön mukana.

Son eri asia, josko perustuslailla yritetään perustella jokamiehen oikeutta aseeseen, jota siellä ei ole. Mutta viranomaistoiminnan ja lainsäädännön kannalta perustuslaki koskee meistä jokaista, jopa teitä jääriä.

Itselläni särähtää pahasti silmää.

[Kaarle Martel]

Mielestäni hyvä ja asiallinen vastaus ministeriltä.
_________________
http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com

[Johan Nyton]

[Vanhakarju]

[nettijussi]

[siru8]

[Anttiman]

Aika harva asia elämässä/yhteiskunnassa on välttämätön... Jos siis sille polulle lähdetään, että vain välttämättömät asiat sallitaan ja muut joutaa kieltää, jos jota kuta pelottaa tai ei muuten vaan tykkää...

Gun control is not about guns. It´s about control.

Tulkinnanvaraisuuksista ei koskaan päästä täysin eroon, mutta nykyisenkaltainen "voidaan myöntää" aselupakäytäntö on aika eriarvoistava huolimatta yhtenäistämisohjeista ja niiden tulkintaohjeista. Helpompaa kaikkien kannalta olisi jos lupa myönnettäisiin aina mikäli estettä sen myöntämiselle ei ole ja nämä esteet on kirjattu lakiin.

[hra48]

[outomies]

[Solifer]

Niistä välttämättömyyksistä sen verran että yksikään diktatuuri ei pysy pystyssä/ole mahdollinen jos kansalaisilla on riiträvästi aseita. Siksi asekieltäjien motiiveja on syytä kyseenalaistaa. Viides kolonnan on aina joukossamme.

Checks and balances toimii vain jos osapuolilla on riittävä painoarvo. Aseettoman kansan painoarvo on vähäinen kuten Iranista tai Burmasta on voitu havaita.

Tuomiojat ja Haloset haluavat sellaista meille Suomeen minkä muissa maissa tuomitsevat.

[Sarvikuono]

Vaan silti aika vaikea ottaa vakavissaan keskustelua, että joku kolmannen valtakunnan tapainen tilanne voisi vielä tapahtua länsimaassa. Ei ainakaan lähiaikoina.
_________________
Video meliora proboque deteriora sequor.

[Wikke]

[römpsä]

onhan sille aseelle osoitettava sille sopiva käyttötarkoitus,hyvä pykälä!