Peuran sarvimassan lisääntyminen

[Woodleight]

Onko kellään tietoa, tutkittua, käytännön tai mutua siitä, miten valkohäntäpeuran sarvimassa lisääntyy peuran iän myötä?
Itse olen miettinyt myös seuraavaa: Hyväsarvisestakaan 8-piikkisestä ei tule kultamitalisarvista 10-12 -piikkistä, vaan näitä kultamitalipukkeja kasvaa niistä yksilöistä, joilla jo 3-4 ikävuoden vaiheilla on piikkejä sarvissa 9+...
Mitä tuumitte?

[kalmo]

Texasin murteella löytyy tietoa varmaan lajin emämaasta paljonkin, esim goolettamalla whitetail antler development. Ravinnon merkitystä korostetaan genetiikan ohella esim tuolla http://www.pabucks.com/deerantlers.html. Ravinnolla ja erilaisilla ravintolisillä on varmasti suuri merkitys kun katsoo jenkeissä aitauksessa trofeiksi kasvatettuja pukkeja, kirjaimellisesti sairaita kun ei meinaa päätä jaksaa sarvien painolta nostaa. Löytyy esim http://www.wildernesswhitetails.com/.

Oma maallikon käsitys on ollut ettei kaikilla pukeilla piikkien määrä lisäänny iän myötäkään. Vai onko se sitten kylmistä talvista ja ravinnosta kiinni, mutta 8-piikkisyys tuntuu olevan aika tyypillistä Suomessa. Sarvet voi olla paksuudeltaan ja ulottuvuudeltaan isot kasipiikkisinäkin, joten kuvittelisin sillä perusteella että johtuu geeneistä. Varsinkin kun enempi piikkiset voi taas sitten olla ulottuvuuksiltaan pienet. Oon nähnyt kuvan kymppipiikkisistä jotka oli kämmenen kokoiset, kuin olis sormet nostanu pystyyn. Olivat aiheuttaneet hieman närää kaatajan taholla kun vierasluvassa oli piikkimaksu. No iteppä ampui

Kalmo

[Forest]

En mikään asiantuntija ole mutta muiden eläinten perinnöllisyysoppiin peilaten uskoisin että Suomen peurakanta tarvitsisi uutta verta ja uusia geenejä että sarvimateriaali paranisi. Meidän kanta on peräisin muutamista eläimistä ja näin ollen geenipooli on nykyisin varmasti todella kapea.(versus alkuperämaa) Vaikkka metsästyksellä säädeltäisiin kantaa siten että vain isosarvisimmat pukit pääsisivät lisääntymään sarvimateriaalia ei saada tiettyä pistettä paremmaksi ja tämä johtaisi loppujen lopuksi muihin ongelmiin peuroilla geenipoolin edelleen pienentyessä. Ruokinnalla pystyy varmaankin vaikuttamaan eniten mikäli haluaa alueensa pukeista hyväsarvisia.Tosin niillekkään pukeille keillä geenit on heikkoja en usko että ruokinnalla saadaan sarvia kovinkaan paljon paremmaksi. Suomi on niin pieni maa että perjaatteessa mikäli tänne tuotaisiin nyt todella hyvän sarvimateriaalin omaavia uroksia(paljon) ja paikalliset kaikki huonot sarvet omaavat metsästettäisiin pois voitaisiin saada aikaiseksi todella hyväsarvinen kanta. Tosin täytyy muistaa että asia ei ihan näin yksinkertainen ole,eli vaikka pukilla olisi hyvät sarvet se ei silti jätä hyväsarvisia jälkeläisiä vaikka todennäköisyys on tähän hyvä.

Oikeaa tieteellistä tietoa tietoa ei minulla hirvieläimien sarvien kasvusta ole ja sarvien perinnöllisyydestä mutta uskoisin mutu tuntumalla näin asian olevan.

[kalmo]

Uusien geenien tuominen Suomen kantaan saattaa olla haastavaa ellei mahdotonta.

Alkuperämaassa peuroilla on useampia tarttuvia tauteja (en lähde suomentamaan mutta esim chronic wasting disease , bluetongue ja epizootic hemorrhagic disease), joten elävien eläimien tuominen olisi liian iso riski. Sperman tuominen ja keinosiemennys ehkä voisi onnistua, mutta Suomessa ei oikein taida olla tahoa jonka intresseissä toiminta olisi / jolla olisi edellytykset saada lupa hankkeeseen. Varsinkaan jos pääasiallinen tavoite on sarvimassan lisääminen.

Lajin kotiutuminen Suomeen on melko ainutlaatuinen menestystarina. Lajille tuntuu olleen ekosysteemissä reikä, koska valkohäntäpeura ei ole syrjäyttänyt mitään alkuperäistä lajia, eikä ole aiheuttanut muutenkaan mitään isompia ongelmia. Kanta on elinvoimainen ja tuottoisa, osaksi tietenkin talviruokinnan ansiosta. Mutta ehjän korjaamiseen ei kannata ryhtyä?

Paikallisesti asiaan voi vaikuttaa paljon jo 3-4 vuoden itsekurilla. Jätetään ne kasvuikäiset pukit ampumatta ja voilá, trofeet paranee kun pukit saa kasvaa sinne 5-7 vuoden ikään jolloin sarvet on suurimmillaan.

Mutta taidanpa poksauttaa kumminin kun muuten naapuri ampuu sen...

Kalmo

EDIT: Niin se mikä oli tuossa lopussa tarkoitus sanoa on että Suomen peurakannassa on kyllä tarvittavat geenit trofeemetsästyksen kannalta, ongelma ei ole geenit vaan kulttuuri. Ollaan enemmän lihan kuin sarvien takia jahdissa. Kuinka moni metsästäjä kertoo suurimman pukkinsa sarvien piikkeinä tai vieläpä mittoina, kuinka moni teuraspainona? Eikä tässä ole edes mitään väärää, jos enemmistö näkee asian lihan kannalta niin se on paikallinen tapa, ja sillä mennään.

Mitalipukkien kasvua ei edistä sekään, että kannanverotus painottuu pukkeihin ja vasoihin. Tuottavassa kannassa uros / naarassuhde tulisi olla jotakuinkin tasapainossa, ei vähät pukit ehdi muutamien päiven kiimahuipun aikana hoitelemaan määräänsä enempää lehmiä. Tosin tässäkin kohtaa taitaa painaa kannantuottoa enemmän se että ei haluta käsitellä rasvaista lehmää, vaan otetaan mieluummin 'helpompaa' lihaa.

[Pulkka]

Seuraavat tiedot perustuvat opinnäytetyöhön jossa tutkittiin valkohäntäpeuran iänmääritystä.

Ylivuotiailla on yleensä 1+1 piikit. Tosin harvoissa tapauksissa voi olla jo 3+3.

2,5-vuotiailla on enemmistönä 4+4 piikkiä. Huonoilla geeneillä varusteltu yksilö saattaa kantaa vain 2+2 piikkisiä.

3,5-vuotialla piikit jakautuvat 2+2 piikkisistä aina 5+5 piikkisiin.

Tämän jälkeen sarvien massa kasvaa ja epätyypillisiä lisäpiikkejä saattaa ilmestyä. Peurapukin sarvet ovat ns. parhaimmillaan 5,5-7,5 -vuotiaana.

7,5:n ikävuoden jälkeen sarvien kasvukehitys kääntyy laskuun koska hampaat alkavat olla niin kuluneet ettei energiaa riitä yhä suurempien sarvien kasvattamiseen.
_________________
-Pulkka-

[valmet 412s]

teitkös pulkka itse ko. päättötyön??

[Woodleight]

Kiitos mielenkiintoisista vastauksista! Mistäs tuon Pulkan opinnäytetyön voisi saada käsiinsä. Tuntuu mielenkiintoiselta...