Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
Kirjoittaja |
Viesti |
össi Kanta-asiakas
Liittynyt: 20 Kes 2010 Viestejä: 1926 Paikkakunta: Etelä-Savo
|
Lähetetty: 05.07.2011 20:07 Viestin aihe: |
|
|
Tai ostakaa semmonen pentu jonka vanhempia ei olla käytetty kokeissa voi tulla huippu hyvä koira halvalla tai jos ei tule pelikoiraa niin pistää vain monttuun niin ei kirpase pahasti. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Räsä-ukko Kanta-asiakas
Liittynyt: 09 Hel 2010 Viestejä: 310
|
Lähetetty: 06.07.2011 13:32 Viestin aihe: |
|
|
Kyllä seropeistakin hyviä tulee...ja uskoisin että monipuolisempia koiria....ja varhais kypsiäkin.Ja ei tressaa kokeet. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
PSa/ent. Kytösavu Kanta-asiakas
Liittynyt: 10 Maa 2011 Viestejä: 656 Paikkakunta: Lapua
|
Lähetetty: 06.07.2011 14:25 Viestin aihe: |
|
|
Räsä-ukko kirjoitti: | ...ja uskoisin että monipuolisempia koiria....ja varhais kypsiäkin . |
Millähän perusteella ja vielä varhaiskypsempiäkin? _________________ pekka.salomaki(at)gmail.com |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Räsä-ukko Kanta-asiakas
Liittynyt: 09 Hel 2010 Viestejä: 310
|
Lähetetty: 06.07.2011 16:26 Viestin aihe: |
|
|
No voin sanoa ettei minulla ole ollut kuin yksi samanmoinen mitä nyt on, oikein mielenkiinnolla ootan kun pääsen kopasemaan hirvellä, varsinkin kova on into kun hajuilla käyttää...varmaankin isän perintöä, joka haukkui 6kk 3tuntia puhtaasti hirveä. Tähän perustan väitteen varhais kypsyydestä. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
canis Vakituinen kirjoittaja
Liittynyt: 01 Jou 2010 Viestejä: 17
|
Lähetetty: 06.07.2011 19:39 Viestin aihe: |
|
|
^ Johan sitä voikin yhden tai kahden koiran perusteella julistaa seropit varhaiskypsiksi... |
|
Takaisin alkuun |
|
|
tuhola Kanta-asiakas
Liittynyt: 29 Maa 2004 Viestejä: 21367 Paikkakunta: Etelä-pohjanmaa
|
Lähetetty: 06.07.2011 20:54 Viestin aihe: |
|
|
Geenien peritymisestä en tiedä paljoa mitään, mutta sen verran tiedän, jotta yksilön ominaisuudet perityy isän ja emän suvuista. Peritymisen suhteista ei ole varmoja tutkijatkaan mutta siitä ollaan melko yksimielisiä että kaikki informaatio uuden yksilön rakentumiselle tulee isän ja emän deoksiribonukleiinihappo -ketjujen kautta.
Varhaiskypsyys ja muut ominaisuudet perityy tässä samassa informaatiopaketissa eikä suinkaan rakennu tyhjästä. Eli jos koira on varhaiskypsä niin se on perinyt kyseisen ominaisuuden isältä ja emältä sekä tietysti sitä kautta molempien suvulta ties kuinka kaukaa saakka..
Risteyttämällä eri rotuja ei saada mitään uutta vaan pientä miksausta. Puhdasrotuinen ja seropi voivat olla ihan yhtä hyvin varhaiskypsiä tai totaalisen pelaamattomia. Riippuu siitä millaiset "ainekset" ne on perintönä saanut. Toimiva seropi tarvitsee oikeat geenit puhtailta vanhemmiltaan. Itse sekarotuisuus ei luo mitään uusia ominaisuuksia, todellisuudessa se luo epävarmuutta siitä millaiset ominaisuudet miltäkin rodulta perityy. Joskus voidaan saada paras mahdollinen yhdistelmä, joskus totaalisen epäonnistunut. Tämän vuoksi se perinteinen, rekisteröityjen koirien jalostus on ehkä varminta ja tehokkainta. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Vilperi ***
Liittynyt: 22 Elo 2005 Viestejä: 10580 Paikkakunta: Espoo/Kangasala
|
Lähetetty: 06.07.2011 21:34 Viestin aihe: |
|
|
Tuota erilaista uhoamista koirien geeneistä voitte jatkaa vaikka maailman tappiin saakka, mutta kauniisti näytätte unohtavan sen tosiasian, että isäntä/emäntä toiminnallaan sääntelee koiraa yli 50% liittyen sen metsästyskäytökseen tai monipuolisuuteen.
Seurakoirankin verellä varustettu puudeli voi olla "hyvä" mettäkoira kun sille tarjotaan mahdollisuus oppia! Kokemusta on. _________________
|
|
Takaisin alkuun |
|
|
fygy Kanta-asiakas
Liittynyt: 30 Huh 2007 Viestejä: 935 Paikkakunta: Ryttylä
|
Lähetetty: 06.07.2011 21:37 Viestin aihe: |
|
|
Vilperi kirjoitti: | Tuota erilaista uhoamista koirien geeneistä voitte jatkaa vaikka maailman tappiin saakka, mutta kauniisti näytätte unohtavan sen tosiasian, että isäntä/emäntä toiminnallaan sääntelee koiraa yli 50% liittyen sen metsästyskäytökseen tai monipuolisuuteen.
Seurakoirankin verellä varustettu puudeli voi olla "hyvä" mettäkoira kun sille tarjotaan mahdollisuus oppia! Kokemusta on. |
Hyvä juuri näin |
|
Takaisin alkuun |
|
|
PSa/ent. Kytösavu Kanta-asiakas
Liittynyt: 10 Maa 2011 Viestejä: 656 Paikkakunta: Lapua
|
Lähetetty: 06.07.2011 21:41 Viestin aihe: |
|
|
Canis ja Tuhola kertoi kaiken oleelliseen, ei lisättävää.
Ehkä silloin tällöin seurakoirastakin saa metsään apurin, mutta itseä kiinnostaa koirat joita ei tarvitse pahemmin sytytellä riistalle, vaan kaikki alkaa jo nuorena ikään kuin luonnostaan. _________________ pekka.salomaki(at)gmail.com |
|
Takaisin alkuun |
|
|
tuhola Kanta-asiakas
Liittynyt: 29 Maa 2004 Viestejä: 21367 Paikkakunta: Etelä-pohjanmaa
|
Lähetetty: 06.07.2011 22:32 Viestin aihe: |
|
|
Vilperi kirjoitti: | Tuota erilaista uhoamista koirien geeneistä voitte jatkaa vaikka maailman tappiin saakka, mutta kauniisti näytätte unohtavan sen tosiasian, että isäntä/emäntä toiminnallaan sääntelee koiraa yli 50% liittyen sen metsästyskäytökseen tai monipuolisuuteen.
Seurakoirankin verellä varustettu puudeli voi olla "hyvä" mettäkoira kun sille tarjotaan mahdollisuus oppia! Kokemusta on. |
Tuskin tuo prosenttimäärä nyt aivan nuon suuri on jos koira nyt ylipäänsä saa riittävästi metsää.
Yksilön ominaisuuksiin vaikuttaa perintötekijät sekä ympäristö. Pureuduin edellisessä kommentissani nimenomaan perintötekijöihin. Myös jalostuksen täytyy nojata oikeiden geenien valitsemiseen ei niinkään ympäristöön missä koira on kasvanut..
Empä usko että yhdestäkään puudelista pystytään tekemään täyttäerää hirvelle paukuttavaa hyvin hakevaa ja sitkeää koiraa. En kertakaikkiaan usko. Kai sitä nyt jonkinlaisia taitoja voi koira kuin koira oppia mutta nämä on paremminkin poikkeuksia. Sellaiset harrasteet jossa isäntä on aktiivisesti mukana niin ne onnistuu paremminkin. Kuten ylösajava koira, sienikoira tai agility ym. Ne eivät niinkään vaadi sitä sisäistä viettiä vaan niihin pystyy useimpia koiria ihan opettamaan jos taitoja löytyy. Koira tykkää siitä kun saa isännän kanssa touhuta. Todellisissa metsästystilanteissa ei koira touhaa niinkään isäntänsä kanssa vaan toteuttaa viettiänsä yksinään. Vaikka tästä oli taannoin kovaa vänköötä niin selvää on se että metsästyskoira tarvitsee riistavietin. Puhutaan nyt sitten mistä metsästyskoirarodusta tahansa. Vietti tulee perimästä. esim. paimenkoiraroduilla on aivan selkeä paimentamisvietti. Saman tyylisiä viettejä on myös ihmisillä. Osasta tulee kovia metsästäjiä vaikka kotopuolessa ei kukaan metsästä osasta ei tule vaikka kuinka kotoa siihen kannustettaisiin. Myös meillä ihmisillä on dna ketjujen mukana tuoma informaatio jonka mukaan rakennumme, niin fyysisesti kuin henkisesti. Metsästäjän metsästysvietti ei ole opittu vaan se tulee niiltä ajoilta saakka kun joku esivanhempamme on jäänyt sen ansiosta henkiin ja elättänyt jälkikasvunsa. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
fygy Kanta-asiakas
Liittynyt: 30 Huh 2007 Viestejä: 935 Paikkakunta: Ryttylä
|
Lähetetty: 06.07.2011 22:34 Viestin aihe: |
|
|
en mäkään nyt ihan tota prosenttia allekirjota mutta monissa metsästys koirissa varsinkin koulutusta vaativissa kyllä sillä isännällä/ohjaajalla on ERITTÄIN suuri merkitys kummasti niitä tuppaa niitä hyviä koiria olemaan aina samoilla miehillä/naisilla kyllähän ne luontaset ominaisuudet ja riistavietti pitää kunnossa olla mutta kyllä se tunero isäntä ja laiska ei välttämättä huippu mopesta kovin kummosta tee! |
|
Takaisin alkuun |
|
|
tuhola Kanta-asiakas
Liittynyt: 29 Maa 2004 Viestejä: 21367 Paikkakunta: Etelä-pohjanmaa
|
Lähetetty: 06.07.2011 22:36 Viestin aihe: |
|
|
fygy kirjoitti: | en mäkään nyt ihan tota prosenttia allekirjota mutta monissa metsästys koirissa varsinkin koulutusta vaativissa kyllä sillä isännällä/ohjaajalla on ERITTÄIN suuri merkitys kummasti niitä tuppaa niitä hyviä koiria olemaan aina samoilla miehillä/naisilla kyllähän ne luontaset ominaisuudet ja riistavietti pitää kunnossa olla mutta kyllä se tunero isäntä ja laiska ei välttämättä huippu mopesta kovin kummosta tee! |
Sehän on selvä. Tästä tuskin kukaan on erimieltä. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Vilperi ***
Liittynyt: 22 Elo 2005 Viestejä: 10580 Paikkakunta: Espoo/Kangasala
|
Lähetetty: 06.07.2011 23:14 Viestin aihe: |
|
|
Mä olen tuon erään ison mustan villakoiran edesottamukset kertonut jo moneen kertaan, joten en toista sitä tämän enempää:
Paimenkoirana sitä joskus maailmassa käytettiin englannissa ja sitä varten kehitettiinkin alunperin, mutta päätyi jalostostuspuudeliksi nykyisen mittapuun mukaan.
Kuitenkin kun joutui pennusta lähtien elämään "metsässä", niin kummasti sieltä taustalta löytyi riistaveriä!??
Tuossa oli kyseessä puhdas seurakoira ja kun sitten puhutaan näistä sekuleista esim. emä karhukoira/isä pystäri (vahingonlaukaus), niin hetkeäkään en epäröisi ottaa tälläistä koiraa koulutettavaksi. Tälläisellä yhdistelmällä on jo riistaveret sisällään ja ohjaaja sitten vaikuttaa mitä kaikkea sen kanssa voi touhuta. Onhan näitä sekuleita ollut käytössä maailman sivu ja hyviä sekä huonoja koiria myöskin, mutta kyllä ne kinnasnahat ovat useimmiten sieltä peilistä katsottavia kuin syyttämällä koiraa.
Vaikka mulla on nyt ollutkin pari puhdasta pystäriä, niin en näe mitään syytä mollata myöskään sekuleita tai "puudeleita" pelkästään sen vuoksi että ne eivät ole "puhtaita" metsästyskoiria.
Yleensä aktiivisen isännän/emännän kanssa touhuava koira toimii myös metsällä kun "unohdetaan" tiukkapipoisuus ja annetaan hupille mahdollisuus toimia kaikkia sen "virallisia" ominaisuuksia vastaan. _________________
|
|
Takaisin alkuun |
|
|
sako_92 Kanta-asiakas
Liittynyt: 07 Tam 2006 Viestejä: 1425 Paikkakunta: rovaniemi
|
Lähetetty: 06.07.2011 23:24 Viestin aihe: |
|
|
Kyllähän se on niin että emälinja on se mikä eniten periyttää. Koira hommissa ei ole rahaa kiinni, kuten hevosissa ja kummatkin on eläimiä, joista haetaan sitä parasta yhistelmää. Aina ei edes emä periytä ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Charme_Asserdal ) vaikka on täysin suvutton yhdistelmä, mutta kun palaset loksahtaa yhteen. Näissäkään raha ja näyttely tulokset ei periydy jälkeläisille. Rahaa on laitettu eläimiin aivan mahdoton määrä ja hyvän yksilön ominaisuudet ei vieläkään seuraa sadoille jälkeläisille urosten kautta, vaan se on yksilöllisesti emä.
Uros ruiskii kymmeniä jälkeläisiä ja jalostus tyypit suosittelee urosta koko ajan, koska se onnistu yhden emän kans ja niistäkin vain yksi tai korkeintaan kaksi täytti vaatimukset.
Sekarotuinen on koira siinä missä jalostus heppujen myymä yhdistelmäkin, se vaan sattuu jos sattuu...
Montako prosenttia näistä jalostus/näyttely koirista on sitten niin maailman kaatajia? Luulen että saman määrän löytää seropien risteytyksistäkin, joita on esson baareissa tehty. Aivan sama onko se maksettu tuopilla vai eväillä ja muilla serteillä...
Eniten täällä näyttää meuhkaavan ne, jotka on maksanu itsensä kipeäksi toimimattomista yhdistelmistä. Annetaan me vähällä rahalla ja oikealla seropilla metsästävät tyypit joilla koira toimii metsällä ja kotona, näiden seppälän mannekiinien pitää sitä pukunäyttelyä halleissa. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
terrieri2 Vakituinen kirjoittaja
Liittynyt: 25 Elo 2010 Viestejä: 87
|
Lähetetty: 07.07.2011 00:33 Viestin aihe: |
|
|
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalostus_(biologia)
Se, että tehdään pentue sekarotuisia ei vielä ole mitään jalostusta eikä se, että maassa on kaiken maailman erilaisia sekotuksia ole mikään "jalostussuuntaus".
Koirayksilöstä puhuttaessa on ihan sama onko ko. koira kva vai seropi, jos se on toimiva yksilö, ja omistajalleen se on varmasti se ainoa oikea. Mutta siinä vaiheessa kun aletaan puhua jalostamisesta tai kasvattamisesta, pitää olla kasvattajalla jonkinlainen ajatus siitä, mitä ominaisuuksia haluaa viedä eteenpäin ja miten se tehdään. Myös seuraavien sukupolvien osalta.
Tiukasti tiettyyn ominaisuuteen tuijottaminen (esim. sitkeys), voi tuoda tullessaan kasan sellaisia mitä ei olisi haluttu. Kasvatustyö on aina kompromissien tekemistä ja haluttu tulos (tasaisesti laadukkaita tietyn tyyppisiä pentueita) voi tulla vasta usean pentueen jälkeen pitkällä kokemuksella. Ja silloinkin tulee vastaan yllätyksiä.
Liian kapea sukutausta tuo aivan varmasti tullessaan sairaita yksilöitä, mutta ei se ulkosiitoskaan ole oikotie onneen - eri ominaisuuksien periytyvyys on täysin lottoamista ja voi tulla myös jälkeläisiä, joilla ei ole kummankaan vanhemman ominaisuuksia vaan ne ovat -hmm- sekoituksia...
Hyvä narttu on varmasti kaiken A ja O, emän puutteita ei hyvälläkään uroksella saa yleensä korjattua. Mutta vaikka molemmat olisivat huippuja, niin siltikään ei välttämättä pentue vastaa toiveita, eli lottopallot eivät ole osuneet kohdilleen. Vanha "totuus" sanookin, että keskinkertaisista vanhemmista tulee ne tähtikoirat. Tosin kasvattajan/myyjän pokastahan se on kiinni, miten pentuja markkinoidaan, toiset antavat vaikka mitä haukkutakuuta.
Koiranomistajiakin ja metsästäjiäkin on joka lähtöön: yhdelle riittää kun metsään pääsee kerran kuussa, toinen viettää siellä kaikki aikansa. Yksi haluaa, että koira on varhaiskypsä ja kun kehitys stoppaa, niin vaihdetaan uuteen koiraan. Toinen haluaa katsoa koiraa kokonaisuutena ja saattaa hyödyntää erilaisia ominaisuuksia eri tilanteisiin. Yksi ei kokeissa käy vaan arvioi itse omiin tarpeisiinsa nähden, toinen haluaa myös koearvosteluja. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
|