Paras koirarotu pienpetojen maanpäälliseen reputukseen

[Pohjolanmies]

Kertokaa oma mielipiteenne mikä rotu olisi yleisesti ottaen paras pienpetojen maanpäälliseen reputukseen eli millä onnistuisi melkein kaikkien petojen reputus tai ainakin suurimman osan niistä. Minua kiinnostaisi tietää myös mitenkä territ ja mäyräkoirat toimivat maanpäällä (pysäyttääkö supin).

[Trassi]

Lk.saksanseisoja ei oo ollenkaan pöllömpi tuossa maanpäällisessä petojen hävityksessä. Syksyisin kiertelen kivikkoisia kuusikoita ja kaislikoita seisojan ja mäyräkoiran kanssa. Seisoja saa hyvin supin toppaamaan, mäyrä karkaa joskus ja ketun kanssa tulee ajojahti melkein järjestäen. Mäyräkoiran kanssa touhu on ajojahtia, ei oikein tuloksellista. Tää seisoja-mäyräkoira tai seisoja-terrieri yhdistelmä on kyllä ylivoimaisesti tehokkain kaksikko: Seisoja tappaa eteen tulevat supit ja tulee tiedottamaan isännälle, mikäli jostain kiven alta tai reiästä tulee epäilyttävää hajua. Tällöin on luolakoiran vuoro ja seisojan voi laittaa päivystämään yhtä reikää luolastossa.

[Petteri_N]

Juu, aiak jännä että on seisojat ja noutajat pistetty samaan tuossa äänestyksessä. Ääni seisojille (lk ja kk).
_________________
Meidän äiti tekee parempia lapsia kuin teidän äiti!

[Petteri_N]

[Pohjolanmies]

Ite annoin ääneni suomenpystykorvalle, koska tiedän sen varmasti toimivan supille, näädälle ja minkille. Mäyrästä en tiedä riittääkö sillä luonto sitä pysäyttää, mutta olen kyllä kuunnellut pystykorvan kettuajoa!

[Niemands]

sakuillakin luonaa,koulutus kysymys,nykyistä pentua aion koittaa opettaa jos ei muuten älyä mennä jälkee pitkin,ollut pari hyvää siihen hommaan

[kuivis]

Laika
_________________
Jokainen metällä vietetty päivä lisätään elinaikaasi täysimääräisenä ja elo täällä eikun pitenee.

[Antti]

Supeille saksanseisoja, tai tuo kuiviksen suosittelema laika. Kummatkin on tehokkaiksi havaittuja. Kettujahtiin valitsisin tuon suomenajokin, siksi ääni meni sinne.

[kairankiertäjä]

Supeille saksanseisoja, karhukoira tai tuo yllä suositeltu laika. Kaikki on tehokkaiksi havaittuja. Näätäjahtiin pystykorva, mutta onhan tuo hupaisaa hommaa saksanseisojankin kanssa. Ainakin mennään lujempaa Kettujahtiin valitsisin tuon jokin muu, ja se olisi ameriikan kettukoira.

Mutta parashan on sellainen joka on käytettävissä eikä kuse allensa jos hirvittävän pelottavaan kettuun törmää, joten valitsin seisojan. Vastauksessa tarkoitan saksanseisojaa, en setteriä, potteria tai varsinkaan noutajaa.

Jos pelkästään petojahtiin hankkisin koiran, niin muutaman ehdon sille asettaisin: Pitkä metsästysaika (sulkee ajokit ja hirviveriset pois) sekä kestävyys ja monipuolisuus (näätäjahti). Maanpäällisen hävitykseen lasken myös rakennusten pohjat ym. vastaavat piilopaikat joten hirvittävän isokokoinenkaan se ei saisi olla. Olisiko se sitten saksanmetsästysterrieri?

[teekoo]

Aikoinaan omistin Harmaan Norjanhirvikoiran, joka oli tosi haka supijahtiin. Jäljitti usein elukkaa muutamankin kilometrin päähän. Oli riittävän kova pitämään supit ja useimmiten mäyränkin paikallaan. Haukkui kunnes mies tuli paikalle.
Haittana oli kyllä tuo hirviverisyys, mutta tämä yksilö vaihtoi hirven aina tilanteen sattuessa mäyrään tai supiin.
Tärkeä ominaisuus koiralle supihommissa äänettömyys jälkiä edetessä, kovaltakin ajokoiralta saattaa ehtiä elukat kiven alle.
Nyt käyttänyt pehmeää terrieriä maanpäällä, haukkuu aina joskus, ei käy välttämättä heti "nuijimaan" supia. Kovat haukkumattomat koirat jättää ukon usein hieman tietämättömäksi onko saalista tullut. Useimmilta koirilta tuppaa nuo kuolleeksi luullut supit kuitenkin karkaamaan, agressiivinen haukku välttämätöntä, jotta mies pääsee paikalle toteamaan riistan.
Nämä kokemukset siis pelkästään supin ja mäyrän maanpäällisistä jahdeista.

[Pyymetso]

llf

[Reporetku]

Laaja käsite tuo maanpäällinen petojahti. Riippuu alueesta ja pääriistasta minkä tyyppinen on paras. Itsellä kokemusta lähinnä supien, mäyrien ja minkkien suhteen, sekä saksanseisojista, karhukoirasta, kettuterrieristä, että kettuverisistä suomenajokoirista. Kaikilla on ainakin jossain elämänsä vaiheessa metsästetty lähes pääasiallisesti pienpetoja.

Täytyy sanoa, että ylivoimaisesti tehokkaimpaa jälkeä näistä roduista on tehneet ajokoirat. Tietenkin ketunajot on näiden etuoikeutena, mutta varsinkin supirikkailla alueilla kettuveriset ajokit helposti "erikoistuvat" näihin. Ajokin etuna on hyvä jäljittäminen. Supeja ei tarvitse hakea yön kähmyssä. Supirikkailla mailla koira löytää helposti aamupäivän aikana puolenkymmentä karvaturria, olkoon ne kuusen perseessä, vedessä kaislikossa, tai kiven alla. Jotkut yksilöt ovat vain liian kovia, ja tappavat supin ennen kuin itse ehtii paikalle. On myös aika helppo kouluttaa jäljittämään ja ilmaisemaan minkin koloja. Loukussa olevalla elukalla koulutus käy hyvin.

Ainoa karhukoira, jolla olen supeja hakenut, pelasi pysäyttävänä hyvin. Ongelma oli vain se, että piti olla aina yöllä liikkeellä. Jäljen piti siis olla tuore. Koira oli narttu, joka ei tappanut supia. Mäyrän suhteen olisi saanut olla kuitenkin kovempikin.

Kahdella saksanseisojalla, joilla tätä pyyntiä olen harrastanut, toimivat tässä tehtävässä hyvin kuitenkin lähinnä vain sorsajahdin yhteydessä. Kumpikaan ei kunnolla noutanut supia ja tappoivat supit ilman ääntäkään. Yleensä supit löytyivät kuitenkin hyvin, koska koirat kuitenkin työskentelivät suht lähellä. Ongelmana ilmavainuisuus, jolloin pyynti oli enemmän sattumanvaraista.

Kettuterrillä ei maanpäällinen pyynti onnistunut. Ongelmana lähihakuisuus, niin yöllä, kuin päivälläkin ja onneton jäljittämiskyky. Luolakoirana kylläkin kova luu, mutta sehän on toinen juttu.
_________________
Käytännöllisyys on kauneutta

[Mlk]

Noutajakin toimii ainakin supin kanssa ihan hyvin pysäyttävänä jos sitä siihen kannustetaan. Oma käyttölinjainen otti ensimmäisen "seisontahaukun" noin 6 kk iässä. En ole kuitenkaan ampunut yhtään supia sille, koska en pidä sitä noutajalle oikein hyvänä ominaisuutena jos se alkaa tehdä liian itsenäistä työtä ja hakua, jota supijahti eittämättä vaatii. Elävän riistan takaa-ajo ei oikein ole noutajan hommaa. Myöskään supin tappamista en noutajalla pidä hyvänä juttuna, täytyyhän haavakkoriistakin tulla elävänä käteen asti onhan yksi noutajajalostuksen tärkeistä osa-alueista noutajien "pehmeä suu" ei toimiminen tappokoneena ja lihamyllynä.

Joitakin noutajia kuulemma löytyy, jotka listivätkin, mutta henkilökohtaisesti kuten ed. sanoin en pidä sitä edes toivottavana ominaisuutena noutajalle. Jos jahtiin lähdetään jaksaa sitä asettakin kannella.

[Derzu]

Laika toimii oravasta tiikeriin. Alkuperämaassaan on jalostunut ammattimetsästäjien aspurina. Jotkut kuulemma osaavat ketunkin tappaa ilman reikiä nahassa.

[Oskari]

Kyllähän se seisoja on kiistämättä paras, jos löytää ketun pusikosta niin ajaa ja pääsääntöisesti antaa ääntäkin, tosin ei pitkää matkaa.
Petoviha tuntuu olevan verissä omanikin tappaa ketun ja satunnaisesti supinkin, aika harva koira lopulta tappaa aikuisen supin vaikka puheita paljon onkin. Pentusupin jos koira tappaa niin ei ole kehumisen aihe, aikuinen supi kun pakkaa monesti lähtemään 1/2 sisällä kun koira on sen "tappanut", aika sitkeähenkisiä.
On tietysti sellaisiakin koiria jotka repivät supit palasiksi joka ei mielestäni ole paras vaihtoehto, ainakaan jos haluaa nahat talteen.