Erämiehen kirves

[Vilperi]

Jossain olen tuon itänaapurin "ihmeen" joltain -70 luvulta esitellytkin, mutta laitetaan uusiksi:

Eli mallia USSR, painoa n. 1150 gr, pituutta 37 cm, terä helevetin kovaa teroitettavana, mutta pitää myös teränsä, halkaisukirveenä aivan onneton liian ohuen teränsä takia, mutta muussa puuhastelussa aivan loistava, joskus muinaisuudessa vanhasta saappaanvarresta tein teräsuojuksen kantolenkkeineen ja yli 30v kulkenut eräkirveenä matkassa!




_________________

[Koukkupolovi]

Saattaa se Vilperi siellä supstrooppisella vyöhykkeellä pikku kapisteluun riittääkin.
Täällä paksun lumen mailla pitää talvella varressa olla tuollainen 55-60 cm mittaa, ennekuin se minkään pätönen on. Eikä siitä ole kesälläkään haittaa.
Kun vielä varressa on tarpeeksi mittaa, ei kirveellä yllä jalkaansa lyömään.
_________________
Hoc iam omni varietate caret.

[Wikke]

[Vilperi]

[Vanhakarju]

[astalo]

Kyllä mä ainakin alkuun pidän ton tossa 40cm pituudessa.Terä on tukevasti kiinni,tosin varren sovitus on varren puolelta vähän huonosti tehty.Pitäisi löytää joku jota noita varsia on sovitellut niin tulisi hyvä.

[Vilperi]

Jos kerran hyvin kiinnipysyy, niin mitäpä sitä remppaamaan; etit jostain vaan uuden aihion kuivaamaan ulkovarastoon ja kun ajankohtaiseksi tulee, niin sitten vuoleskelemaan!!
_________________

[astalo]

Sieltä liiteristä löytyi valmiiksi varsikin, joka on varmaan kuivunut 10-20v ja pituutta on sellaiset 60cm

[Vilperi]

Sulla on hyvin pullat uunissa; nyt voit sen aihion siirtää jo sisätiloihin jonnekin kaapin peräsokkeloihin piiloon, niin kuivuu sitten lopulliseen kuosiinsa parahultaisesti kun joskus tarvetta ilmenee!!
_________________

[Koukkupolovi]

Joku tuossa aiemmin mainihti, että suosittelisin "jo vain" teränsuojaksi vanhaa kintasta. Oikeassa on. Oikeakätisellä menee "tekevämmän" puolen kintas ensin puhki, joten vasemman kädenhän se olisi ja on nytkin yhdessä...
_________________
Hoc iam omni varietate caret.

[pikkuhornet]

Kyllä Koukku! Näin on tehty ja sanomalehteä tollo väliin terän kintaan väliin ettei hierrä.

[Hirvas-Pieti]

[quote="Koukkupolovi"]Joku tuossa aiemmin mainihti, että suosittelisin "jo vain" teränsuojaksi vanhaa kintasta. Oikeassa on. Oikeakätisellä menee "tekevämmän" puolen kintas ensin puhki, joten vasemman kädenhän se olisi ja on nytkin yhdessä... [/quote]

Johan herätit erämuistoja, näinhän se oli vuosikausia: sujautin terän "tukkijarrun" eli nahkaisen työrukkasen suusta sisälle, pussin pään joka jäi löpöttämään käänsin kaksin kerroin, ja siihen kengännaru ihan rusetilla kiinni. Ihan niinkuin rukkasten kanssa niin näitä kengännauhojenkin kanssa oli niin että toinen katksesi ja se parittomaksi jäänyt pantiin kierrätystehtäviin, vaikka kierrätys-käsitettä ei vielä käytetty.

Retkifiskarsin (jonka varren pitää mielestäni olla 60 cm) muovista teräsuojusta en kyllä alkaisi repussa kantamaan, mutta olenkin aina ostanut sellaisen jossa on cordurakangasta oleva suojus. Monet rautakauppaketjut kylläkin pitävät varastossa vaan niitä muovisuojusversioita.

Nahasta ja muistakin materiaaleista tekee kyllä itsekin käypäsen teränsuojuksen aika helposti, se on hyvä nahkatöiden harjoitustyö ja tuloksena on esine jolla on todella käyttöä. Suunnittelussa ja toteutuksessa pitää kuitenkin olla sen verran tarkka että suojus todellakin suojaa sekä terää että kantajaa terältä. Johonkin varahaisempaan retkirveeseeni löysin kaupasta nahkaisen suojuksen, joka oli muuten hyvä mutta vähän petollinen. Nahka oli tarkoitukseen vähän liian ohutta, ja suojus disainattu niin että jos suojukseen kohdistui sopimattomasti painetta niin terän hiottu kulma alkoi vilkkua saumasta. Kun pidin terää aina mahdollisimman terävänä, ajatus repun sisällä olevasta varrellisesta partaveitsestä ei oikein tuntunut mukavalta. Alumiinin ja nahkan yhdistelmä voisi toimia, tai sitten teränsuun kohdalla on oltava paksumpaa nahkaa ja luja ommel tai riittävästi niittejä. Luisiakin teränsuojuksia olen nähnyt eikä puinenkaan olisi pois suljettu, tai modernisti kratonista tehty. Suojuksen on kyllä hyvä olla sellainen ettei siihen pantu märkö kirves ruostu.

Yhteen reppukirveenä käyttämääni koulujen veistokirveeseen löysin partsikka-aitan poistokorista toimivan suojuksen, yritän kuvata sen sanallisesti: Miettikääpä ensin sellaista nahkaista Ray-Banien koteloa, jossa aurinkolasit lasketaan vaakatasossa avautuvaan koteloon, ja sitten siihen käännetään läppä päälle niinkuin klassiseen kirjekuoreen ja suljetaan nepparilla. Sitten tämänmalliseen koteloon leikataankin soikea reikä pohjaan toiseen päähän, ja Ray-banien sijasta koteloon lasketaankin kirves varsi edellä, varsi reijästä läpi jolloin terä jää koteloon, ja sitten näpsäytetään sen kansiläppä siihen päälle. Kotelon teränsuun pää on muotoiltu suippenevaksi, kun taas varsi- ja hamarapää on leveä. Tällaisenkin kotelon keskivertokätevä tekee itse, kokoamisen voi tehdä ompeleilla tai niiteillä, tai molemmilla. Kiinnitystä varten laitetaan vielä yksi tai kaksi nahkalenkkiä kotelon selkäsivulle, sille puolelle missä on läpän "sarana".

Olen näemmä luonteeni mukaisesti erikoistunut ylihuolestuneiden varoitusten antamiseen. Siispä vielä: suojuksen on ehdottomasti suojattava, toissijaisesti on ihan kiva jos se on itse tehty tai vaarin perinnesuojus. Vastaavasti eräkirveen on oltava satavarmasti toimintavarma. Siksi valitsen reppuun mieluummin tunnettua kotimaista merkkiä olevan modernin retkikirveen kuin perinnekirveen, vaikka tämä olisi kuinka rakas tai vaikka sen muotoilun ja valmistamisen juuret veisivät rautakauden aamuhämäriin.
_________________
Samma på svenska.

[Vilperi]

[perisofeus]

Tuollainen Vilperin kirves on jossain varaston hyllyssä tms. Seuraavia huomioita siitä jäänyt mieleen:
Melko painava suhteessa kokoon/varren pituuteen. "Metallimassaa" on paljon varressakin eikä se ole keskittynyt teräpäähän.
Terän muoto jumittaa eli kiilautuu puuhun kiinni tavallista herkemmin.
Kumivarsi on yllättävän liukasta materiaalia, kuluu kuin Nokialaisen pohja.
Otetta ei voi ottaa terän läheltä.
Kumivarsi ikäänkuin liian pyöreä, kirves tavallaan pyörähtää iskussa herkemmin.
_________________
Villilä, ei-kesitetyllä meänkielelä joka päivä, ympäri vuen.

[Vilperi]

Aivan oikeita huomioita!!

Mutta hyvin se on virkansa hoitanut!

Mulla on tietenkin vähän toinen juttu kun yli puolet elämästä on tuo vasara ollut käden jatkeena työssä, niin käsi on "harjaantunut".
_________________