vitutuksen aiheita hirvijahdissa

[Miljoonanick]

[tuhola]

1996 vuodesta saakka olen omilla koirilla metsästänyt. Alkuun ajokoiralla, sitten 2002 syksystä saakka on ollut hirvikoiria. Mitenkään erityisen nohevana en itseäni pidä, edes puolta sataa kaatoa en ole tehnyt. Normi hirvijahdista kiinnostunut metsämies. Kyse oli vaan siitä että puolustelen jotta supia ja muuta riistaa haukkuvalle koiralle voi hirviä saada ihan yhtähyvin kuin pelkästään hirveä haukkuvallekkin. Kyllä ne koiran muut ominaisuudet ja koiramiehenkin koiranlukutaito ovat tässä aikalailla suuremmin avainasemassa.

[Miljoonanick]

[tuhola]

Tarinoidaan nyt vähän yövuoron kunniaksi.

Jees, 11v iässä oli ensimmäinen ajokoira. Oma. Asuin silloin isän kanssa kahdestaan ja voin kertoa että tuosta käytiin keskustelua paljon. Isä ei ollut oikein sillä mielellä että hän enää ajokoiraa ottaisi. Lupasin tehdä kaikki mahdolliset työt jos hän ostaisi minulle koiran. Ei luvannut siltikään. Sitten silmiini otti lehti-ilmoitus missä oli ajokoiranpentuja ilman papereita 300mk hintaan ihan naapurikylällä. Isä lupasi sitten ostaa minulle siitä koiran kunhan hoidan kuset ja pskat lattialta jne. Vein koiraa joka ikinen päivä metsään kun koulusta pääsin, ei ollut kompassia, ei gepsiä ei mitään mutta siellä me mentiin. Joku lastensuojelu voisi olla aika hämillään kun 11v ikäinen pikkupoika touhaa yksin metsässä puoli eksyksissä päivästä toiseen. Ensimmäiset ajot koiralla oli alle 3kk iässä. Syksyllä sitten käytiin jahdissa koiran kanssa ja isäkin innostui taas kunnolla kun koira alkoi heti pelaamaan. Mutta se koiruus jäi auton alle vuoden iässä. Sen jälkeen tuli seuraava ajokki ja ihan isän ehdotuksesta. Syntymäpäivälahjaksi sain sen, se maksoi 700mk ja 30 litraa sahtia . Tuo koira palvelikin sitten pitkästi ja reilun 300 pitkäkorvan ja ehkä 20 ketun kaadon verran, supejakin tuli. Tuon koiran takia en enää jänisjahtiin mene. Sain lopullisen yliannostuksen ja koko elämän kaatokiintiö tuli täyteen. Ei ollut edes piipparitutkaa alkuun kun tuon kanssa 2000 vuonna paljon kuljin. 2002 vuonna sain ylipuhuttua isän jotta saisin ostaa pystykorvan sekoituksen. Rahaa ei ollut puhtaaseen. Tuo vanhus on vieläkin tarhassa. Sille on ammuttu niin paljon riistaa etten tule koskaan vastaavaa saamaan. Mutta sen kanssa toki oltiin metsässä melkeimpä joka päivä, jahdissa kuin jahdissa. Enää ei ihan vastaavaa intoa esim. lintujahteihin ole.

Mutta ei sitä tosiaan mitään vanhoja konkareita olla hirvikoirapuolella. Vaikka onhan sitä jo kaikenmoista ehtinyt näkemään kun aktiivisesti ollaan metsässä kuljettu. Oikeastaan vasta tuon nykysen jämyn aikana olen oppinut perusteita miten hirveä koiran kanssa jahdataan. Tässäkin kävi niin että koira opetti miestä. Vaikka olin ampunut jo aika paljon hirviä edelliselle seropille niin tuo jämy opetti paljon lisää hirvijahdista. Nyt olen jonkunverran käynyt kokeissa tuomaroimassa ja hirvikoirahomma kiinnostaa aikalailla paljon. Lintujahdit yms. ovat jääneet. En ole tällekkään syksyä ampunut vielä laukaustakaan metsässä patsi lopetuslaukauksia loukkuun.

[heiluri]

Nykyään tuntuvat nuo laitteet olevan elintärkeitä.
Aloitin metsästyksen aikana jolloin ei ollut GBS:iä,puhelimia eikä tutkia,homma toimi hyvin ja saalista saaatiin,jotenkin mennyt maku koko koirahommasta tutkineen ja niiden tuomine kiireineen,työelämän tehovaatimukset tulleet metsästykseenkin,etenkin hirvijahti on osoitus siitä,kova kiiire saada hirvet nurin.
Sitten kun elikot on kaadettu näkyy porukan naamasta jotta "jatkaisihan tätä ja hiukan kesken loppui",osa äijistä ajelee metsäautoteitä ympäriinsä muutamana päivänä jotenkin eksyneen näköisinä,kapineitten tuoma kiire pilannut osittain tuonkin homman.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[tuhola]

[heiluri]

Näin näyttää kuitenkin käyneen,jonkinlainen suorittamisen pakko vaikka kyse on harrastuksesta.
Kiire ja suorittaminen näkyy etenkin hirvenjahtuussa,aikoinaan kun metsästelimme ajokoirilla ilman tutkia ja puhelimia oli aikaa istuskella tulilla ja källäillä maastossa ja mukavaa oli,nykyään koko homma kiinnosta ollenkaan kiireen ja suorittamisen takia,viimeinen jäniskin tuli ammuttua itsenäisyyspäivänä 2004,mukavaa oli koska tutka oli rikki ja siitä huolimatta jäneksiä saatiin.
Hirvenjahtuussakin osa sakista kyselee koko ajan "missä koira"? ja "haukkuuko se jo"?,mitä sen on väliä?,kyllä sen sitten kuulee kun on tarvis
_________________
Kertalaakiyhdistys

[Ollari]

[JokuUkko]

Oon osin samaa mieltä tuosta gepsijutusta. Eniten harmittaa se, että sen käyttö vie passimieheltä suuren osan jännityksestä pois. Ennen gepsiaikaa ne oli jännimpiä hetkiä KAIKILLE passimiehille ku hirvikoiran haukku passin edessä lakkasi ja kaikki olivat tarkkana että mistä se hirvi tulee. Nykyisin ku haukku lakkaa niin joku jästipää heti ilmoittaa että hirvet menee passiin numero 3. Noh, eipä siinä sitten passin numero 20 äijän tarvii kauheesti enää olla valmiina...

[Miljoonanick]

[M..M]

[Miljoonanick]

[Sigamees]

[Miljoonanick]

Itse muistan ajan kun oli kännykät,sitä soittorallin määrää että tulkee pois. Muuten oltiin ihan säkki päässä...

Aikoinaan sanoin että josko hommattaisiin veehooähvät,noh,hommattiinhan ne ,joskin siihen meni vuosia aikaa ennenkuin lopulta tapahtui

[9.3x622]