Puimakoneen kokoinen Metso

[waidmannsheil]

[tetri]

Oikeestaan ei kovinkaan huvittava kuva...
_________________
Memento mori

[Tervasta]

Huomenna etsimään sitä kauden ainutta puimuria.

[juuelikkäs]

Itsellä tänä syksynä sattunut kaksi tapausta .222rem kaliiperin kanssa maalinnun pyynnissä. Toinen poikateereen, toinen koppeloon.

Koppelo lähti poikueesta karkkona aukon reunassa, ja istui aukon toiseen päähän petäjään. Hiippailin rauhassa 140m päähän (pöljä nuori lintu) ja kiikaria virittelemään M77k:n päälle. Reppu mättään päälle, pyssy repun päälle ja hiljainen puristus. Koppelo putoaa kuin märkä rätti tiskipöydän reunalta. No, haen saalista puun alta ja pöhkömpi pystykorvistamme hyökkää kiinni _elävään_ lintuun hanakasti, mutta ei mokoma saa tapettua sitä. Nappailee karkaavaa eläintä pyrstöstä kiinni aina kun se sai juostua karkuun metri kerrallaan. Lopulta nappasin linnun koiralta ja tökkäsin moran niskaan.
Tein vilaman täkän alle nahkaan, ja aloin tavanomaisesti suolistamaan lintua. Sydämen syke tuntui koko toimituksen ajan, ja lakkasi vasta kun revin suolet pihalle ja irroitin sydämen puukolla suolistomytystä. Tuo elin teki vielä kaksi pumppausta ollessaan kädessäni, täysin irtaallaan ja näennäisesti elottomana.

Muutama päivä tästä ja pääsen 100m holliin täräyttämään samanmoisella aseella teertä. Taas kylki paistoi kun naantalin aurinko ja aivan rauhassa asettelin repputuen täysin kohdalleen. Taas rutiinipuristus liipasimesta ja teeri rötkähti alas elottomana. Tai niin luulin.

Olin hetkeä aiemmin ampunut haulikolla 50 metriin (nopea tilanne, luulin sen istuvan lähempänä) saman poikueen yksilöä haulikolla. Höyhenet löytyi puun juurelta ja oksilta, mutta lintu läksi alaviistoon suoraan itsestä poispäin. Eli haavakon !&%¤#"! siitä tuli. Haavakonhakumatkalla tuli siis tuo em. kivääriholli, enkä voinut olla ampumatta. Noh, kun se kivääriteeri tuli alas, lähdin etsimään haavakkoa ollessani varma että paisti odottaa ampumapuun juurella.
Haavakkoa ei koskaan löytynyt, mutta kivääriteertä hakiessani koin hämmästystä. Aikaa oli mennyt puoli tuntia ampumisesta ja tiputuksesta, ja teeri oli elävä kuin puolivuotias pystykorva! Kauhea morkkis tuli tietenkin heti puseroon, tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamisesta. Tapoin tämänkin linnun siis mekaanisin voimin, ja siivosin sen rauhassa. Hyvältä se maistui silti, mutta tästedes lähtisin samantien hakemaan paistin puun juurelta, vaikka olisi minkälainen tilanne päällä. En vain voinut millään käsittää, kuinka täysin rättinä alas tullut lintu voisi olla elonsa voimissa. Tätäkään ei ollut sattunut täkkään, muttei myöskään sydämeen tai keuhkoihin.

Eli jossain linnun suolistossa on "tyhjä kohta", mikä halvauttaa ilmeisesti linnun, mutta pitää sen jostain kumman syystä ja verenvuodosta huolimatta elossa. En sitten tiedä, kuinka harvinaista on tämänkaltaisen sattumisen saman viikon pyyntireissun aikana!

[JNiemelä]

[waidmannsheil]

[kolopesijä]

[tuhola]

[kolopesijä]

Eikö tuossa sinun viestissä edelleenkin lue, että lihakset ei toimi jos viesti ei kulje? Nimitettäköön reflekseiksi tai ihan miksi vaan, mutta minusta ne lihakset edelleen toimii jos elukka liikkuu ja majavan kohdalla vielä usein katoaa... Tietenkään ei ole tietoista tuo toiminta.
Äläkä ammu kiväärilläkään päähän sitä majavaa jos muutakin näkyvissä.

[panda]

Tähän ei vissiin päde se, että majavaa pakenee täyttä häkää ilman aivojakin? Ei luulisi enää viestien kulkevan jne, mutta majava vaan etenee ja hyvällä tuurilla piiloutuu. Ja on nähty vähän useemman päättömän/aivottoman massen kanssa.[/quote]

Pää onkin huono osuma majavalle,lavoilta ranka poikki tai niskaranka osuma niin masse ei evää räpäytä.

[tuhola]

öö, jos lihasten toiminta on täysin holtinta ja refleksinomaista niin voidaanko sanoa että homma toimii. Ei, lihakset, hermoradat ja aivot ovat kokonaisuus. Jos lihakseen tulee vika niin se ei toimi, jos hermorataan tulee vika niin lihas ei toimi, jos aivoista tuhotaan lihaksia ohjaavat solukot niin lihaksetkaan ei toimi. Voivat sätkiä ja vaikka mitä mutta ei ne toimi..

Ei sun mua tartte elukoiden tappamisessa neuvoa. On sen verran tilastoa takana kaikenmoisista elukoista.. Päähän ammun kiväärillä. Ammun myös vitaaleille, riippuu ihan paikasta ja tilanteesta. Aina jää jos vaan osun mihin yritän eikä mitään mystistä tapahdu. Sen vaan kattoo ettei virtaan mene.

[panda]

. Se on normaalia "sätkimistä" mitä tapahtuu äkkinäisestä tuhosta aivoihin. Kaikki eläimet sätkivät jos aivoihin kohdistuu voimakas isku.

Tuo ei pidä paikkaansa.Aikoinaan näin monia mullin teurastuksia,jossa kirveshamaralla kolauttivat mullia otsaan.Veti koko elukan jäykäksi eka napautuksesta ei sätkinä eikä potkina.

[762-39]

Matkaa noin 100 metriä, teeri männyn latvassa, laukauksesta "koppina" alas.
Ehkä vajaa tunti kului ennen kuin menin hakemaan, ja puun juurella vain höyheniä sammalikossa. Puu kallion laidalla eikä juuri aluskasvillisuutta, näki heti että ei siinä muutaman aarin alueella ole.
Mietin että veikö tosiaan haukka tai kettu, mutta pikkuhiljaa etsien löytyi höyhen sieltä ja toinen täältä ja jonkin matkan päästä löytyi teerikin, pienen kuusentärrin alta lähti juoksuun ja yritti lentoon.
Luoti (.222) ei ollut osunut hengenpaikoille vaikka siipien tyvistä kahlaili:

[iiroS]

[tuhola]

Vai alakaa poijaat väittämään että päättömän elukan liikkeet ovat jotenkin sitkeyttä. Siis tarkoituksillasta pakoon menoa. Höpöhöpö teidän kanssa. Ja pandalle viellä että meneppä lopettamaan elukoita niin näet että sätkii se mullikkakin. Koppaa vaikka hirvikiväärillä otsaan niin näet sätkimistä. Ja vaikka elukka vähä sätkiikin niin ei tartte pelätä, ei se enää karkuun mene vaikka etelä-savon porukka nin kovasti väittääkin. Toki joskus elukka menee täysin kuolleeksi eikä refleksejä tule. Aivot ovat monimutkainen kokonaisuus mnkä toimintaa on vaikea ymmärtää täysin. Joskus lopetuslaukauksen jälkeisiä rafleksejä tulee enempi joskus ei ollenkaan.

Mitä tulee majavan ampumiseen niin kokemusta on sen verran että saan majavani talteen kyllä. On joen pohjaan upotettuja ja ylös koukittuja. Oppirahat maksettu. Tilanteen mukaan ruuti palaa kuten sanoin.