Puimakoneen kokoinen Metso

[Moosefoot]

Saako tähän majavantappotopikkiin ilamottaa jonku mettojutunki?
Tänään näin tuommosen 4,6 kg painavan meton. Minusta se oli kohtuullisen iso.
Tiiä sitte tuosta painosta. Paikallisen kyläkauppiaan vaaálla punnittiin. Ei kyllä oo Lapissa eikä Savossa joten suaattaahan tuo paikkasakki pittää.
Pyrstön halkaisija oli 60 cm.
_________________
Analyysi pitää, vaikka saalistilastot heittävät paljonkin...

[tuhola]

[MtJ]

Niin että 200 litran pakastin on täynnä metson lihaa? No siinä tapauksessa kumarran kyllä, jos pelkkää metson rintafileetä on 200 litraa.

Harjoittelija sä muuten oot.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[Tiger]

Liekkö puimakone, mutta melko mötkäle kuitenki. Viidenkilon digivaaka riitti. 4324g näytti lukemat. Kiväärillä männyn latvaan.

_________________
Syön ammuttua lihaa.

[tuhola]

Komia saavutus, komia kuva.

[TetraoFabalis]

Henkilökohtasesti lukeudun harjoittelijoihin, mutta kova on yritys kehittyä. Mettoja on tullu opiskeltua oman seuran mailla aika innokkaasti. Ja onhan tuossa jotain kai tullut opittuakin. Paljon kiitoksia myös täälläkin useammalle kirjoittajalle, jotka ovat jakaneet omia kokemuksiaan. Aamusta suunnistelin tutulle kankaalle, jonka alueella muutamia aukkoja. Pakkasaamussa rouskiessa tuli karkoteltua muutamia teeriä kankaata reunustavan pikkusuon laidasta. Noista taas viisastuneena kävely vaihtui kymmenen rauhallisen askeleen etenemiseen, jonka jälkeen kuuntelua ja odottelua. Edessä sarastava aukko pisti kielen keskelle suuta ja jo pitkältä alkoi kiikarin kautta aukon reunuspuiden tiirailu. Kohta lähtikin joku lintu etuvasemmalta aika pitkästä matkasta kuulohavainnon perusteella. Vaikea sanoa karkasiko meikäläistä, mutta kohta näkyi kun musta metto lensi aukon yli ja loppu puolella löi liidolle kuin laskeutuakseen. Lintu katosi kuusivaltaisen metsän reunan taakse liitäen. Korvat hörössä koitin kuunnella laskeutumis ääntä, mutta mitään ei kuulu. Epäuskon ja -tiedon vallassa koitin päätellä laskeutuiko ukko aukon reunuspuihin vai jatkoiko matkaansa pidemmälle. Metsä oli sen verran tiheää ja risukkopohjaista, ettei sieltä pääsisi ainakaan meikäläisen taidoilla paikantamaan epämääräisessä paikassa olevaa lintua. Joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi aukolle päin ryömiminen ja pikku hiljaa aukon laitapuiden läpi kiikaroiminen. Parikymmentä metriä aukon puolelle ryömittyäni ja kaikki mahdolliset puut latvasta juureen kiikaroituani tulin tulokseen, ettei ukko jäänyt aukon laitaan vaan jatkoi matkaansa syvemmälle. Varmuuden vuoksi kuitenkin nousin pikkuhiljaa kyyryyn ja valuin hitaasti aukon laidasta muutamien kymmenien metrien päässä olevaan metsäsaarekkeeseen, samalla tarkkaillen aukon toista reunaa latvalintujen toivossa. Selkäpuolelta kajastava aamuaurinko ja tunne takaraivossa houkutteli kuitenkin vielä tarkastamaan äskeisen paikan.

Sen verta oli vissiin jo silmä harjaantunut, että tää näky löi ukon polvilleen ja sykkeen tappiin.

Liikkua ei uskaltanut, kun aurinko kajasti naamaan ja olin varma, että vanha herra tuijottaa suoraan tänne. Pikku hiljaa hivutin kaulassa olevan tuubin naaman eteen ja koitin saada hengitystä tasaantumaan. Syksyn upein näky! Olin varma, että ukko on lähdössä pikapuolin, joten sentti kerrallaan kaivoin kameraa laukusta esiin. Ihailin lintua tovin linssin läpi ja sain itteni rauhoittumaan. Metso näytti myös rauhoittuvan ja löi kaulaansa hieman kasaan. Ehkä tässä saattaa olla mahollisuus! Valuin mahalleni ja hapuilin rihlakon käteeni. Matka tuntui omalle ampumataidolleni hieman pitkältä, arvioin yli 150m. Päätin, että jos pääsen saarekkeen reunaan noin 30m lähemmäs, voisin koittaa ampua sammaleisen tömpäreen päältä hyvältä tuelta. Kuivat männyn oksat, osa sammaleen päällä osa sisällä, eivät ainakaan nopeuttaneet jo ennestäänkin ikuisuudelta tuntuvaa ähellystä. Hengitys ja sydämen syke peittivät kaiken muun äänen, katse tiukasti parin sentin päässä olevassa sammaleessa. Ja koko ajan pelko metson siipien ryminästä. Muutaman minuutin välein hitaasti nostin katseen ja koitin etsiä linnun näköpiiriini kuusen latvuksen takaa, jonka yritin pitää linnun ja itseni välissä ryömiessäni. Parin pakokauhuisen hetken jälkeen musta figuuri löytyi kun löytyikin. Samalla asekäden alla katkesi oksa raksahtaen. Ei jumalauta voinko sössiä tän näin! Hitaasti pihistäen kurkistelin lierihatun lieren alta ja näin kun ukko kurkotteli päätään levottomasti eri suuntiin. Naama sammaleeseen ja hengityksen tasaus samalla toivoen linnun pysyvän. Viimeiseltä olin suunnitellussa paikassa linnun istuessa samassa kuuden latvassa. Hivutin Tikan mättäälle ja uteliaana vilkaisin kiikarin linssiin. WAU! Upea iso ukkometso istui kuusessa kylki minua kohti. Kiitin vielä omaa eilistä ideaani käydä jahtipäivän päätteeksi radalla tarkastamassa osumat. Olihan ne kohdallaan, mutta vahvisti kummasti uskoa tässä tilanteessa. Vielä varmistus, ettei piipun edessä ole risuja. Pari kertaa hengitys syvään ja peukalolla hana vireeseen. Silmien avaus ja ristikko kohdalleen. Epätodellinen tilanne. Keuhkot täyteen ja hitaasti puolet pois. Puristus ja metson kaula lysähtää kasaan linnun romahtaessa suoraan alaspäin kadoten kuusien suojaan. Uskomaton tunne!

Jätän rihlakon mättäälle ja katson putoamispuun latvasta kohteeeksi aukon reunapuun, jota kohti lähden kulkemaan. Tiheän reunakuusikon läpi pääsen sammalpohjaiseen isompaan metsikköön, josta paksulle sammalpedille rojahtanut metso löytyy puun juurelta.





Komein koskaan näkemäni lintu! Täyttöön taitaa herra matkata!
_________________
Joskus joutsenetkin näyttävät kurjilta...

[mikko81]

Hyvä tarina ja kuvat. Onnea vaan TetraoFabalis, kyllä metso on upea lintu ja aina se lämmittää kun kaikki menee putkeen ja kova yritys palkitaan onnistumisella

[jusacross]

Hienoja onnistumisia on foorumilaisille viime aikoina tullut ja osa (itteni mukaan lukien) on päässyt ampumaan suomalaisia huurremettojakin, jos näin voidaan sanoa. Pohojanmaalla on mukavasti lunta maassa ja metot nousseet puihin hakomaan.

Omalle kohdalleni osui aika metto, jonka ensimmäistä kertaa tapasin hakomassa n.140m päässä suosaarekkeen korkeimman männyn latvassa. Vaikka lähestyminen oli ollut varsin varovaista oli selvää, että minut oli huomattu, koska metto tarkkaili tilannetta kaula pitkänä. Pysähdyin ja jäin odottamaan, että tilanne rauhoittuisi ja samalla suunnittelin, että miten ja mistä voisin päästä ampumaan. Muutamien minuuttien jälkeen hakominen jatkui, mutta etäämmältä kajahtanut hirvimiesten laukaus kirvoitti metton hermot ja se siipesi pakoon.

En pystynyt arvioimaan pakomatkan pituutta, mutta suunta oli selvillä ja lähdin tarpomaan suosaarekkeita yksi toisensa jälkeen läpi samalla latvoja tarkastellen. Kun olin jo kääntynyt takaisin päin ja kävelemässä 90 astetta toiseen suuntaan kuin mitä oletettu pakosuunta oli havaitsin uudestaan saman kaverin hakomasta ja tällä kertaa minua ei vielä oltu huomattu. Matkaa oli n.170m ja oli suojassa toisen saarekkeen sisällä. Välittömän maastoutumisen jälkeen totesin, että siitä reiden korkeusesta varvikosta ei pystyisi ampumaan. Ainoa mahdollisuus saada laadukas laukaus aikaiseksi oli ryömiä taakseppäin ja nousta kohti suosaarekkeen keskustaa ja loppujen lopuksi sopiva ampumapaikka löytyi. Hetken hengähtämisen ja kiikarin lumesta puhdistamisen jälkeen metto näkyi ristikosta ja sen jälkeen puun juurelta. Yksi unelmistani toteutui huurremetto... suomalainen versio siitä.

(...pakomatka oli ollut n.400m.)

[tuhola]

TetraoFabalis. Loistava tarina ja loistavat kuvat. Nostan hattua kun maltoit napata kuvan ennen ampumista.
Se on tosiaan epätodellinen tunne kun näkee miten metso retkahtaa alas. Siitä kun menee saaliin luo ja ottaa metson käteensä, on hetki jolloin ei tiedä onko iloinen vai surullinen. Toisaalta iloitsee onnistumisesta mutta mieltä varjostaa ajatus että olisiko metso kuitenkin ollut komeampi ja parempi elossa. No, jokanen lähtee vuorollaan. Välillä on metson vuoro. Elämä on.

[massimo85]

Oli hieno tilanne äsken. Tulin suolta teeripassista ja matkalla koukkasin vanhan hakkuu aukon reunaan jossa on keskellä 4 siemenmäntyä pystyssä. Sielä se sitten näkyi, suurimman männyn latvassa valtavan kokoinen musta repi nokallaan oksasta neulasia. Matkaa n. 200m, mutta ampumaan ei kyennyt kun oli niin sankka risukko edessä. Lähin konttaamaan lähemmäksi pientä aukeeta päin jossa oli samalla hyvä maapenkka tueksi. Vähän matkaa mentyäni kurkistin varovasti onko vielä puussa, ja sielä oli mutta kaula pitkällään kuikuili ympärilleen. Jatkoin matkaa ryömien ja risut ja pakkaslumi piti hirveetä rohinaa alla. Pääsin kuin pääsinkin hyvälle paikalle, ei risuja edessä ja asetin varovasti drillingin penkalle ja katse kiikarin. Matkaa about 150, varmistin pois niin sillon rysähti kukko siivilleen ja toinen samasta puusta perässä! !&%¤#"!! 2 julmetun kokosta mustaa kaartoivat vielä härnätäkseen noin 60m päästä ohi ja jatkoivat näkymättömiin... Oli elämäni eka paukku metsoa päin jo lähellä. Jos menis huomen aamulla istumaan mäntyjen alle ja odottamaan jos vielä tulisivat.

[Matti R]

Näkysillä kun touhuilee, kannattaa liikkua ns varjon hitaudella niin otukset kestävät paremmin paikallaan. Koskee kaikkea liikettä, niin päätä kuin raajoja ym. Parempaa onnea seuraavaan kertaan!
_________________
Ent nimim Hannes

[Tiger]

Tämä kolli karkkosi edestäni noin 70 metrin päästä männystä ja lähti viistosti kohti. Teki äkki mutkan ja tuli suoraan päin noin kymmenen metrin päästä ja jäi taakseni männyn latvaan vain vajaaseen 50 metriin! 6.16 millisen reijän kylkeen saatuaan suistui männyn juureen.

Painoa metsolla kokonaisuudessaan. 3787g ja suolistettuna 3130g (sisuskalut poistettuna). Viidenkilon digivaaka.


Edit: Suolistusta tarkennettu.
_________________
Syön ammuttua lihaa.

[juse]

No jo on mahottomaksi tiger yltynyt!

Tuurit kohdillaan vaiko ihan rehellisesti sanottuna saamamiehiä...

Kyllä oli eka latvametto järiämmän näkönen.
_________________
Hatun noston kruunaa roston, suussa palaa sippiboston

[Tiger]

[jusacross]

Jos "juse" tarkottaa tuota minun latvamettoa, niin ainakin Rapalan erittäin halvan kalapuntarin mukaan oli selkeästi jykevämpi, mutta tuohon vaakaan ei ole mitään luottamista.