Poliisivaltion elkeitä?

[admin]

Tämä artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Ase-lehdessä 6/2013

Teksti: Jussi Peltola
____________


"Ei ole syyttömiä. On vain huonosti kuulusteltuja" sanoi mm. Josef Stalin. Nyky-ilmapiirin puitteissa voidaan alkaa myös todeta, ettei ole syyttömiä ihmisiä, on vain huonosti tutkittuja ihmisiä. Käsi sydämellä: Unohtuiko metsästyspatruuna takin taskuun naulakkoon? Entäpä omistatko 6 tai 9 mm halkaisijan putkenpätkän? Kaikki nämä? Et kai vain starttipistoolia? Olet siis mahdollisesti ja nykytulkintojen mukaan mitä ilmeisimmin aserikollinen. 

Eikä tässä vielä kaikki. Jos hallussasi on reseptilääkkeitä ja resepti on hukassa, niin huumerikostutkimusta pukkaa.

Päivänpolttava uutinen on Helsingin huumepoliisin päällikön pidättäminen epäiltynä törkeän lahjoman vastaanottamisesta. Myös hänen puolisonsa on vangittu muutamien muiden ihmisten ohella. Hämmästyttävintä asiassa on sen ympärillä tapahtuva tiedotusteatteri, mikä tuo mieleen sen mediapelin, mitä aseharrastajiin usein kohdistetaan. Tuomiot yritetään antaa mediassa ennen minkäänlaista oikeudenkäyntiä. 

Faktana voidaan todeta, että epäilty on ammatissaan menestynyt ja isoja rikoksia selvittäneen/selvityttäneen organisaation päällikkö, jolla on ollut kanttia toimia, vaikka pihalle nakataan kranaatti. Hiukan toista maata kuin virkaveljensä, jotka valitsevat vain "helpommat uhrit" työmäärän ja koston pelossa.

Ottamatta mitenkään kantaa huumepoliisipomon mahdolliseen syyllisyyteen tai syyttömyyteen näen joka tapauksessa noitavainomaisen mediakohun ja "tietovuodot" ajastamme kertovana ilmiönä. Ilmiönä, mitä ei voi hyväksyä ja nimenomaan ilmiönä, joka kohdistetaan erityisen herkästi aseen omistajaan.

Lainsäädäntömme on viime vuosina muuttunut monelta osin ja paikoin vähintäänkin mielenkiintoiseen suuntaan. Tekniikka kehittyy ja rikostutkinnan (esitutkinta) on voitava seurata sen mukana. Poliisi perää koko ajan lisää oikeuksia, mikä on on tutkinnan näkökulmasta ymmärrettävää, mutta samalla hämärtyy se, että jokaista pakkokeinoa voidaan myös käyttää ja yhä enenemässä määrin käytetäänkin syyttömän ihmisenkin oikeuksien polkemiseen. 

Eduskunta siunaa lakeja vailla keinoa ja usein haluakaan valvoa mitä oikeasti tulikaan päätettyä. Ne kaikkein hurjimmatkin etujärjestöjemme nettisivuilla esitetyt tulevaisuuden visiot näyttävät jo enemmänkin vähättelyltä.


Aselaki

Aselakimme tulkinnanvarainen sisältö tunnetaan ja yhtenä syynä lain surkeuteen on se, ettei lakia laadittaessa aseita tuntevia lausunnonantajia kuunneltu käytännössä lainkaan poliisivaltion edustajia lukuun ottamatta. Lakiin ajettiin ja osin myös saatiin "avoimen kortin" -pykäliä, joita sitten oikeudessa kansalaisen kustannuksella tulkitaan.

Sen sijaan, että olisi keskitytty oleelliseen (=ase vain sellaisen ihmisen haltuun, joka ei sitä käytä väärin) on käytetty lukematon määrä työtunteja sen tutkimiseen, josko kansalainen nyt kuitenkin olisi tehnyt jonkin virheen, josta on rangaistus määrätty. Vaikka sitten sen piipunpätkän unohtanut kellariin tai patruunan takin taskuun.

Uusimpana tulkintana se, että käytännössä kaikki starttiaseet yritetään katsoa luvanvaraisiksi ampuma- tai kaasuaseiksi riippumatta siitä, mihin suuntaan mahdollinen luoti tai kaasu aseesta purkautuu (mm. Aamulehti 1.11.2013).

[admin]

Aamulehti 1.11.2013 kirjoitti:

[admin]

Artikkelissa haastateltujen AHY:n (Asehallintoyksikkö) edustajien mukaan syynä on ennen kaikkea huonosti ja heitä kuulematta tehty laki, ja siksi tulkinta on nyt tämä. Hyvin sanottu ja totta onkin, aselaki on huono.

Vuoden 2009 uudistus (joka nimenomaan koskee mm. näitä starttareita) tehtiin käytännössä virkamiestyönä. Lain käytännössä kuitenkin kirjoitti AHY:n edeltäjän AAHY:n virkamies. Lakia säädettäessä AAHY oli se taho, mikä lausunnot pyysi ja mille lausunnot toimitettiin. Olin itse yhtenä Suomen Asehistoriallisen Seuran lakityöryhmän allekirjoittajana lausunnossa, joka lähetettiin AAHY:lle päivättynä 22.4.2009 osoitteella

Sisäasiainministeriö
Poliisiosasto
Arpajais- ja asehallintoyksikkö
PL 50
11101 RIIHIMÄKI

Yhteenvetona totesimmekin seuraavaa:

[admin]

Tosiasiallisesti lausuntopyyntö oli lähinnä muodollisuus. Sentään härskein vedätys, eli oikeus "tarkastella" luvallisen aseen omistajien koteja poistettiin lakimuutoksesta, mutta nyt ainakin näyttää siltä, että 2 § aiotaan tulkita keinona kieltää melkein mikä tahansa metalliesine.  


Hallituksen esitys HE106/2009 Ehdotus 106b § ja Suomen Asehistoriallisen Seuran kanta tähän oli.....

[admin]

Aselain surkeutta paikataan erilaisilla ohjeilla. Sekin on kyseenalaista, mistä kaikesta ohjeita voidaan antaa ja varsinkin tilanteessa, jossa ohje astuu lain yli. Legendaarisin oli Aselupakäytännön YhtenäistämisOhje (AYO), jonka mukaisesti oli myönnetty mm. molemmissa tunnetuissa koulusurmissa käytettyjen aseiden luvat. Ohjetta ei silti tapahtumista voi syyttää, nuorten pahoinvointia -jolle ei edelleenkään ole mitään tehty- kylläkin.

Juuri näitä rivejä kirjoittaessani uutisoitiin lyhyellä aikavälillä, että poliisihallitus ei katso (starttipistoolien osalta) ohjeistusta tarpeelliseksi, "koska pistooleihin vaaditaan jo lupa". Tämän kehäpäätelmä-lausunnon tulokset mitataan sitten aika ajoin oikeudessa. 19.11 saadun tiedon mukaan AYO:ta ei aiota tehdä ja poliisilaitokset on tiedotettu siitä, että vanhaan ohjeeseen saa eikä voi vedota.

Voimme siis nyt nähdä, että -jälleen kerran- myös muihin lakimuutoksiin, kuin pakkokeino- ja poliisilakiin on pyritty piilottamaan "jokerikortteja", jotka mahdollistavat kansalaiseen kohdistuvan mielivallan vailla minkäänlaista oikeuslaitoksen tai parlamentaarisen valvonnan suojaa.



Kaasupistooli

Aamulehden artikkelissa esitetty tulkinta kaasupistoolin olemuksesta ei näyttäisi olevan ampuma-aselain perustelujen (HE 183/1997) mukainen, eikä näihin perusteluihin ole myöhemmin tehty tiettävästi muutoksiakaan. 

[admin]

Deaktivoidut esineet

Valtamediassakin päivitellyn "starttariskandaalin" ohella monin paikoin maatamme on suoritettu kotietsintöjä, missä on takavarikoitu deaktivoituja aseita ja tivattu näille deaktivointitodistuksia eli osin sama show, mitä on asekeräilytapahtumissakin joskus nähty. 

Yhteistä näille tapahtumille näyttäisi olevan se, että ratsian kohteeksi joutunut kansalainen on erehtynyt ostamaan tai myymään jonkin deaktivoidun osan tai esineen taholta/taholle, joka on muiden toimiensa vuoksi tutkinnassa.

Tätähän vain ei voi ostaja tai myyjäkään tietää pelkän nettinimimerkin pohjalta. Esitutkinnassa vilahtaa sana "ase", todellisuudessa koko poliisihallinnossa on vain kourallinen ihmisiä, jotka edes haluavat osata erottaa deaktivoidun aseen tai esineen toimivasta, tuloksena onkin sitten näyttävä ratsia. 

Oikeusvaltiossa poliisi ei saisi keksiä lakeja omasta päästään ja ikävä kyllä näyttäisi siltä, että näissä tapauksissa yritetään soveltaa jotakin lakia, mitä ei ole olemassa. Mitä sitten on olemassa?



"Deaktivointitodistus"

Suomessa ei ole lakia, mikä velvoittaa hankkimaan todistuksen deaktivoidusta aseesta. Kymmenisen vuotta sitten todistuksen hankkiminen oli jopa mahdotonta. Tilanne oli se, että kun ase oli deaktivoitu, ase piti ja tietenkin myös kannatti esittää poliisille, jotta ase saataisiin pois (toimivana aseena) aserekisteristä. Samalla tietenkin on otettu aselupakortti pois. Tästä ei voinut saada minkäänlaista virallista todistusta poliisilta. Laki ei yksinkertaisesti sellaista tuntenut.
Poliisille esitetystä deaktivoidusta aseesta pitäisi olla tieto aserekisterissä, mutta vain jos ase on deaktivoitu rekisterin jo ollessa käytössä JA rekisteriin on asianmukainen merkintä tehty.

Vasta 1.10.2003 (dnro SM-2003-02886/Tu-51) alkaen todistus aseen deaktivoinnista on ollut mahdollista viranomaiselta saada, eli mainitussa asiakirjassa viranomainen velvoitettiin pyydettäessä (!) antamaan deaktivoinnista maksullinen todistus. Laki ei velvoittanut (!) todistusta pyytämään ja ennen kaikkea: Kuka tarpeettomia maksullisia todistuksia tarvitsisi? No hän tietenkin, jolle kymmenen vuotta myöhemmin väitetään todistusta "pakolliseksi" samalla kun asuntoa pengotaan lattiasta kattoon.

5.6.2009 muutettiin Sisäasiainministeriön poliisin suoritteiden maksuasetusta (asetus 1266/2007). Tässä asetuksessa määrättiin deaktivoidun aseen poliisin toimesta suorittamasta tarkastuksesta maksu ja maksuun sisältyy deaktivointi-todistus. Edelleenkään laki ei velvoita todistusta säilyttämään (tosin erittäin järkevää on se säilyttää), mutta toisaalta tarvittava tieto on olemassa, jos aseen deaktivointi on aserekisteriin asianmukaisesti poliisin toimesta merkitty.
Deaktivoituun aseen osaan pätee sama kuin deaktivoituun aseeseenkin.



Soppa monimutkaisemmaksi

Huomattava määrä deaktivoiduista aseista on lisäksi peräisin puolustusvoimilta ja näitä aseita ei ole koskaan -edes nykylain mukaan- tarvinnut esittää poliisille, eikä niistä luonnollisesti ole koskaan ollut tietoja aserekisterissä. 

Aseita on deaktivoitu jo ainakin puolen vuosisataa hyvin vaihtelevien käytäntöjen mukaan. Paikallisista asekortistoista deaktivoidut aseet yleensä yksinkertaisesti poistettiin, eikä niistä ole nykyisessä rekisterissä pahemmin jälkiä. "Pahemmin" siksi, että nykyinenkin aserekisteri sisältää kaikkea muuta kuin varmaa ja muuttumatonta tietoa. 

Näyttötaakka on Suomessa syyttäjällä, ei syytetyllä. Syyttäjän on voitava näyttää toteen se, että lakia on rikottu.
Deaktivoidun esineen esittämisen laiminlyöminen on mahdollista laiminlyödä vain sen toimesta, jonka "luvilla" ase oli kun se deaktivoitiin tai hän, joka on tuonut esineen maahan 5.9.2009 jälkeen. Kyseessä on ampuma-aserikkomus, josta maksimituomio on sakkoa ja siten syyteoikeus laiminlyönnin osalta vanhenee kahdessa vuodessa. 
Sama Suomeksi: Deaktivoitu ase voi olla "laiton" vain jos  5.6.2009 jälkeen deaktivoidun tai maahantuodun (deaktivoidun) aseen esittäminen on todistettavasti laiminlyöty enintään kaksi vuotta sitten TAI jos ase ei ole oikeuden (!) mielestä deaktivoitu esine, jolloin puhutaankin jo termein "rikos" tai "törkeä rikos". Silloin vanhenemisajat ovat 5 - 10 vuotta, eli "kevytdekoja" ei rikkomuksen varjolla saa eikä pidäkään saada "siunatuksi". Koska oikeuden miekka on sokea, deaktivoidun esineen omistajan kannattaisi oman oikeusturvansa vuoksi säilyttää kaikki dokumentit, mitkä asiaan liittyvät, vaikkei siihen laki edellytäkään.



Aselain muutos 2009

Jos aselain 2009 -muutosesitys olisi mennyt sellaisenaan läpi, poliisi olisi aivan varmasti parasta aikaakin lain nojalla penkomassa "pistokokeena" jonkun aseen omistajan kaappeja ilman minkäänlaista muuta oikeuttamisperustetta ja aseluvat voitaisiin perua "tarvittaessa" jalkahoitajan tai luontaisparantajan "ilmiannon" perusteella. Kyseinen pykälä olisi ollut "vapaakortti" käytännössä joka neljänteen suomalaiseen kotitalouteen.

Vaikka laki ei tässä muodossaan toteutunutkaan, niin vuodesta 2009 aselupia on silti peruttu kevyillä verukkeilla, jopa vuosien takaisten rikkeiden tai lääkityksen perusteella. Tyypillisesti kyseessä on rikkomuksena rattijuopumus, mitä ei tietenkään voi puolustella, mutta vielä vähemmän voi puolustella sitä, että asiaan reagoidaan vuosien nuhteettoman elämän jälkeen. Siis sellainen menneisyyden tapahtuma, jota edes oikeus ei saa ottaa huomioon tuomiota määrätessään on kuitenkin ollut riittävä aseluvan esteeksi.

Vielä vähemmän puolusteltavaa on se, että vuosien takaisen lääkereseptin perusteella perutaan aselupa. Resepti on tulkittu "takuuksi" mielisairaudesta sen kummemmin selvittämättä, mikä on tilanne nyt tai oliko ko. lääke edes mt-syyllä määrätty (joitakin lääkkeitä käytetään myös fyysisiin vaivoihin) ja oliko syynä akuutti vai pysyvä olotila. Käytännössä yksikään "normaali" keski-ikäinen ihminen ei ole voinut välttyä joltakin "mielenterveyden" ongelmalta, kuten vaikkapa akuutti stressireaktio läheisen kuolemasta tai kriisitilanteesta. Erityistä riskiryhmää ovat elämän varjopuoliin törmäävät kansalaiset, tyypillisesti siis mm. asetta työssään kantavat kenttäpoliisit.

[admin]

Mielenkiintoista on se, että Maaseudun tulevaisuus kirjoittikin aiheesta 21.10.2013 ja yllättävää on se, että lähde oli nimetty lupahallinnon asiantuntija, ts. poliisitarkastaja. Hatunnosto molemmille, niin lehdelle kuin tarkastajallekin.  


Maaseudun tulevaisuus 21.10.2013 kirjoitti:

[admin]

Kolikon kaksi puolta

Aselakiin on siis uitettu, tai ainakin niin halutaan nyt tulkita, ns. vapaakortti luvanvaraistaa kaikki starttipistoolit väljän sanamuodon ja kehäpäätelmän "pamahtaa, on siis pyssy" -tulkinnan avulla. Lisäksi lakikirja jätetään kokonaan lukematta deaktivoituja aseita takavarikoitaessa. 

"Ilman erityistietoja ja –taitoja" sekä "tavanomaisin työkaluin" on esitetty voitavan muutella starttareita luotiaseiksi. Valitettavasti tätä todistelua ei ole vielä laajemmalti nähty muualla kuin mediassa, koska 11.11.2013 alkavaksi määrätty aihetta koskeva oikeudenkäynti "yllättäen" siirtyikin ja syyttäjäkin näyttäisi "yllättäen" vaihtuvan. En lähde spekuloimaan miksi juuri tässä tapauksessa (tosin lehdessä toisaalla julkaistun artikkelin kuvista voi löytyä selitys), mutta omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että ammattitaitoinen syyttäjä ei lähde syyttämään teosta, joka ei ole rikos.

Nähtäväksi jääkin, onko lehtikuvissa jo esitettyjä ja mahdollisesti myös tulevassa oikeudenkäynnissä todistelussa esiteltyjä aseita tehty erikoistyökaluin ja (AHY:n tai KRP:n) asesepän toimesta. Maallikon näkökulmasta asepajan pylväsporakone ja sorvi eivät ole "tavanomaisia" työkaluja ja kenen tahansa näkökulmasta aseseppä on aseseppä.

Se toinen puoli. Tosiasia on, että joitakin "starttari"-malleja voidaan muuttaa ampumaan luotipatruunaa ja mallista riippuen ne muutaman laukauksen joskus kestävätkin.

Tosiasia on sekin, että deaktivoituja aseita on avattu.

Tosiasia on sekin, että minun kuten useimpien muidenkaan puolesta tällaisia esineitä ei saisi olla tarjolla. 

Ja edelleen tosiasia on sekin, että lain säätäjän tarkoitus (luultavasti) oli nämä ihan oikeasti "ilman erityistietoja ja –taitoja tavanomaisin työkaluin ilman asesepän ammattitaitoa" -muutettavat esineet kieltää.

Useimmissa tapauksissa työmäärä kuitenkin vastaa aseen valmistamista alkutekijöistään ja mm. tarvittava piipun vaihtaminen (tai tukitun "piipun" avaaminen") edellyttää asesepän erikoisosaamista ja ennen kaikkea kykyä hankkia tämä luvanvarainen osa, eli piippu ja luvanvarainen patruunat, mikä näyttäisi unohtuneen kokonaan. Voidaan aiheellisesti kysyä: Miksi meillä Suomessa lista aseen luvanvaraisista osista on Euroopan pisin, jos kerran listasta ei ole mitään hyötyä?

On syytä kysyä myös, ovatko kaikki Euroopan kansat meitä tyhmempiä, kun eivät yksinkertaisesti älyä kieltää kaikkia starttipistooleita? Saksan luulisi olevan täydellisessä kaaoksessa, koska siellä starttarin ja kaasupistoolinkin voi ostaa kuka tahansa 18-vuotias ja kaasuaseen kantamiseen tarvittavan luvankin (vaadittu vuodesta 2002) saa "kunnon kansalainen" käytännössä automaattisesti. Hämmästyttävää kyllä, Saksassa tehdään silti puolet vähemmän henkirikoksia kuin Suomessa. 

Oikeasti pitäisi kysyä missä ne tyhmimmät ovat. Vastauksen löydämme peilistä.

Tärkein kysymys on kuitenkin se: Mihin poliisin väitetysti rajallisia voimavaroja käytetään? Keinotekoisen uhrittoman rikollisuuden "kehittämiseen" näyttävine mediaoperaatioineen syyttömän ihmisen elämän pilaamisesta välittämättä, mistä starttareiden ja dekoaseiden osalta yli 99 % on kyse vai ihan oikeiden rikosten tutkimiseen? Siis niiden rikollisten tutkimiseen, joiden aseenkäytössä viranomaiskommentit kuitenkin ovat "sivullisille ei aiheutunut vaaraa". 

[admin]

Pakkokeinolakiin

Pakkokeinolakia uudistetaan jälleen kerran. 1.1.2014 astuu uusi laki voimaan. Merkille pantavaa on, että  mm. tekninen katselu vaatii tuomioistuimen luvan, jos se kohdistuu kotirauhan suojaamaan paikkaan. Kiikarointi ulkopuolelta siis vaatii oikeuden luvan, mutta kotirauhan suojaaman paikan voi silti edelleenkin käydä penkomassa pelkällä poliisin omalla päätöksellä. Järkevää eikö totta? Voimassaolevan lain 8 § (2014 -laissa alkaen 2 §) käsittelee kotietsintää ja sen kynnys on Suomessa todella alhaalla. Lakiterminä "yleisestä kotietsinnästä" (ns. tavalliseen kansalaiseen kohdistuvasta etsinnästä) päättää (päällystö)poliisi itse. 

"Erityinen kotietsintä" on uusi asia ja se rajaa tilat, joissa voi olla tietoa, minkä salassapitoon Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun tarkoittamat henkilöt ovat oikeutettuja. Suomeksi siis mm. virkamies, julkiseen tehtävään valittu, lääkäri, apteekkari tai kätilö, asiamiehet (lakimies, asianajaja), pappi sekä median edustajat (toimittajat, julkaisija jne). Tätä pykälää laadittaessa on tuskin mietitty syyttömän kansalaisen oikeusturvaa. Pikemminkin on "mietitty" paria erikoista episodia, jossa yksi poliisiorganisaatio "kotietsi" toisen poliisiorganisaation (huumepoliisin) kassakaapin sisältöä, eikä ole montaakaan kuukautta siitä, kun valtakunnansyyttäjänvirasto teki kotietsinnän poliisihallituksen epäiltyjen rekisteriin selvittääkseen, onko rekisterissä yhtä heppoisin perustein muitakin ihmisiä kuin Vladimir Putin.....

Erityistä kotietsintää varten on määrättävä etsintävaltuutettu (käytännössä lakimies) huolehtimaan siitä, että takavarikko tai asiakirjan jäljentäminen ei kohdistu luottamukselliseen tietoon. Todistajan läsnäolon laiminlyönti onkin ollut yleisimmistä rikkomuksista, mitä kotietsintöjen yhteydessä tehdään.

Erityisesti luvallisten aseiden omistajien osalta näyttää siltä, että kotietsinnällä on aina "kiire" jopa ja varsinkin silloin, kun nimenomaan ei edes epäillä minkäänlaista aseiden väärinkäyttöä, vaan "tutkitaan", onko netistä ostettu osa todellakin deaktivoitu. Oulussa ja Kemissä, mahdollisesti Jyväskylässä ja Turussakin poliisilaitokselta löytyy ammattitaitoa erottaa deaktivoitu osa oikeasta. Ikävä kyllä kovin montaa vastaavaa poliisilaitosta ei enää ole ja paniikki korvaa kompetenssin ja varsinkin empatian.

Etsintäpäätöstä ei "kiireen" vuoksi ole esittää, ja takavarikoitua omaisuuttakaan ei "kiireen" vuoksi ehditä luetteloida (valmiin listan voisi tulostaa muuten aserekisteristä).

"Kiire" ei kuitenkaan estä saapumasta paikalle, naapureiden iloksi, panssariautojen ja konepistoolien kera. 

"Kiire" ei myöskään ole rajoittanut median informoimisesta siitä, että "jälleen kerran on löytynyt suuri luvattomien aseiden ja räjähteiden jemma." Mieluiten vielä niin, että "mestarietsivä" pääsee itse tapetille sankaruutensa kanssa. 

Sitten nähdäänkin vuosi pari vaivaa siinä, että löydettäisiin edes ruudinmuru tai patruuna väärästä paikasta, jotta saataisiin oikeutus ylilyönnille ja tavallisen kansalaisen kyykyttämiselle. Näin ainakin "Raahen Lahti-pistoolifarssissa" (jossa ei löytynyt ainuttakaan luvatonta asetta), Vantaan "tuhkakuppijupakassa" (jossa ei siinäkään löytynyt ainuttakaan luvatonta asetta) ja nyt näyttäisi siltä, ettei mene Kuopiossakaan hyvin, eli jälleen kerran- on nähty tarkoitushakuista "tiedottamista". 

Sitten jos ja yleensä kun on paljastunut se, että takavarikko on aiheeton, silloin ei ole "kiirettä" ainakaan omaisuuden palauttamiseen ja varsinkaan sen palauttamiseen sinne, mistä omaisuus on takavarikoitu. Syytön siis joutuu hakemaan omaisuutensa poliisilaitokselta ja turha odottaa edes anteeksipyyntöä.

Mielenkiintoista on se, että samainen organisaatio, joka pitää mitä mielikuvituksellisimpia lupaehtoja yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle tarpeellisina, ei näe mitään ongelmaa siinä, että passittaa eläkeläispariskunnan kuljettamaan useita kymmeniä aseita läpi kaupungin järjestettyään alkujaan eläkeläisten asunnolla näytöksen, jonka ansiosta jokainen lähikorttelinkin asukas nyt tietää, mistä "mutkia" löytyy. Reilua eikö totta? Näin siis Pirkanmaalla.



Ratsia

Otetaan mahdollinen tosielämän case-esimerkki. Herra "A" ostaa nettihuutokaupasta lupavapaana myydyn deaktivoidun aseen piipun. Herra "A" ei tietenkään tiedä, mitä poliisi tietää, eli piipun myyjän mahdollisesti tilanneen piipun ja muutakin tavaraa ulkomailta ja jättäneen lain vaatimat ilmoitukset tekemättä. 

Poliisihan voi tietenkin ihan fiksusti kysyä "josko sitä osaa voisi katsoa?" Rehellinen ihminen, mitä aseharrastaja "A" on, tietenkin toteaa, että totta kai. Ikävä kyllä kotiin kutsuttu poliisi ei välttämättä ja todennäköisestikään ymmärrä, että harrastajalla tosiaankin saattaa olla deaktivoituja aseita ja tyhjiä kranaatinkuoria. Siis aidon NÄKÖISIÄ esineitä.

Sen hän kuitenkin "ymmärtää", että kotietsintähän on järjestettävä heti ja mahdollisimman näyttävästi median kera, koska selväähän on, että vuosikymmenet nuhteetonta elämää viettänyt kansalainen luultavasti sekoaa koska tahansa tällaisen kuvitteellisen asekätkön äärellä. Sitten vielä paikalle joku "kesävänskä" todistelemaan, että SA-leimattu tavara on "automaattisesti varastettua", vaikka jopa saman kaupungin varikkomyymästä SA ihan itse näitä tuotteita on myynyt jo vuosikymmeniä.

OIKEA vastaus poliisin pyyntöön on tietenkin sopia, koska tulee esineen näyttämään jos kerran se nähdä pitää.

Keskivertokansalaiseen verrattuna riskiä joutua kotietsinnän kohteeksi lisää se, että aseharrastaja itse tietää (tai luulee) toimivansa oikein ja laillisesti esim. ostaessaan netistä tai puolustusvoimilta lupavapaata esineistöä, jota se kuuluisa "joku" pitää laittomana ja ikävä kyllä tämä "joku" voi ihan itse päättää kotietsinnästä.

Poliisin lähtökohtainen "Vantaan malli" on se, että "kaikki on luultavasti laitonta ja medialle on vuodettava heti". Tyhjä kranaatti muuttuu "tiedotuksessa" räjähteeksi, deaktivoitu ase "konekivääriksi" ja puolustusvoimien virallisesti kilpa-ampujalleen luovuttamat patruunat ovat "varastettuja" ja epäiltykin on "epäsiisti ja epäilyttävä". Esitutkintamateriaalin kuvat ovat ennen lehdessä kuin oikeudessa. Kaikki esimerkit ovat elävästä elämästä.

Oikea rikollinen tietää jo kokemuksesta mitä kotietsintä on, hänelle se on ammatin varjopuoli ja hän harvemmin on niin tyhmä, että säilyttää valonarkaa omaisuuttaan kotona.

Tavalliselle ihmiselle, mitä luvallisten aseiden omistajat maassamme sataprosenttisesti ovat, kotietsintä on lähes raiskatuksi tulemiseen verrattava kokemus. Kokemusta ei helpota se, että vakiokäytäntö aseiden omistajien osalta on tehdä etsintä "julkisena raiskauksena". Tämän voi helposti nähdä uutisoinnista. 


Kotietsintälupa

"Kotietsintälupa" on kansankieltä ja juontanee viihdeteollisuudesta, koska Suomesta poiketen demokraattisissa maissa tarvitaan (oikeuden) lupa suorittaa ns. kotietsintä. Meillä kotietsinnästä päättää poliisi itse, eli päällystön edustaja (komisariosta ylöspäin) kirjoittaa tekemänsä etsintäpäätöksen (siis päätös, ei lupa). Tämä käytäntö on Euroopan Ihmisoikeussopimuksen vastainen.

Käytäntöä tietenkin perustellaan paitsi poliisin, myös hyvää tarkoittavien hölmöjen toimesta rikollisuuden rajoittamisella ja näin ihmisoikeuksien noudattaminen olisi "järjestäytyneen rikollisuuden suojelemista".

Sopii sitten kysyä, miten ihmeessä vaikkapa USA:ssa mafia-kotietsinnät ovat onnistuneet? No tuomarin harkitsemalla ja kirjoittamalla luvalla tietenkin. Suomesta poiketen USA:ssa annetaan kunnolla vankeuttakin vakavista rikoksista, meillä huumerikollisuuteen liittyvästä henkirikoksesta istutaan jopa kaksikin vuotta linnassa.

Näyttää siltä, että jopa yli kolmannes maamme kotietsinnöistä on tehty lain vastaisesti.  Esimerkiksi elokuun 2011 - maaliskuu 2012 välillä käräjäoikeuksien käsiteltäväksi tuli kaikkiaan 15 kotietsintätapausta, joista kuudessa on menetelty vastoin lakia, toteaa apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja (lähde: Asianajajaliitto). 

Suomen Asianajajaliitto onkin esittänyt, että lupa kotietsintään olisi haettava tuomioistuimelta. Tätä kantaa ovat sittemmin puoltaneet paitsi eräät oikeusoppineet, myös Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Asianajajaliitto on Euroopan ihmisoikeussopimukseen vedoten katsonut sen edellyttävän kotietsintäluvan käsittelemistä tuomioistuimessa, jotta "eurooppalainen oikeuskäsitys" toteutuisi. Suomessa kotietsinnän laillisuuden saattaminen käräjäoikeuden tutkittavaksi on tehtävä 30 vuorokauden kuluessa. Siis jälkikäteen.

Kotietsintäpäätöksestä on annettava jäljennös kotietsinnän kohteeksi joutuneelle. Tämä tahtoo "venyä", koska on "kiire". Kysyä sopii, miksi deaktivoidun osan esineen etsiminen taloudesta, jossa on nuhteettomasti säilytetty aseita kymmeniä vuosia on "kiireellistä". Vastausta tuskin saamme.

Toinen, mikä tahtoo "kiireen" vuoksi "unohtua" on luettelo takavarikoiduista esineistä esineiden omistajalle. Kyseenalaista se on siksi, että lehdistölle "listaa" näkyy ilmestyvän hyvinkin nopeasti.

Pakkokeinolaki antaa mahdollisuuden "tärkeän tutkinnallisen syyn" vuoksi viivytellä luettelon tekemisessä, mutta siihen on oltava jokin "tärkeä" syy, ja on jokseenkin mahdotonta keksiä syytä siihen, miksei luvallisten aseiden osalta luetteloa voitaisi tehdä, sen voi itse asiassa tulostaakin suoraan aserekisteristä.

Erityisen tärkeää on vaatia luettelo täydellisenä sisältäen esimerkiksi tiedot myös aseiden varusteista, kuten optinen tähtäin, asehihna, pussi jne, joilla on taipumusta kolhiintua ja kadota. 



Sama Suomeksi

Kotietsinnän kohteeksi joutuvalla on:

1. Oikeus olla läsnä, tai nimetä todistaja valvomaan kotinsa penkomista. Näin on myös syytä tehdä.

2. Oikeus saada jäljennös kotietsintäpäätöksestä.

3. Oikeus saada tarkka luettelo takavarikoiduista esineistä. Tällä varmistetaan mm. se, että omaisuus myös palautetaan.

4. Oikeus saattaa kotietsinnän laillisuuden arviointi käräjäoikeuden tutkittavaksi 30 vuorokauden kuluessa jos ja yleensä kun kohdissa 1-3 esiintyy "ontumista" ja "kiirettä". Lainaan hyvää ystävääni, ammatiltaan rikospoliisia: "Kyseessä on pelkkä laiskuus ja piittaamattomuus kun asiakirjoja ei hoideta."

5. Oikeus valvoa oikeuksiaan. Lähtökohtaisesti jo tiedämme yli kolmanneksen kotietsinnöistä menneen lain kirjaimen vastaisesti ja lainkuuliaisten kansalaisten osalta tilanne on taatusti synkempi, joten ei ole mitään syytä olla myös käyttämättä oikeuksiaan.

[admin]

Oli kotietsintä tavallinen tai erityinen, voimassa (2013) olevan lain mukaan

[nettijussi]

Adminille kiitos tästä informaatio pläjäytyksestä. (en oo katkera, vaik just heitit tukun tekstejäni netin avaruusbittipölyksi )

Täytyykin vähän katella/siivoilla mis taskuis, auton lokerois noita patruunoitakin on, meinaan ko monasti näitä on meikäläisellä millon missäin.

Nettijussi

[Unforgiven]

Mitkä puolueet ovat vastuussa näistä uudistuksista?

Tietää ettei ainakaan niitä äänestä missään vaaleissa, koskapa asiakysymysten kautta muodostan äänestyskantani. En puolueen tavoiteohjelmien, enkä edes henkilöiden kautta.

Voisiko tänne saada listan?

[RiUDE]

Kokoomus etunenässä.
_________________
Savo suureksi.

[outomies]

[ioni]