Puimakoneen kokoinen Metso

[Mallard^]

Itse en tykkää luokitella tai asetella saaliseläimiä järjestykseen, pyydän kaikenlaista linturiistaa, lähinnä metsäkanalintuja ja vesilintuja. Kaikki kanalinnut ovat itselleni arvostettua saalista, ja myös hienoa juhlaruuan ainesta.
Mutta siltikin, Ukkometso on kyllä upea lintu, omasta mielestäni ehdottomasti upeimpia riistaeläimiä koko suomessa.
Aina yhtä veret kohahduttava näky, siinä on jotain niin alkukantaista joka saa pyyntiveret suorastaan kiehumaan.. Ehkä jotain menneen maailman kaikuja, tai kaipuuta oikeaan erämaahan..

[iiroS]

Kyllä se metso eniten juoksuttaa, kun tuollaisen mustan körilään jallitetuksi saa, niin siinä kiire loppuu. Ja metsähanhi on se toinen intohimo myös. Pertana kun oli tänään komeeta, kun seisoskelee hämärällä kankaalla ja kerrasta kuuluu aivan läheltä mettäläisen ääni, kyllä siinä sekunneissa tuli taasen kelattua, että tuleeko tuotakaan enää koskaan rimmillä kohlattua...
_________________
Annan toisten mä talletella suuret setelit...

[tuhola]

En tiedä miksi sitä niin kaipaakin sitä suolla ryynäämistä. Hullun hommaa, mutta ihan parasta se oli. Auringon lasku suolla on kuva mikä on piirtyneenä niin syvälle mieleen että tiedän jotta se ei unohdu vaikka mikä muistisairaus iskisi. Illat hanhipassissa pysyy muistissa. Jostain hämärän takaa kuuluva "gagaga" ääni on se mikä edelleen saa sydämmen muljahtamaan paikaltaan. Nyt niistä saa ehkä kertoa vaan tarinoita uusille jahtimiehille. Eivät varmaan uskokkaan miten hullua hommaa se oli.

[Känkkäränkkä]

No niin. Nyt on tullut sitten kyttäiltyä mettoja aamuhämärissä. Lauantain passipaikka oli kahdesta vaihtoehdosta se väärä. Siirryttiin puol seiskan aikaan kattelee toista mahdollista spottia. Sieltä niitä alkoi pölähdellä tieltä kiven syönnistä, neljä mustaa! Kolme niistä karkkosi samaan suuntaan ja yksi omille teilleen, se yksi joka on koko alueen metsojen pää!&%¤#"!, niin iso se on. Jollakin metsämiehen vaistolla pystyin hahmottamaan kolmen linnun siirtymän kahden läheisen pienen suolämpäreen väliselle mäntykankaalle. Ajateltiin jättää se pääpiru omaan rauhaansa. Ajateltiin kiertää kankaan molemmilta puolilta ja koittaa motittaa metsot. Kaverin edestä oli heti kankaan alusta lähteny kaksi lintua latvasta. Itse hiivin hiljakseen omia uriani ja aikalailla keskellä kangasta pysähdyin pitkäksi aikaa kattelemaan ja kuulostelemaan josko jotakin tapahtuisi, teerikin kukersi jossain suon laitamilla. Pikkuhiljaa alkoi rapina kuulua edestäpäin ja tiesin kohta näkeväni kaverin hahmon katajien takaa. Sitten se !&%¤#"! pölähti suoraan edestäni. Julumetun kokoinen puimuri. 15 metriä matkaa eikä se tiennyt ulostani mitään vaan ponkaisi ilmaan vasta säikähdettyään kaveriani. Nostan haulikon ja alan tähdätä, jyvälle, hieman ennakkoa ja tuosta minä sen jysäytän! Mutta ase ei laukea, mitä helvettiä, olin unohtanut vetää varmistimen pois. Kauhea panikointi valtaa meikäläisen ja kun varmistin on saatu pois niin metsokukko on jo kerennyt katajikkojen taakse ja molemmat laukaukset päätyvät pummiksi. Voi herrajestas että kiroilutti pitkään. Ikänään ei ole tilanne menny pilalle että varmistin olisi jäänyt ottamatta pois. Onneksi tämä ei nyt ole niin vakavaa kun pari päivää on saanut asiaa sulatella
Sen sijaan jälkeenpäin mietittynä olen todella iloinen kyseisestä tapauksesta sillä antoi lisää uskoa siihen että kyllä niitä metsoja voi halkamiehenäkin saada ja se viime vuotinen elämäni eka metso ei ollut täysin sattumaa. Kyllä minä tätmän jutun taidan ja kykenen lukemaan lintujen liikkeitä ja osaan liikkua hiljaa niiden perässä. Nyt jäi paisti saamatta, mutta oppia ja itseluottamusta tuli roppakaupalla lisää. Ja sitä janoa, sitä jäi tulevaisuuteen aivan hemmetisti
_________________
Elä ammu, se on kaakana!

[tuhola]

Hahhaa.. Juu etpä ole ainoa joka on möhlinyt metson avopaikalta..

Itsellä meinaa iskeä henkinen paniikki ku en saa oikein mitään aikaan metsorintamalla. Jokusia olen nähnyt joo mutta ei minkäänlaista tatsia nyt tähän hommaan. En vaan ole päässyt jutun juuresta kiinni. Kartoitustyötä olen kyllä jonkuverran tehnyt. Sitten ku luulen että "nyt löyty hyvä paikka kytätä" niin ku menen kyttäämään niin mitään ei kuulu... Päivällä pomppumettoja löytyy mutta eipä niitä täällä tahdo päästä pudottamaan. Nuo vanhat osaa lähteä niin ettei tartte edes ruutia polttaa. Haavoista ei ole nyt löytynyt mitään ku tuulee joka päivä. Haavoistahan sitä olisi helpompi etsiä.

No kattelin viestiketjusta että 4.10 vasta ammuin viime vuonnakin metson ja toisen 10.10 eli ei kai tässä nyt paniikkia pitäs olla. Kelitkin viilenee ja sitä mukaa mahikset meton saamiseksi kasvaa kokoajan. No yritystä pitää jatkaa minkä töiltä ja koirien treenaamiselta kerkeää.

[juru]

Itse olin tänä syksynä ensimmäistä kertaa kunnolla kanalintujahdissa. Käveltiin kummini kanssa moottorikelkkauran reunoja pitkin (ei tietenkään itse uraa pitkin, vaan puiden varjossa ja uran maantieteellistä suuntaa hyödyntäen) ja nuori pystykorva haki etumaastossa.

Kävellään hitaasti, pystäri pyörii vähän turhan kaukana, kiertää reunoja ja pölähtää aukolle meistä noin 50 metriä eteenpäin. Samantien aivan hirmuinen rumina minusta noin 5 metriä eteenpäin, katson että akkametso. Nostan haulikon poskelle ja samantien kuin salama tulee mieleen että ei helvetti koira on siellä etumaastossa johon juuri pitäisi ampua. Kummi sanoo "Ammu nyt, elä ammu nyt!"

No en ampunut. Onneksi en, hömelö koira nostaa päätään sieltä takaa ja me molemmat kummini kanssa mennään polvelle ja kuunnellaan mihin tämä rouva metso suostuisi laskeutumaan. Mutta eihän se laskeudu meidän lähelle vaan lentää aivan hevon !&%¤#"!. Kyllä sen jälkeen kiinnosti meidänkin pystäriä kyseisen makuupaikan hajut ja olevinaan lähti niitä jahtaamaan.

Isäukko minua lohdutti että eihän koiran kanssa oleva mehtämies ammu lentoon, eikä tosimies ammu akkametsoa. No vissiin hyvä etten ampunu.

[tuhola]

Nythän tuo näyttääkin loistokeliä. Ei nyt mitenkään metson saamiselle haiskahda mut kylmä keli turvaa hirvikärpäsiltä. Laitan lierihatun päähän, ruutukauluspaidan päälle, sulan hattuun ja seisojan matkaan. Kokeilen hämätä metsoja luulemaan ettei minusta ole vaaraa. Toivottavasti eivät tunnista mossbergia.

[japsa]

Pitääpä testata lierihattua itsekkin

[Peura-esari]

[metsiäinen]

Hehheh.. Nyt on jäänyt isäntä kakkossijalle mettojen saralla.. Olen päässyt neljästi vai viidesti tilanteeseen, jossa olisi voinut koittaa ampua metto ja kahesti olen päässyt koittamaankin.. No mun tuurilla toki huonolla menestyksellä. (Siitä nyt ei ollutkaan puhetta......kröhöm...) Monasti metto lähtenyt puusta ja liian kaukaat taikka koira ollut liian liki mettoa.. :/ Taidan olla nähnyt jo enemmän mettoja täällä kuin isänt ite....kuinkas se näin nyt on päässyt käymään.. Hupsista! Mutta yritykset jatkuu. Koiralle lisää töitä tiedossa ja itelle enemmän keskittymistä tilanteisiin.. Kyllä mä vielä sen täräytän ja näytän....

[tuhola]

Kyllä me kovasti koiran kanssa yritettiin ja koirankin mielestä olin ihan uskottava seisojamies. Mutta ei me mitään löydetty. Yksi 150m päästä aavasta männiköstä lähtenyt metso ainut mitä näky. No emäntä nyt on aina metsoilla ja minä vaan harvakseltaan. Siinä mielessä olen jääny kakkoseksi. Mut muuten en tunnusta. Kyllä.se tavoitteena on edelleen ampua yksi kiväärimetso ja yksi avanssimetso seisojalle. Saisin retostella seisojapiireissä ja esittää tietävää.

[massimo85]

Kyllä harmittaa ja rankasti! Tiedossa olevaa puimuria (arvio +5kg) tullut nyt lähipäivinä jahattua tiukasti ja metto on vieny 6-0. Tänä aamuna menin kankaan reunaan jo pimeässä istumaan koiran kanssa. Monena aamuna lähteny pitkistä reunapuista kun on teeripassista kävelly pois. Katoin kelloa 06.55 ja sytytin röökin niin rupes humina kuulumaan. Mehto tuli 10m päässä metri maanpinnasta liitämällä kohti ja yritti laskeutua 5m päähän maahan. No en voinut siihen ampua ja sit petti koiralta hermot ja ryntäs ja painovat meton kanssa peräkkäin kankaan pintaa pois päin. Minä pidin piikillä kokoajan että koukkais sivuun mut ei ja mitenkä !&%¤#"! siihen ammut kun koira melekein perssulat suussa kiitää alla! Voi !&%¤#"! !&%¤#"! että ahistaa!!

[sami.k]

hah hah haa...ihan oma vika,mitäs otat koiran mehto kytikseen. nimim:
tismalleen saman virheen tehny.(mulla laskeutu kymppiin kiven päälle,arvaa pettikö pystärin hermo.

[massimo85]

Näinhän se on, tottunu vaan pitämään koiraa mukana ja on se sit tarpeen kun ampuu meton raanaan. Ja mukana pysyy jatkossakin, mutta mettopassissa hihnalla puussa kiinni!

[tuhola]

Voi emämunausten päivä. Huippu tilanteita kolme. Kerran ruutikin paloi mut pilkkuseiskan luoti nappas välillä johonkin risuun ja jumalaton haapametto meni menojaan. Sitte siinä tohinas lähti yksi haulikkohollilta mitä en ehtiny ees ampua. Ja sitte vielä yksi metso kuusen latvassa mikä erinäisten vaiheiden jälkeen katosi huomaamatta pois.. Voi itku. Tavaraa oli. Ja sama paikka missä viimevuonna mokailin ja sit kuitenkin yhden sainkin. No lisää virtaa heräillä lauantaiaamulla kytikselle. On se jeesus komia näky katsella kiikarin läpi.. On jännää hommaa mihin ei kyllästy ja yksi iso syy minkä takia lintumetsällä jaksaa kulkea.