Pehmeä vai kova koira

[slapshot-]

Niitä luonnetestien tuloksia ei kannata lukea kuin piru raamattua. Enemmän koiran käytöksestä kertoo video. Pitää myös muistaa se, että ne tuomarit on vain ihmisiä ja sekin vaikuttaa mitä koiria tuomari on tottunut arvostelemaan. Esim. tuomari joka on arvostellut ikänsä Sakemanneja, Maleja, Rotikoita sun muita aktiivisia ja teräviä palveluskoiria joutuu arvostelemaan vaikka jämyn tai ajokin joka on perusluonteeltaan aivan erilainen ja käyttäytyy eri tavoin kaikissa tilanteissa. Metsästyskoirat eivät yleensä saa kovin kovia pisteiä Terävyydestä, Taisteluhalusta ja puolustushalusta. Tämä siksi että ne ominaisuudet ovat jalostuneet osittain pois koska niitä ei kyseinen rotu hirveästi tarvitse. Mettäkoiralle tärkeimmät ominaisuudet luonnetestissä ja usein myös ne mistä pisteitä ropisee ovat: Hermorakenne, Kovuus, Luoksepäästävyys ja Laukaisupelottomuus. Tähän sitte lisäksi vielä roppakaupalla riistaviettiä.

Mitä oon KoiraNetistä kattonu niin Jämyt ovat menestyneet yleensä aika hyvin. Hermorakenne on hyvä ja kovuuttaki usein löytyy. Vaikea sanoa miksi Tuholan koira pelkää kovia ääniä jos on niin kova karhullekkin. Onko mahdollista että se yhdistää ne johonkin pelottavaan tai muuten kurjaan juttuun? Laukaisuvarmuus ei myöskään välttämättä riity kovuuteeen. On pehmeitäkin mettäkoiria joita ei paukuttelu haittaa. Sitä kannattaa tietysti koiraa pennusta totuttaa koviin ääniin. Vaikka kesken leikin yllättävässä kohdassa läiskätä kädet yhteen. Ja taas leikki jatkuu. Vähitellen pentu ei enää piittaa käsien läiskimisestä. Kaikilla tämäkään ei välttämättä toimi halutulla tavalla. Paukkuarkuutta on aika vaikea opettaa pois. Siinä pitää olla järki päässä kuinka ammuskelee nuoren koiran ollessa lähellä.

[Fighterman]

Tuosta tuholan koirasta tulee mieleen että riistainto voittaa pelot. Toki vaikea näkemättä sanoa mitään. Mutta onhan niitä jotka riistalla muuttuvat koviksi, hauskan tästä tekee että se riista on karhu.

[slapshot-]

Tuo on kyllä jännä juttu. Toisaalta heikkopäinen koira ei kyllä karhutyöskentelyssä pärjää.

[metsiäinen]

Pehmeä koira kovalla riistainnolla???

[slapshot-]

Tän ymmärtäis jotenki jos olis pelkästään hirvenhaukkuja tai jäniskoira, mutta että karhunhaukkuja ja mäyränpieksijä pahimmasta päästä! Olisko siinä kumminkin jotaki taustaa tuon vinkulelun pelkäämises? Ei meinaa millää uskoa että asia olis noin yksinkertainen. Mutta eikai siinä mitään. Antakoon hirville ja karhuille huutia ja muutenkin riistarikkaita vuosia Pitää laittaa vinkulelut piiloon ja änkkä kivääriin. Ei tainnu nyt vanhemmiten enää olla paukkuarka jos oikein ymmärsin?

[Jurig]

Paukkuarkuus liittyy mielestäni hermoihin eli kova koira saattaa silti
olla paukkuarka. Noissa luonnetesteissä ei ihan parhaimmat saksanpaimenkoirat käy ku ei oo kovin arvostettu koko testi.
Rodunomainen koe eli suojelukoe on niiden luonnetesti.

[tuhola]

[ajava]

Liekkö noissakaan testeissä järkeä tai ainenkaan hyötyä kellee?

[slapshot-]

Niistä testeistä on sen verran hyötyä että ainakin ääripäät paljastuu. Arat ja heikkohermoiset ei pärjää. Jos pisteet jää alle 100 niin ei ole jalostusmateriaalia. Jos mennään yli 200 niin kyseessä alkaa olla erittäin tasapainonen ja hyväpäinen koira. Paukkuarkuus ja kovien äänien pelko liittyy myös hermoihin ja pitää harkita kannattaako jalostukseen käyttää. Meillä on kaksi Norjan Harmaata joista vanhempi pian 10v on luonteeltaan ideaali. Kova, tasasen varma, ja ihmisystävällinen. Nuorempi on 3v on hieman pehmeä mutta hirville kova ja sitkeä.




Jurig
LähetäLähetetty: 12.12.2014 11:41 Viestin aihe:
Paukkuarkuus liittyy mielestäni hermoihin eli kova koira saattaa silti
olla paukkuarka. Noissa luonnetesteissä ei ihan parhaimmat saksanpaimenkoirat käy ku ei oo kovin arvostettu koko testi.
Rodunomainen koe eli suojelukoe on niiden luonnetesti.


Kyllä noissa hyviäkin sakemanneja käy. Se rotu vaan alkaa materiaalin osalta olemaan aikalailla tuhoontuomittu niin terveyden kuin luonteen puolesta. Niin Näy kuin Käy -linja samaa !&%¤#. Ne onki semmosia piirejä nuo sakemannipiirit että eivät omaa "huippukoiraansa" uskalla viedä luonnetestiin ettei paljastu mitään eihaluttuja ominaisuuksia. On niitä vielä täyspäisiäkin sakuja mutta suunta on huono. Hyvä saku ottaa LTE:stä kyllä heittämällä 150-250pts. Suojeluun mennään sitte valmiin ja huippuunsahiotun koiran kans ja se ei oikeastaan mikään luonnetesti ole. Toki siinäkin lajissa heikkohermoinen koira on tuhoontuomittu joten antaa sekin osviittaa. Mondioringissä pärjääminen vaati koiralta enemmän kuin pelkkä suojelu.

[slapshot-]

Tuhola : Olisko tuossa jotain taustoja siihen äänien pelkoon kun koira oli jo 4kk kun sait sen. Että oliko se koira hyvissä oloissa ollut sen kasvattaja luona? Nuo 7-12 vk on koiranpennun kehityksen kannalta niitä kriittisimmpiä viikkoja. Tuona aikana koiraa pitääs mahdollisimman paljon totuttaa ihmisiin, toisiin koiriin, automatkoihin ja muutenkin kaikkeen uuteen ja pelottavaan.

[tuhola]

Kyllä kasvattaja oli ja on erittäin vastuullinen siinä että jokainen pentu saa hyvät lähdöt. Mettäretkiä ja tutustumista ihmisiin. Tuo mulle tullut koira oli jäänyt sille itselle kun ei ollut muille kelvannut. Oli sellainen flagmaattinen "anteeksi että olen olemassa" -pentu. Olin konekarhutapahtumassa niin tuo pentu oli kasvattajalla vaan mukana. En tiedä miksi mulle tuli tunne että haluan ostaa sen mutta niin kävi. Teimme kaupat siellä metsässä, prikulleen samassa paikassa mistä laskin saman koiran muutama vuosi myöhemmin karhutaipparia haukkumaan.

[Jurig]

Slapshot: Suojelukoiran reenaaminen on niin aikaa vievää puuhaa ettei siinä paljon muissa hommissa kerkee käymään. Mulla on ollut saksanpaimenkoira joka saanut 240 p luonnetestissä mutta paukut sillä ei riittänyt suojeluun.Mondioringistä en tiedä mitään mutta suojelusta jotakin.
Katoppa montako koiraa viime vuoden SPL suojelumestaruuskisojen koirista on käynyt luonnetesteissä tai viimeiseltä 10 vuodelta.Taitaa jäädä yhden käden sormiin.
Siitä oon kyllä samaa mieltä et rotu rupee oleen pilalla mut vielä löytyy hyviäkin koiria.

[Jokotai]

Koiran kovuus. Rupesin oikein miettimään asiaa, että mitä se oikeasti kaiken kaikkiaan on. Monesti nimittäin tulee itsekin tuumattua, kun näkee jonkun hyvän koiran, että onpas tuo kova koira. Mutta mikä siitä sitten sen kovan tekee. Ilman mitään hienoja termejä käyttäen, niin itse miellän kovaksi koiraksi semmoisen, minkä kyllä muistaa, kun on kerran nähnyt, eikä sitä tee mieli ylimääräisiä silmiin tuijotella=haastaa, vaikka se olisi kuinka ystävällinenkin. Eli minusta kova koira on itsevarma ja dominanssi jolla on todella vahva hermorakenne, eikä se nosta viretasoaan turhaan. Minusta nämä asia yhdessä mahdollistavat hyvän palautumiskyvyn esim. negatiiivisista asioista. Mikä sitten on kaiken tämän takana. Minä näkisin näin, että aggressio.. Kyllä täysin väärin ymmärretty termi. Aggressiohan on koko lajikäyttäymisen kannalta tärkein työkalu niin koirille kun ihmisille. Se on halua hallita tilanteita tai vaikka ruokaansa, se on ns. "moottorin" vääntö, kun oikeasti joutuu ahtaalle. Vietti tai vietinomainen käyttätyminen taas ajaa tekemään niitä asioita. Aggersssio ja agressiivinen on siis täysin eri asia. Hyvin vahva koira jolla siis on voimakas sisäsyntyinen aggressio, on monesti mitä mukavin ja ystävällisin koira, koska sen ei tarvitse oman päänsä takia koskaan olla varautunut uusista tilanteista tai ihmisistä. Toki aggressio on myös hyökkäävyytä ja vihaa, mutta vain sillon, kun koira kokee itsensä uhatuksi, tai ei muuten pärjää tilanteessa.
Niinpä jos joku joskus käyttää herkkää, pehmeää, arkaa tai terävää koiraa jalostukseen, niin ei se ainakaan koiran parasta ajattele. Nimittäin nämä ominaisuudet siirtyvät seuraavallillekin sukupolville ja luonto ei varmasti olisi näin toiminut

Herkkä / pehmeä koirakin voi olla monesti ihan hyväkin ja kiltti koira. Mutta se on pajon herkempi ympäristön vaikuttimille ja sitä kautta joo kyllä oppii herkästi niin hyvät kuin huonotkin asiat. Millä se pehmeämpi koira sitten korvaa ns. puuttensa> viretason nostolla yleensä. Ei tässä sinällään mitään huonoa ole, mutta se kyllä vaikuttaa esim. koiran nenäkäyttöön ja yleiseen hyvinvointiin negatiivisesti> stressitaso nousee. Monesti tämmöinen herkempi koirahan on terävämpi kuin ns. kova koira, eli reagoi asioihin ja tilanteisiin paljon voimakkaamin, eikä sen hermorakenne ole niin vahva, että se kykenisi nopeasti edes toipumaan asiasta. Niinpä tämmöisestä koirasta saa esim. sen paukkuaran paljon helpommin. Toki itse voisin väittää, että se on myös perityvä ominaisuus.
Sitten vielä takaisin siihen sanaan aggressio. Pehmeällä koiralla ei siis ole vahvaa aggressiota. No miksi ne sitten yleensä on niitä jotka käyttäytyvät aggresiivisesti ja purevat syyttä suotta. Sitä ei aiheuta aggressio, vaan se on jo puolustautumisreaktio ja se on täysin eri asia kun agressiivisuus. Suojelukoira puolellahan puhutaan vieläkin Suomessa aktiivisesta ja reaktiivisesta aggressiosta. Semmoisia ei nyky tietämyksen mukaan olekaan olemassa ja jopa tämän teorian lanseeraanut Raiser on opin kumonnut jo ajat sitten, mutta en tiedä miksi siitä ei Suomessa eroon päästä.

Summa summarum kyllä sen kovan koiran muistaa, kun on kerran nähnyt. Se kun pukkaa tekemään lähtemättömän vaikutuksen aina ja uudestaan.