Miten estää autokammo?

[monsson]

Haemme neljän niikon kuluttua pohjanpysykorvan pennun, ja matkaa kertyy noin 400km. Edellinen koira haettiin myös suunnilleen saman matkan päästä, ja sille tuli autokammo. Oli koko ikänsä todella rauhaton autossa.

Mikä neuvoksi?

Itse olen ajatellut, että tarpeeksi monta taukoa pitää ainakin pitää ajon
aikana. Ja soitin pennun nykyiselle isännälle ja pyysin laittamaan jonkin vaatteen, johon tarttuu pennulle turvalliset hajut (emosta, ja sisaruksista), jonka saamme sitten mukaan matkalle.
_________________
herrat ampuivat pyyn, saivat juhlimiseen hyvän syyn..

[Rastinsahi]

Pyydä kasvattajaa ajeluttamaan pentuja pikku lenkki jo paikan päällä niin ei tule kaikki ikävät asiat kerralla (pois turvallisesta ympäristöstä, outoja ihmisiä, paha olo...)

Mulla nuorimmaisen kasvattaja ajelutti pakettiautollaan pentuja ihan vaan pikkusia matkoja ennen luovutusta.

Muistaa pitää myös, ettei pentua ruoki juuri ennen matkaa ja että varaa riittävästi juomista matkalle. Jos mahdollista, niin joku koko matkaksi pennun viereen. Itse toin yhden pennun n. 500 km päästä ja se makasi koko matkan vänkärin jalkotilassa eukon jaloissa pahvilaatikossa. Koko ajan oli siis joku jo hieman tuttu näkösällä / hajulla. Kahdesti kävi tarpeillaan matkalla ja muuten nukkui. Heräsi sitten n. 20 km ennen määränpäätä.

Nykyisin auto on sitten se paikoista parhain.
_________________
Tapion viljan puimakone
http://www.tajukankaan.com

[Antti]

Viime viikolla ajelin penikanhakureisulla 400 km pennun kanssa. Pentu istuskeli alkuun emäntäkokelaan sylissä ja loppumatkan veteli sikeitä vänkärin jalkatilassa. Pari kertaa pääs ulos, kun isäntäväki piti tankkaus ja ruokataukoa.
Kasvattaja oli kanssa ajeluttanut pieniä matkoja noita penikoita ennen luovutusta. Itse olen pitänyt pennun mukana reisussa päivittäin ja ekoina päivinä päästeli piiku ääniä häkissä takarontissa ollessaan, mutta nyt on jo hyvin rauhallinen automatkaaja...

[remari1]

tuo on hyvä konsti et ottaa pennun joka paikkaan mukaan kun autolla ajelee.kauppaan sun muualle pienimmällekki reissulle.siinä se oppii olemaan kyydissä.sakuissa on melko paljon semmosia etteivät auton kyydistä paljon välitä ja oompa niitä muutaman nähnykki.toiset oksentaa ja toiset huutaa suoraa huutoa.jotkut on ihan valkosena hilseestä kun stressaa niin paljon.ei oo hyvä jos tarttee ajaa jahtiin pidemmän matkaa ni koira on jo valmiiksi ihan naatti

[RaDeK69]

Kannattaa pitää koiraa aluksi sylissä kun haet sitä ja sen jälkeen tai ennen sitä kannattaa sen kanssa istua vain seisovassa autossa että se tottuu autoon ja sitten pikku matkoja ajelee niin se tottuu siihen.
_________________

[Loikka]

Oman KKSs:n hain reilun 500 km päästä ja pikkasen tuo inisi alkumatkasta mutta sitten illan hämärtyessä alkoi väsy painaa ja nukkui kiltisti. Itse uskon että kannattaa sijoittaa koiran haku ilta-aikaan että saa ajella jo hämärissä/pimeessä niin nukkuu paremmin.

Koiraa tuli muutenkin pentuna kuljeteltua autossa paljon. Nykyäänkiin haluu mukaan autoilemaan esim jos sattuu olemaan auto pihalla ja kontti auki niin kora menee oottamaan että eikö lähdettäisi jonnekkin... Oppinut vaan pahoille tavoille kun ei ole itse ollut komentamassa ja hyppää ilman lupaa konttiin.

Matkalla koira muuten "nukkuu" paitsi kaupungissa ja jos pysähtyy. Kaupungissa kattelee istualtaan takaikkunasta ja on muuutenkin rauhallinen.

[Puuhapete]

Itse kylläkin suosittelisin ajamaan vain lyhyen matkaa noin ½ km riittää, pysäyttämisen jälkeen pitäisi olla pennulle jotain mieluisaa tekemistä esimerkiksi leikkiä, peuhaamista tms. Samoin tulee tehdä kotiin mentäessä kotona odottaa joku mieluisa homma ja aina kehut kaupan päälle. Koiranpennulle muodostuu käsitys siitä, että autoilun jälkeen on tiedossa jotain mukavaa ja pääkoppaan jää ajatus, että jospa pääsisi vielä automatkalle koska siellä oli niin mukavaa.
Matkoja voi jatkossa hieman pidentää koiran käyttäytymisen mukaan.
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[9.3x622]

Minä hain koiran 400 km päästä ja pentu ei suostunut olemaan korissa, vaan tuli syliini. Siinä se sitten lämmitti munia koko matkan ajan. Muutaman kuukauden ikäisenä alkoi hieman karttamaan autoa, mutta siitä päästiin pienten palkintojen ja totuttelun myötä eroon. Aloitin totuttelun uudestaan pelkällä auton lähestymisellä ja palkitsemisella. Siitä pikkuhiljaa auton sisälle pelkästään olemaan joksikin aikaa. Pikkuhiljaa siirryttiin ajelemaan ja näin päästiin tuosta pienestä ongelmasta eroon. Nyt ei mitään vaikeuksia auton kyydissä. Olen tuota palkitsemista käyttänyt kaiken sellaisen alussa, mikä on koiralle "vastenmielistä", eli kynnenleikkuusta aina harjaamiseen asti. Sitten hommat sujuukin jo ilman palkintoa jo jonkin ajan kuluttua
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.