Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
Kirjoittaja |
Viesti |
Valto. Kanta-asiakas
Liittynyt: 20 Kes 2014 Viestejä: 3115
|
Lähetetty: 23.09.2015 00:07 Viestin aihe: |
|
|
berhana kirjoitti: | Eli ... on tullut aivan mahtavia kommentteja ja ohjeita (kahta alkupään turautusta lukuunottamatta) ja sen päälle itse totean, että kukin tavallaan. Jokainen taaplaa kuten parhaaksi näkee. Kun aloittelet niin älä kuuntele kovin paljoa muiden mölinöitä. Sinä sen harrastuksen rakennat ja olet tyylisi herra. Ja jos vain mahdollista niin hommaa koira. Rodulla ei väliä. Mahtavan harrastuksen pariin olet päätynyt. |
Homma on juurikin näin! Kokeilemalla ja opettelemalla sieltä löytyy se oma tyyli jolla pääsee hyville paikoille. Ja jos mahdollista niin ehdottomasti koira! En höpise nyt mistään eettisyys asioista ja syylistä niitä keillä ei koiraa ole, koska se ei kaikilla ole mahdollista. Sanon vaan että koiran kanssa näkee usein enemmän lintuja vaikka huonon koiran kanssa niitä herkkään saa vähemmän kuin ilman koiraa. On se silti mielekkäämpää kulkea kun siellä paljon näkyy, ja jos ei mitään näy niin kiva seurailla koiran touhuja. Eikä parempaa tunnetta ole kuin koiran kanssa hyvän yhteispelin tuloksena saatu saalis.
Ja koira muuttaa taas tilannetta täysin ja jokaisen koiran kanssa täytyy opetella jahtityyli jolla yhteispeli sujuu. Tuo hidas eteneminen on suurimmalla osalla osittautunut toimivimmaksi keinoksi saada saalista reppuun ilman koiraa, mutta toiset menee vauhdillakin ja homma toimii. Suosittelen kuitenkin lähtemään hitaasti liikkeelle, koska vauhti tahtoo huomaamatta lisääntyä jos ei siitä välillä itseään muistuta. Silloinkin toki lintuja näkyy mutta hollit on usein pitkiä, kun hiljaa olisi päässyt lähemmäs. Rohkeasti vain sinne metsään, nautit luonnosta ja vuosien päästä huomaat että paljon on oppia karttunut ja oma tyyli muotoutunut kun hieman ajattelee niitä tilainteita että mitä, miksi, missä ja milloin jotain tapahtui. Rohkeasti vain kokeilemaan! |
|
Takaisin alkuun |
|
|
JtL Kanta-asiakas
Liittynyt: 27 Elo 2007 Viestejä: 161
|
Lähetetty: 23.09.2015 09:39 Viestin aihe: |
|
|
Valto. kirjoitti: | Toimivaksi havaittu keino on istua kahville, sytyttää savuke ja kävellä muutaman metrin päähän aseista puhumaan puhelimeen.
|
Juu tämän voi todeta varmimmaksi tavaksi päästä ampumahollille |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Ekohippi Kanta-asiakas
Liittynyt: 21 Hel 2015 Viestejä: 3803
|
Lähetetty: 23.09.2015 10:19 Viestin aihe: |
|
|
Toinen takuukeino päästä lähelle, on aukonlaidassa pudottaa haulikko mättäälle ja kiikaroida kiväärin optiikalla aukon toista laitaa. Silloin pitää pipon olla syvässä, ettei se teeriparvi tipauta lakkia päästä. Kahdesti onnistuin tuossa ja laitoin rihlakon...
Ja onpahan vaan, niinkuin muutkin mainitsivat, hyvä säie. Itsenäisesti täälläkin tullut hommia opeteltua ja monikin asia kaivannee hiomista. Luutuminen ja vanhan huonon toistaminen, kun "näin on ruukattu tehrä" ei auta asiaa. Eli perusasioidenkin jankkaaminen auttaa, kun toisen perus on toiselle uutta. Kiitokset siis multakin. _________________ "Älä valita verojen korkeutta vaan iloitse siitä, että ne ovat nyt alhaisemmat kuin koskaan vastaisuudessa" |
|
Takaisin alkuun |
|
|
kalmo Kanta-asiakas
Liittynyt: 30 Tam 2006 Viestejä: 1648 Paikkakunta: Tampere
|
Lähetetty: 23.09.2015 20:37 Viestin aihe: |
|
|
AnttiSn kirjoitti: | Kannattaa huomioida lintujen luontainen tapa jalkautua paineen alla. Kovin usein ne tuntuu olevan kulkusuunnan sivulla, harvoin justiinsa kohdilla. |
Metsätyyppien tai maaston rajapintojen ja pysähtelyn lisäksi kiinnittäisin huomiota tuohon kanalintujen taipumukseen juosta. Vuosi vuodelta vahvistuu omalla kohdalla käsitys, sekä koiralla jahdatessa että ilman, että juoksevia lintuja on aiempaa luulemaani enemmän. Sanoisin että ilman koiraa metsästäessä jokaista siivittävää lintua kohti on vähintään kolme väistänyt edestä juoksemalla.
Perusteluina voisi mainita esim
- jostain syystä se lintu siivittää aina tiheimmän kuusen takaa avoimella paikalla = juoksee sinne ennenkuin siivittää
- koiran kanssa huomaa että seisontoja tai törmäyksiä tulee sivuilla hyvinkin lähellä omaa reittiä; ilman koiraa lintu tod.näk piiloutuisi tai juoksisi kauemmas sivulle kulkijasta
- alapäisen koiran kanssa näkee hyvin varsinkin tuulettomassa kelissä kuinka kulkusuunnasta sivuun poikkeavat jäljitykset päättyy seisontaan tai törmäykseen
Suunnan muutokset laukaisee linnun siivittämään samalla tavalla kuin pysähtyminen = muutos vallitsevaan äänimaailmaan ja tilanteeseen. Samaten voisi sanoa että mikään metsäeläin ei liiku suoraviivaisesti ja tauotta niinkuin ihminen helposti tekee. Kaveri heitti teorian että marjastaessa ja sienestäessä näkee enemmän riistaa kuin metsällä ollessa, koska katse maassa hortoillessa ei liiku kuin ihminen. Mene ja tiedä.
Rauhallisuus on varmasti myös valttia, koska eläimille nopea liike tarkoittaa petoeläimen joko hyökkäystä tai saaliseläimen pakenemista. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Lepo-Lassi Vakituinen kirjoittaja
Liittynyt: 13 Syy 2015 Viestejä: 15
|
Lähetetty: 23.09.2015 20:44 Viestin aihe: |
|
|
Ekohippi kirjoitti: | Toinen takuukeino päästä lähelle, on aukonlaidassa pudottaa haulikko mättäälle ja kiikaroida kiväärin optiikalla aukon toista laitaa. Silloin pitää pipon olla syvässä, ettei se teeriparvi tipauta lakkia päästä. Kahdesti onnistuin tuossa ja laitoin rihlakon...
Ja onpahan vaan, niinkuin muutkin mainitsivat, hyvä säie. Itsenäisesti täälläkin tullut hommia opeteltua ja monikin asia kaivannee hiomista. Luutuminen ja vanhan huonon toistaminen, kun "näin on ruukattu tehrä" ei auta asiaa. Eli perusasioidenkin jankkaaminen auttaa, kun toisen perus on toiselle uutta. Kiitokset siis multakin. |
Tai kun kaivaa sen "piiskatykin" kouraansa.. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
korventallaaja Vakituinen kirjoittaja
Liittynyt: 22 Maa 2007 Viestejä: 71 Paikkakunta: Keski-suomi
|
Lähetetty: 23.09.2015 21:42 Viestin aihe: |
|
|
Pyyjahti vie kyllä täysin mennessään! Aikansa se ottaa että oppii reviirit löytämään, mutta kun ne on löytynyt niin mukavaa puuhaa pillipiiparoida. Kun hyvän paikan löytää niin joka syksy mahdollista päästä pyy tai parikin pillillä siitä tipauttamaan.
Muistan kyllä liian elävästi ensimmäisen kanalinnustus reissun melkein kymmenen vuoden takaa..
Isä-ukko heitti meikäläisen n.5 km päähän kotoa ja oli tarkoitus sieltä hipsiä metsiä pitkin takaisin haulikko kourassa. Elettiin vuotta 2008 joka oli ainakin täällä Keski-Suomessa todella heikko lintuvuosi.
Olin päässyt autolta ehkä puoli kilometriä, kun aukonlaidalta, täysin avonaiselta paikalta 25 metrin päästä rymähti järjettömän kokoinen ukkometso siivilleen. Siinä sitten hätäpäissään uuden karhea Baikkali poskelle, vähintään yhtä hätäiset kaksi laukausta perään. Ohihan ne meni että humisi ja voi sitä kirosanojen määrää paljon on metsissä metson perässä kuljettu ja haapojen alla kytätty mutta ei ole sen jälkeen samanlaista paikkaa meikäläisen eteen sattunut ja vielä se unelmien homenokka odottelee hetkeään. Mutta ei auta, huomenna taas yrittämään! |
|
Takaisin alkuun |
|
|
oopee Kanta-asiakas
Liittynyt: 20 Syy 2011 Viestejä: 455 Paikkakunta: ks
|
Lähetetty: 24.09.2015 00:09 Viestin aihe: |
|
|
korventallaaja kirjoitti: | Pyyjahti vie kyllä täysin mennessään! Aikansa se ottaa että oppii reviirit löytämään, mutta kun ne on löytynyt niin mukavaa puuhaa pillipiiparoida. Kun hyvän paikan löytää niin joka syksy mahdollista päästä pyy tai parikin pillillä siitä tipauttamaan.
Muistan kyllä liian elävästi ensimmäisen kanalinnustus reissun melkein kymmenen vuoden takaa..
Isä-ukko heitti meikäläisen n.5 km päähän kotoa ja oli tarkoitus sieltä hipsiä metsiä pitkin takaisin haulikko kourassa. Elettiin vuotta 2008 joka oli ainakin täällä Keski-Suomessa todella heikko lintuvuosi.
Olin päässyt autolta ehkä puoli kilometriä, kun aukonlaidalta, täysin avonaiselta paikalta 25 metrin päästä rymähti järjettömän kokoinen ukkometso siivilleen. Siinä sitten hätäpäissään uuden karhea Baikkali poskelle, vähintään yhtä hätäiset kaksi laukausta perään. Ohihan ne meni että humisi ja voi sitä kirosanojen määrää paljon on metsissä metson perässä kuljettu ja haapojen alla kytätty mutta ei ole sen jälkeen samanlaista paikkaa meikäläisen eteen sattunut ja vielä se unelmien homenokka odottelee hetkeään. Mutta ei auta, huomenna taas yrittämään! | minkäs verran tässä oli ampumaharjoittelua takana..ettei vaan taannuttas hirvimiesten tasolle..radalle mars |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Kalle.k
Liittynyt: 21 Syy 2015 Viestejä: 4
|
Lähetetty: 24.09.2015 11:44 Viestin aihe: |
|
|
Niin se vaan ensimmäinen jahtireissu on takana. Saalista ei tullut, mutta oli se edes lähellä.
Teeripoika lensi suoraan yläpuolelta, mut näytti olevan aika korkeella ni en uskaltanu ampua.
Sit sain pyyn pillitettyä noin 40metrin päähän, mut sen lähemmäs ei suostunu mokoma tulemaan.
Hirvi meinas lisäks juosta syliin ku kytistin teertä suolla. Piti vallan seisomaan nousta, kun en ollu varma mikä se siellä varvikossa käveli, 10-15m oli matkaa ku vaihto suuntaa=)
Yllättävän hissukseen liikkuu valtava elukka semmosessakin risukossa.
Pystyykö noita pulputtavia teeriä jollain houkuttelemaan lähemmäs? |
|
Takaisin alkuun |
|
|
liki Kanta-asiakas
Liittynyt: 08 Mar 2013 Viestejä: 11243 Paikkakunta: Länsi-Uudenmaan rannikko
|
Lähetetty: 24.09.2015 12:46 Viestin aihe: |
|
|
korventallaaja kirjoitti: |
Isä-ukko heitti meikäläisen n.5 km päähän kotoa ja oli tarkoitus sieltä hipsiä metsiä pitkin takaisin haulikko kourassa. Elettiin vuotta 2008 joka oli ainakin täällä Keski-Suomessa todella heikko lintuvuosi.
Olin päässyt autolta ehkä puoli kilometriä, kun aukonlaidalta, täysin avonaiselta paikalta 25 metrin päästä rymähti järjettömän kokoinen ukkometso siivilleen. |
Lähes näin osui ensimmäinen hyvä tilanne kohdalle. Pimeähkön kuusikon vähän avonaisemmassa kohdassa nousi ukkometso siiville mustikkamättäältä ehkä 15m päästä. Nosto, sihti kohdalleen ja veto ... mutta tuolla ei vain saanut ottaa metson kohdalla varmistinta pois.
Laskeutui mokoma vielä puuhun alle 30m päähän. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
kumali Kanta-asiakas
Liittynyt: 26 Kes 2012 Viestejä: 109
|
Lähetetty: 24.09.2015 15:06 Viestin aihe: |
|
|
Kalle.k kirjoitti: | Niin se vaan ensimmäinen jahtireissu on takana. Saalista ei tullut, mutta oli se edes lähellä.
Teeripoika lensi suoraan yläpuolelta, mut näytti olevan aika korkeella ni en uskaltanu ampua.
Sit sain pyyn pillitettyä noin 40metrin päähän, mut sen lähemmäs ei suostunu mokoma tulemaan.
Hirvi meinas lisäks juosta syliin ku kytistin teertä suolla. Piti vallan seisomaan nousta, kun en ollu varma mikä se siellä varvikossa käveli, 10-15m oli matkaa ku vaihto suuntaa=)
Yllättävän hissukseen liikkuu valtava elukka semmosessakin risukossa.
Pystyykö noita pulputtavia teeriä jollain houkuttelemaan lähemmäs? |
Hyviä tilanteita!
Vinkki pyylle:
Jos pyy jää vain vastailemaan, mutta ei lähesty - vaihda _hitaasti ja hiljaa_ paikkaa vaikkapa 20m sivuun, ja jatka sieltä. Tulee usein sieltä taas pillitettäessä sukkana paikalle. Tuntuvat usein tekevän tätä.
Ja jos pyy lopettaa lupaavan alun jälkeen vastailun, silmät ja korvat tarkkana - se kipittää kohta paikalle maata pitkin.
Teeristä:
Pulputtavat teeret ovat paikallaan olevia teeriä joilla on jo meiningit päällä - vaikea saada lähemmäksi niiltä sijoiltaan, ainakin oman kokemukseni mukaan. JOS ovat liikkeellä tai istuksivat yksinään puussa tms, teeren suhauttelun matkiminen toimii aika hyvin. Sitä kannattaa ehdottomasti treenailla. Jos et ole kuullut teeren suhauttelua, tsekkaa youtubesta. Kyllä sitä tosin aina kuuluu pulputuksen lomassa. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
kumali Kanta-asiakas
Liittynyt: 26 Kes 2012 Viestejä: 109
|
Lähetetty: 24.09.2015 15:11 Viestin aihe: |
|
|
oopee kirjoitti: | korventallaaja kirjoitti: | Pyyjahti vie kyllä täysin mennessään! Aikansa se ottaa että oppii reviirit löytämään, mutta kun ne on löytynyt niin mukavaa puuhaa pillipiiparoida. Kun hyvän paikan löytää niin joka syksy mahdollista päästä pyy tai parikin pillillä siitä tipauttamaan.
Muistan kyllä liian elävästi ensimmäisen kanalinnustus reissun melkein kymmenen vuoden takaa..
Isä-ukko heitti meikäläisen n.5 km päähän kotoa ja oli tarkoitus sieltä hipsiä metsiä pitkin takaisin haulikko kourassa. Elettiin vuotta 2008 joka oli ainakin täällä Keski-Suomessa todella heikko lintuvuosi.
Olin päässyt autolta ehkä puoli kilometriä, kun aukonlaidalta, täysin avonaiselta paikalta 25 metrin päästä rymähti järjettömän kokoinen ukkometso siivilleen. Siinä sitten hätäpäissään uuden karhea Baikkali poskelle, vähintään yhtä hätäiset kaksi laukausta perään. Ohihan ne meni että humisi ja voi sitä kirosanojen määrää paljon on metsissä metson perässä kuljettu ja haapojen alla kytätty mutta ei ole sen jälkeen samanlaista paikkaa meikäläisen eteen sattunut ja vielä se unelmien homenokka odottelee hetkeään. Mutta ei auta, huomenna taas yrittämään! | minkäs verran tässä oli ampumaharjoittelua takana..ettei vaan taannuttas hirvimiesten tasolle..radalle mars |
Ensimmäistä kertaa kanalintumetsälle pääsemässä.. Ainahan se ampumaharjoittelun tarve opitaan kantapään kautta |
|
Takaisin alkuun |
|
|
JtL Kanta-asiakas
Liittynyt: 27 Elo 2007 Viestejä: 161
|
Lähetetty: 24.09.2015 16:16 Viestin aihe: |
|
|
Tänään henk. Koht ensimmäinen teeri suhauttelemalla saaliiksi. Kameralla tosin ennen laukonu. Piti aamulla lähtee hieman kävelemään mutta hakkuuaukko tuntui houkuttelevalta siinä sumussa. Ei aikaakaan kun ensin lentää ukko ja perässä pian akkateeri. Reilu tunnin suhauuttelin ja paikallaan nökötin kannonnokassa. Kun ei meinannu ampumahollille lentää.Yritys palkittiin:) |
|
Takaisin alkuun |
|
|
pirulainen Kanta-asiakas
Liittynyt: 14 Hel 2008 Viestejä: 1077
|
Lähetetty: 24.09.2015 19:41 Viestin aihe: |
|
|
Hyvä ketju, mielestäni aloittajan jälkeiset kysymykset oli ihan valideja siksi, että saadaan aloittajan ns. lähtötaso määriteltyä, en minä ainakaan lukenut niissä vttuilua.
Näin koirattomana, liikkuvana jahtimuotona tuo rajapintojen hiippailu on tuottanut selkeästi parasta tulosta, pois lukien suon laidan teeripassit.
Jousen kanssa joutuu VIELÄ hissukammin hiippaileen, suorastaan varkain. Viime syksyn osalta kirjoittelinkin johonkin ketjuun, että haulikolla olisi ollut 100-0 paikka yhdelle metsolle, ja muutamalle teerelle syksyn aikana. Jousella ei jakoja kun ei lentoon osaa ampua, en oo Byron Ferguson
Pyyn pillityksestä useampi kirjoittelikin jo hyviä ohjeita. Tärkeä pointti siinä on mun mielestä se, ettei sitten ammuta "varmaa paikkaa" tyhjäksi pyistä, kun ovat paikkalintuja.Vaikka aina tulee uusi ja valloittaa hyvän asuinalueen, on se turha teurastaa koko porukkaa. Jätetään siemen itämään Tänä vuonna tuntuu tuo pyy olevan muutenkin paljon vähempänä kuin viime syksynä.
Ei muutakuin kiire pois ja kuljeksimaan metsään. Siitä se oppi karttuu. _________________ Vapaan miehen oikeus on kusta luontoon -Veikko Huovinen-
-Marlinisti-Jouskaripelle- |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Repesorsa ***
Liittynyt: 05 Maa 2004 Viestejä: 9356 Paikkakunta: Sieltä
|
Lähetetty: 24.09.2015 22:36 Viestin aihe: |
|
|
Kalle.k kirjoitti: | Teeripoika lensi suoraan yläpuolelta, mut näytti olevan aika korkeella ni en uskaltanu ampua.
Sit sain pyyn pillitettyä noin 40metrin päähän, mut sen lähemmäs ei suostunu mokoma tulemaan. |
Olisit antanut paukkua vaan. Niin ne perämeren jatkaripojatkin paukuttavat koko pumpullisen tyhjäksi, kun hanttaparvi edes näyttäytyy.
Niin, tottahan sulla on pumppuhaulikko jatkarilla? |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Mc-manteli Kanta-asiakas
Liittynyt: 28 Lok 2007 Viestejä: 3606 Paikkakunta: Länsirannikko
|
Lähetetty: 24.09.2015 22:45 Viestin aihe: |
|
|
Kalle.k:lle vinkki. Jos se pyy vastailee vähän kaukana eikä tule lähemmäs niin istu vartti paikoillaan ihan hiljaa. Vaikka se pyy huutelee niin elä vastaa sille enään. Se tulee kyllä kattomaan että mihin se kaveri katos ku ei huutele enään.. Kymmeniä pyitä oon tällä tavalla ampunut. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|