Karhukoe, hirvikoe

[Leimu]

Olen pitkään metsästänyt pienriistaa pääasiassa haulikolla ja hieman kiväärilläkin. Haulikossa olen hieman aikanaan kilpaillut, mutta kivääriampujana pidän itseäni aloittelevana ampujana. Tänä syksynä tuli kuitenkin ajankohtaiseksi suorittaa hirvimerkki ja suhtaudun suurriistan ampumiseen ja siihen vaadittavaan taitoon vakavasti.

Lähdin kokeneemman kivääriampujan matkaan ampumaradalle ja sain kahden keskisen kurssin kivääriammuntaan, laukaisuun, tähtäykseen, pitoon jne. Ammuimme vain paikalla olevaa taulua. Ensin istualtaan tuelta ja hetken päästä seisaaltaan käsivaralta. Hirvikoekin ammuttiin ajan ottoineen kaikkineen. Erinomainen harjoitusilta ja ampuminen on aina mukavaa.

Kävin elokuun ensimmäisenä lauantaina ampumassa merkin, ilma oli harmaa ja vettä tuli taivaan täydeltä. Jono oli pitkä ennen minua ja vielä riitti porukkaa minun jälkeen. Siitä huolimatta olin viides ampuja, muut taisivat odottaa viimeistä paikkaa. Minua ennen olleista ampujista yksi ampui karhumerkin kerrasta, kaksi hirvimerkin kahdella yrityksellä ja yksi jätti kesken neljännen yrityksen jälkeen eikä saanut merkkiä.

Kopissa laitoin aseen valmiiksi ja lippaan paikalleen. Pyysin luvan ampua, kun ei sitä radalla ilmankaan osaa aloittaa Neljä laukausta rauhallisella rytmillä ringin sisään ensimmäisellä yrittämällä ja vihreä kortti käteen. Itse kun on kilpaillut jonkin verran ammunnassa, niin tärkein ammuntaa haittaava tekijä eli päänuppi oli kunnossa.

Tarkemmin mietittynä seuraavilla asioilla taisi olla vaikutusta heille, jotka eivät läpäisseet:

- Asetta ei ollut kohdistettu tai ei oltu käyty yhtään harjoittelemassa etukäeen.
- Ammuttiin eri aseella kuin yleensä metsästetään.
- Ei keskitytty ampumiseen, mietittiin etukäteen jo mitä jos en saakaan merkkiä ja suurenneltiin häpeän määrää.
- Hätäiltiin ampumisessa. Neljä laukausta ammuttiin, niin nopeasti kuin mahdollista, vaikka aikaa on erinomaisesti rauhassa ladata, tähdätä ja laukaista.
- Keskittyminen petti kesken sarjan ja yksi tai kaksi laukausta karkasi ringin ulkopuolelle.

Lain mukaan olisin ollut valmis hirvijahtiin, mutta omasta mielestäni en ollut. Itse pidän hyvää riistalaukausta parhaana kunnioituksena saaliille, joten merkin ampumisen jälkeen harjoittelin lisää. Omassa seurassa ei ole ammuntavelvoitteita hirviporukalle, mutta kävin ampumassa muutaman kerran liikkuvaa hirveä ja paikalla olevaa maalia. Itse näen asian niin, että jokaisen pitää kantaa vastuu omasta ampumataidosta, mutta monta kertaa radalle meno on metsästäjille kiinni siellä vallitsevasta ilmapiiristä.

Aloittelevana suurriistan metsästäjänä joudun tekemään paljon aivotyötä. Mietin passissa etukäteen etäisyydet, mihin tilanteisiin jätän ampumatta, ampumasektorit. Koen, että niiden etukäteen jäsentely tulee helpottamaan ensimmäistä riistalaukausta, olen tehnt jo monta päätöstä ja valmistelevaa asiaa etukäteen.

[Jahtireppu]