Hirvijahdin aloitus

[late2]

Lomaan laskeutuessa etsiskelin vähän sesonkivarusteita, ei meinannut löytyä ja pengoin yhden työhuoneessa olevan laatikon. Ei ollut sielläkään, tuota ei ole vissiin katsottu sitten edellisen muuton mutta kohta sattui näppeihin muovitettu kartta, vähän ihmettelin että mistähän tämäkin on mutta kohta hokasin että se on sieltä mistä aloitin hirvijahtiurani.
http://aijaa.com/O48MHU
Konginkankaan lähellä oli jokin Kivetty-niminen alue johon MH myi joskus viikkohirvilupia, muutama tuttu oli innokas metsästäjä ja värväsivät mut mukaan "palkkatappajaksi" kun mulla oli hirvilaillinen pyssy, pääosa oli ilman pyssyä, ei ollut koiraa, miesajolla ajateltiin yrittää. Hirvikoetta en ollut kyllä aiemmin ampunut, viimeisessä kokeessa kävin Upinniemessä, enteet oli hyvät kun mennessä oli jo yli kymmenpiikkinen sonni möllöttämässä tien varressa.

Meidän viikko oli aika myöhään, joku kävi tuolla jo aiemmin katselemassa, en muista kartan värikoodeja mutta olisko nuo keltaiset ollut jotain "hot spotteja". Lunta oli siekaleesti, yksi autokunta kävi vaihtamassa Jyväskylän autovuokraamossa camaron land cruiseriin, rälläsivät jälkeä tielle että pääsi muillakin autoilla. Myöhään ehdittiin majoitukseen, pääosin tuntematonta väkeä, juttuun tultiin kuitenkin, mulle ihan uutta hommaa muutenkin niin osannut muiden kyvykkyyttä juuri arvioida. Mulla oli mukana FAL, Tikkiksellä oli nimensä velvoittamana Tikan sportteri, kertoili kokeneena automatkalla vähän mitä hirvijahti on (mulle sukulaiset oli puhunut että se on lähinnä kauheeta hommaa jossa saappaat palaa nuotiossa, muija tulee vihaiseksi ja aamulla on huono olo). Tuntemattomia oli tietysti pitkälti muutkin toisilleen, yksi voudin kaveri kysyi voudilta muka salaa "onko nää kaikki niitä sun pyssyhulluja kavereita". Voudilla oli muuten tuolloin jo .375 H&H, sille piti saada käyttöä, silläpä porukkaa kasaili.

Siinä sitten pari päivää jahdattiin, olin silloin nuori (tai ainakin nuorempi) ja änkesin monasti ajoketjuun, laitimmaisilla sai olla pyssy mukana, kuten jo joskus sanonut monta kiloa mahtuu FAL:iinkin lunta kun paksuun kinokseen tuuskahtaa turvalleen ojitetulla aukeella. Vasaporukkakin lopulta löydettiin, passimiehet ei uskaltaneet ampua ja minä en ehtinyt juoksemallakaan eteen, olin ajoketjut kauimmainen mies. Hauskoja sattumuksia oli, voimalinjalla oli vanhoja ja vielä vanhempia torneja, vouti määräsi yhden jantterin tuonne torniin, meni epähuomiossa vanhempaan, heti kun pääsi ylös meni lattiasta läpi, pyssy vielä selässä, hyvin kehui sakon hihnan kestäneen roikkumista, sanoi vaan että oli aika hankala päästä pois. Metsoja oli hillittömästi, jossain ajossa saattoi tulla viisikin ukkoa passiin ajoketjun edellä, kausi oli jo tuolloin ohi, puhuttiin että pitäisi mennä lintujahtiin tuonne joskus mutta on niitä sitten löytynyt muualtakin.

En minä vielä tuolloin hommaan kovin syttynyt, seuraavana vuonna jahti olikin jo Suomussalmella, pääjahti meni ohi kun en oikein asiaan keskittynyt, lumiaikaan oli paikkojahti johon huomasin lähteä mukaan. Sählättiin ja söhlättiin mutta saatiin yksi natu nurin jonnekin puolentoista kilometrin päähän tiestä, sitä pulkalla pois vetäessä alkoi vasta tuntumaan että täähän vois olla hauska harrastus, vähän tietysti vaikutti sekin että muut oli pääjahdissa kolauttaneet 21-piikkisen sonnin nurin. Pääosin sama porukka on ollut siitä lähtien jahdissa, osa on karkaillut muualle, tuo tornikaverikin on toisessa porukassa, tulee kyllä dumaan viikon päästä AA:n ässämmiin, täytyy yrittää ujuttautua tuomarikisassa samaan porukkaan ja iskeä vähän juttua. Oli siellä laatikossa muutakin kellastunutta, peruskartta Livojoen koskista, lehtijuttu Uudenmaan rantameritaimenpaikoista, Korppoon ja Houtskarin merikarttoja, täytyy kattella noita joskus ajan kanssa, jos sitä vielä joskus ehtis.

[heiluri]

Hauskaa meinikiä .
Meikäläisellä oli jokseenkin tylsänhelppo lähtö kun menin umpituttuille maille ja suurimmalta osalta tuttuun ja kokeneseen porukkaan,tuo on ollut jo hivenen värikkäämpää.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[late2]

Mulla oli tuonne Konginkankaan keikallekin pitkään kiikun kaakun viitsinkö lähteä, velvollisuudentunto kaveria kohtaan kuitenkin voitti, varsinkin kun mulla oli pari kyytiläistä, olis tullut aika lovi rivistöön jos oltais jääty pois, meitä kuitenkaan ollut vissiin kymmentäkään. Eli se miesajo on vähän liioittelua, jonkinlaista painostusta tuo enempi oli. Vedot oli pitkiä kun tiet oli harvassa, ei ollut gepsejä silloin vielä, kompassilla mentiin ja vähän hihkuttiin. En ehtinyt ostaa edes kunnon liiviä, mulla oli punainen veneilyliivi, vaikka oli ihan talvikeli niin lämmin tuli, nuorehkokin Late joutui vähän välillä tuulettamaan prillejä että taas näki.

Minä tuohon aikaan jo riiasin nykyistä vaimoa, vaimon veli kyseli suunnilleen alusta lähtien mukaan hirviporukkaan. Alkuun ei kiinnostanut, sitten kun aloin käymään hirvijahdissa niin mieluummin tuolla omassa porukassa olen ollut. Joskus oli puhetta yhden tutun kanssa tuosta lankomiehen hirviporukasta, päivittelin että hankala tuntuu olevan löytää hirvimiehiä kun aina jaksavat kysellä mukaan. Tuttu kommentoi ettei kyse ole oikeastaan siitä, sopivia ei vaan tahdo löytyä. Olishan se ollut erilaista, olis aika tuttu paikka ja joku valmis malli, nyt ollaan itse toilailtu joten kuten toimiva malli, hauskaa on ollut tuokin, välillä on pidetty tiukkojakin keskusteluita siitä miten pitäis toimia, onneks meillä on fiksua väkeä jotka pystyy puhumaan ja sopimaan asioista, ainakin nyt on. Lepposaa näyttää kyllä olevan lankomiehen porukassakin, kyllä sielläkin on viihtynyt kun on ehtinyt käydä.

Jotain ollaan varmaan opittu ajan kuluessa, turha kuitenkaan kehua että ihan itse, meille on sattunut aika hyviä opettajia, alusta lähtien. Kainuussa majoituksen isäntä oli välillä mukana metsässäkin mutta alkuun aina selitti aamulla kartalta minne äijät pitää panna passiin ja perustelikin nuo paikat. Saatiin houkuteltua muitakin päteviä mukaan, tällä ei ollut varmaan vähiten merkitystä:
http://aijaa.com/4vZG7C
Yksi vuosi kun oli jo lapset vaimolla oli päivystystä alkuviikonloppu, uskalsin lähteä vasta sunnuntai-iltapäivänä, illalla perillä, yli puolet luvista oli jo nurin kahden päivän jälkeen, 7 tai 8, mun mielestä aika meidänlaisilta aloittelijoilta. Viikolla kaatui sitten loputkin. Oli kyllä kauheeta tappamista, vaikkei edes kaikkia ammuttu, vähän uskallettiin valkkaillakin kun olis voinut tulla paikkojahtiin. Silloin ei kyllä uskaltanut ottaa koffia vahvempaa lihanleikkuussa, oli aika urakka.

Ei ole vielä saappaat palaneet nuotiossa, vaimo on ollut joskus kärttyisä kun on viikon reissussa ja pääkin ollut joskus aamulla kipeä. Mutta niin se sanoi yksi porukasta että hän muistaa isän hirvijahdista lähinnä sen että kun isä tuli jahdista kotiin niin viina haisi ja mukana oli yleensä ämpärillinen kirvellä pilkottua hirvenlihaa. Tuota olen joskus yrittänyt ehdottaa että olisko meilläkin joku "perinteet kunniaan" vuosi, pilkottais ainakin yksi hirvi kirveellä, ei ole vielä ollut.

[late2]

Siellä laatikossa oli muuten myös yksi käyttämätön pakki, leipäpussillinen puukuulaisia rynkyn räkäpäitä, neonvihreää kilikalimaalia, sillaa, moottorin pesuainetta, GS suzukin tiivistesarja (josta öljypohjan tiiviste puuttuu kun se piti joskus käyttää), 2 paria CZ75:n muovisia kahvalevyjä, piippurasseja (arskan kaasupillin puhdistamiseen), käyttämätön teerenkuva, filmikamera, kaikuluotaimen ja etäisyysmittarin laatikot. Ja jotain vähän muutakin. Selvästi ajatuksella pakattu.

Mutta kartta täytyy panna talteen, voisi katsella saisiko tuonne vielä lintulupia, vois käydä katselemassa miten on aika muuttanut muistoja.

[iivariiso]

Mulla alkoi hirvimiehen ura kun tutustuin appiukkoon. Siinä tuli hyvä yhdistelmä kokemusta ja oppimiskykyä.
Ensimmäisenä jahtipäivänä ammuttiin heti 2 hirveä( ÄLKÄÄ KERTOKO TUHOLALLE ETTÄ VASA JA EMÄ LAITETTIIN NURIN).
No seuraavana päivänä ammuin 4-piikkisen ja samassa mettä saarekkeessa oli sitten vielä oikein kunnon sonni jota sihtailin ristikolla ja kirosin että pitikin ampua tuo pieni sonninpoika. Lisäksi oli emä ja vasa. Tuntui että hirviä on mettä täynnä. Lopsautimma sitten illalla vielä yhen vuongelin ja siltä vuodelta homma oli valmis.

Seuraava jahtivuosi alkoi samaan tahtiin jos ei vielä paremmin. Aloitukessa heti 2 sonnia nurin ja illalla vielä yksi naaras. Siinä alkoi jo tuntumaan että homma käy työstä kun kahteen pekkaan pistettiin hirvet palasiksi ja koukkuun.

Jahtionni oli kohdillaan ja kolmantenakin vuotena saatiin hirviä helpohkosti. Eli kolmen ensimmäisen vuoden aikana ammuttiin 11 hirveä 7 jahtipäivän aikana kahteen mieheen. Tuntui että tämähän on helppoa hommaa, mutta onneksi sen jälkeen on tullut kuiviakin vuosia ja pikkuhiljaa on myös oppinut hieman valikoimaan mitä ampuu. Eli ampumattakin on jätetty. Ja toissa syksynä tuli se perhanan hutikin kun ohi sonnista ammuin.

Hyvän opettajan sain hirvijahtiin ja kaverikin tuli 4 vuotta sitten meille kolmanneksi ryhmään. Totesi että aika paljon on tullut viime vuosina tietoa ja taitoa hänellekkin vaikka on jahtivuosiltaan huomattavasti kokeneempi kuin minä. Nyt näyttää että ensi syksynä nuoremmat miehet joutuu hoitamaan tämän lihajahdin kun appiukolta jäänee jahdit leikkausoperaation myötä ainakin vähäksi aikaa tauolle. Hienoa on kuitenkin kulkea pienellä porukalla kairassa ja nauttia luonnosta.

[late2]

Laiskalle päivitykselle jäänyt tämäkin. Kyllä me vissiin jotain opittiin, yksi vuosi oli luvat kunnossa niin vajaan viikon tulos oli tama:

Ei tietenkään mitään suurensuuria mutta semmosia ettei sekota emään tai vasaa (niitten sarvia ei kerätty kasalle).

[late2]

Porukalla päätettiin hommata hirvikoira, jotain pentukuvia jo saatiinkin

Epäavoimessa äänestyksessä päädyimme siihen että koiran nimi on Riesa. Hirvikäryä syötiin tänäänkin, saas nähdä miten ensi vuonna.

[valmet 412s]

paha kapi!!!

polttakaa se!!!!!




_________________
Varisjahdin veteraani...