Kaatajan käsikirja. Osa 1. sorkkaeläimet

[Juha]

Yleensä suurin virhe tehdään siinä että ruokakupilla viheltelystä siirrytään suoraan "oikeaan" luoksetuloon. Eli vaikeusastetta pitää kasvattaa pikkuhiljaa paikkoja ja välimatkoja muuttelemalla. Ja tärkeintä on pitää pilli rintataskussa silloin kun tietää että nuori humu ei varmasti tottele. Turhalla viheltelyllä saa aikaan pelkästään sen että koira oppii ettei ukko mahda mitään jos en tottele.

[9.3x622]

[Hitleri]

No perkiisi, täälläkös ne sesmannit onkin vängänneet...

Koiran kiinniottoon; minä saan tuon oman ajukinvonkin melko nätisti kiinni, tulee suht sopuisasti parin tunnin metsässäolon jälkeen komentamalla autoon ilman hihnaa. Samoin kun on soppelisti iholla, niin vähän komentamlla ja osin huijaamalla on aika hyvin ohjailtavissa käskyin. Ollut paljon heti pennusta sosiaalisesssa kanssakäymisessä ihmisten kanssa. Tajuaa paljon puhetta. Mehtuuinnossa ei valittamista, on piisannu mulle, huonointoselle. Tiedä sitten mikä tekijä taustalla on se, että suvut on sillä emälinjassa puhtaasti isojokisia...

Kippurahäntä; siinä se vasta piru on ottaa kiinni, vaikka pelattu samalla mallilla kuin ajukin kanssa. On erimoinen luontojaan, eikä ees oo savolaisia koiria sen kummemmin taustalla.

Eräs esimerkki kaverin tarhasta taannoin. Ko. kaveri on omistanut elämänsä mehtuukoirille, on ollut noutajaa, ajuria, hirvikoiraa, terriä, monenmoista. Tietää kohtuu hyvin miten koiria käsitellä yksilöinäkin erilailla. On KVA-koiria useampi takana varmaan edessäkin, Ajokuningas asustaa häkissään, Kettukilvassa käynyt niin ikään joskus koirallaan. Pitäisin kokolailla kovemman luokan koiramiehenä siis! Vaan niin oli tuollakin kaverilla muinoin aivan hulluilla mehtäverillä varustettu retvertti... Siihen ei päteneet/ainakaan auttaneet samat systeemit kiinniotossa kuin muihin. Se ei yksinkertaisesti vain kovin helpolla antautunut. Jos haistoi, että ajettava on kaatunut ja ukko siinä varmaan rupilla päivystää, niin kiersi aina sivusta ja lähti hakemaan uutta. Päiväsotalla saattoi myrrätä mehtässä jos sen antoi olla. Narttujakin jonkun kerran tuolla käyttivät. Kerran tuli nartun omistaja astuttamaan koiraansa tuolla urkilla ja kun hommat oli hoidettu, niin oli todennut: "Ois se toisaalta ollu kiva kuulla miten tuo urkki ajeloo...". Kaveri oli tuumannu, että jos ei hirveä hoppu oo takaisin kotiin nartunomistajalla, niin "saattasivathan tuota kokkeilla". Nartun isäntä oli naureksinut, että "Tuskinpa tuo poikaa juuri mehtä kiinnostaa kun vasta polettu tärppinen narttu istuu autossa pihassa..". Kaveri vaan tyynesti oli tokaissut koiransa tuntien, että: "Kyllä se sen verran hullu on, että ei oo niin sanottu...". Päästi kollin häkistään, samantein se hävisi mehtään ja vajaassa vartissa alkoi tuttu ajuhaukku kuulua mäkisyrjästä. Miehet kuuntelivat vajaan tunnin rappusilla miten aju huilasi ja sitten nartunomistajan piti joutua kotihommiinsa... Kehunut oli! Kaveri oli sitten seuraavana aamuna poiminut retverin hukaltaan kiinni tienvarresta kun oli tullut töistä kottiin...

Että kuten edellä todettua, välliin noita kahjoja ei kesytä edes tekijämiehetkään, saati sellasena ihteänsä pitävät. Mutta kuten myös mainittua, tuollaiset sesset ovat sitä kovinta A-ryhmää käyttää jalostukseen!
_________________
Vaan varmoilta paikoilta ohi!

[Jahtireppu]

Koiran luoksetulosta lueskelin joskus oikein alan opuksesta. Siellä kun sanottiin, että palkkana luoksetulosta pitäisi olla jotain parempaa kuin se, mitä koira on juuri tekemässä. No millä !&%¤#"!ä parempaa tarjoaa ajokoiralle kuin maan nuuskuttaminen. Viimeinen kotiutus ajokille helmikuun lopussa oli kiimahuipussaan olevalla terrinartulla. Siinä ainakin lisääntymisvietti voitti jahtivietin

[Juha]

Teoriassa homma menee niin että kun luoksetuloa on harjoiteltu onnistuneesti X tuhatta kertaa, niin koiran kuontaloon on iskostunut käsitys siitä että totteleminen kannattaa aina. Sitten on tietysti noita Hitlerin mainitsemia otuksia joita ei saa kiinni kuin kiväärillä.

[Elan]

Taitaa käsikrja mennä vähän chattailuksi aiheen vierestä. Vaikka ei eralle.netissä koskaan oikein aiheessa pystytä pitäytymään.

[kaupunkilaistollo]

Mielenkiintoinen ketjun aihe on tämä. Tosin keskustelu on ollut juurikin sitä itseään sitten jo useamman sivun verran. Tai ainakin mina tipuin kärryiltä että kumpi noista nyt viheltämällä tulee/pitäisi tulla luokse? Matti vai Kassu?

Tuossa aloitusviestissähän ei vissiin mainittu sitä kumpi herroista on se kadehdittu kaataja?.. Mielestäni sellainen voi olla kumpi tahansa. Matti määrällään ja paremmalla ampumataidollaan ja Kassu sillä että tiputtaa aina varman paikan tullen ja jättää juoksemaan jos on epävarma.

Jos tätä mitataan sitten pelkän määrän perusteella kuten on usein tapana, niin helpointa tulla kadehdituksi kaatajaksi on nettipalstalle kirjoittaessaan kertoa kaatojensa määrä kahdella ja jakaa käytettyjen paukkujen määrä samalla kolmella.

[xyxy]

Käsikirjaan

Kun hiivit haukulle, helpottaa lähestymistä maason valinta: älä lähde ylittämään aukkoja koska niissä on paljon rätisevää riskua, älä myöskään mene isojen koivujen alta, koska koivun alla on aina miljoona pientä risua, ja ne rätisevät suunnilleen kelistä riippumatta, vedettömät ojien pohjat ovat hyviä liikkua

[rigby 416]

[xyxy]

Näin on

Ja tuossa ojassakävelyssä on lisäksi se hyvä puoli, että ääni syntyy luontaisten äänivallien suojassa...

[rigby 416]

Tuolla alussa joku jo sanoi,,,että hajuttomasti, metelittä , näkymättä elikolle , sillä pääsee jo maaliin.
Hiipikäämme siihen 30 metriin ja alle ensi syksynä niin on haastetta enemmän jahdissa.

[MikaS]

Koko juttua en viitsinyt kelata läpi mutta. Itse olen opettanut nuorempia ja vähän vanhempiakin että passissa pitää olla kuulematta, haisematta ja näkemättä. Kaksi ensimmäistä on ne tärkeämmät. Merkitystä on kyllä tietysti sillä passipaikalla ja sonnien kohdalla taka-sivupassit on parhaimpia , varsinkin sellaiset missä hirvet yleensä kulkeekin.

Haukulle menossa olen muutaman kerran päässyt sinne 15-20m, mutta kokeilematta on yhden hiipijän villasukkasilla meno. Kaveri heittää saappaat reppuun ja menee tallukkailla / villasukkapareilla haukulle.

[Sigamees]

Toi haisematta on se hankalin.
Yllättävän moni kuvittelee hajuttomuuden olevan vaatteissa tai piereskelyssä, mutta tosiasiassahan se on ihmisen hengitysilma mikä leviää alatuuleen ja jonka eläin haistaa. Vaatteiden savuttaminen tai tupakointi ei tätä poista mutta peittää kyllä.
_________________
Running target!

[tuhola]

Minun ajatus hajuttomana pysymisessä on että ainut mahis siihen on pysyä tuulen alla. Pitää kokoajan varmistella että molekyylit ei pääse eläimelle saakka. Olen aika varma että hajuja ei voi peittää eikä esim torniin kiipeämiset auta siinä mitään. Pitää olla kärryillä ilmavirroista ja toimia sen mukaan ettei ilmavirrat vie haistamiseen johtavia partikkeleja eläimelle saakka.

[Elan]