Kysymyksiä trofeen teosta

[MukkuPili]

Sattu tuossa männäviikolla sonni kohalle ja siltä loppu elon tie.
Sattu vielä olemaan elämän eka kaato ja siksipä olis mukava laitella nuo sarvet muistoksi.
Kokemusta moisesta ei kovasti oo, satunnaisia ohjeita vai sieltä täältä.

1. Leikkuulinja? Luusaha/rautasaha/pokasaha/motosaha/rosvosaha?
2. Keittoaika (tunnin tarkkuudella)?
3. Vinkkejä hyvään lopputulokseen?

Ja yleensäki, kannattaako teettää vai tehä itte?
Yleisesti ottaen en ole sieltä kaikkein kämmenpeukaloisimmasta päästä, mutta jos homma on luokkaa 'älä tee tätä kotona' niin taidan skipata...

[Peezzi]

tuossapa vaikka aluksi: http://www.eralle.net/forum/viewtopic.php?t=16170 Sahaa semmosella sahalla jolla osaat sahata suoraan, moottorisahalla homma onnistuu ihan hyvin. Ite viimestelin sahausjäljen sähköhöylällä.
_________________
Halipatsuipa!

[kahtto1]

Kun alat käsitellä kalloa keittämisen jälkeen vetyperoksidilla, niin kannattaa olla hanskat kädessä ja varoa ettei vetyperoksidia pääse iholle, ettei käy kuten Michael Jacksonille.

[MukkuPili]

Kiitokset vinkeistä, kallo on jo porisemassa. Peezzin ohjeen rohkaisemana pistin motorin laulamaan ja raakasahasin silmäkuoppien alapuolelta. Viimeistelyn teen sitten kunhan olen saanu pinnan valkastua. Olisko kellään tietsikan kätköissä kuvia trofeista?
Vois koittaa apinoida sen 'oikean' leikkuulinjan.

Muuten, onko tavanomaista lakata pintaa vai jääkö se vain tuolleen?

[Spede]

Tommonen kuva löyty netistä haulla... Kultamitalisarvet.


_________________
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

[-= JH =-]

Spede, hienon kuvan kaivoit! Monia varman kiinnostaisi, millainen leikkaus olisi sivuprofiilista katsottuna (alan lehdissä aihetta pyöritetty ainakin syksyisin, mutta löytyykö jostain sähköisessä muodossa). Heitetäänpä lisä kysymys, miten kallo kiinnitetty taustaan - puuruuvilla taustan takanta??

[Peezzi]

Tuossa on omasta trofeesta kuva. Laitetaan nyt vielä kerran vaikka on tuo jossain ollu täällä ennenki esillä. Nuiden edellinen omistaja sai keuhkoon 18,5g Oryxin viime syksynä.
Huvin vuoksi mittasin nuo sarvet kun löysin mkj:n sivuilta ohjeet ja sain tulokseksi 246 pistettä. Että 4 pistettä jäävät pronssimitalista.
_________________
Halipatsuipa!

[isäntämies]

tuossa ylemmässä kuvassa on väärä sahauslinja. sen pitää lähteä aivan nenäluiden juuresta, mennä silmäreiän keskeltä ja päättyä niskaan. mun mielestä keittäminen on vanhan aikaista. painepesurilla vaan puhtaaksi. moottorisahalla kannattaa ensin tehdä karkeasahaus ja puhdistamisen jälkeen selkäsahalla ilman selkää lopullinen sahaus.

[KK]

Tuo sahauslinja on makukysymys. Noissa mitalisarvissa yläpuoli oikein mutta omasta mielestäni nenäluiden alusluista ois voinu sahata vielä puolet pois. Moottorisahalla karkeasahaus ja nahka päällä 3 tuntia keittämistä jonka jälkeen lihat lähtee helposti irti jonka jälkeen painepesurilla siistiminen. Valkaisu vetyperoksidi-liitujauhetahnalla helpoin omasta mielestäni. Sitten porataan kalloon ruuveille 4 aloitusreikää ja teipataan A4 arkki kalloon.Merkataan reikien paikat paperiin ja asetetaan sitten kallo papereineen taustalevylle, teipataan paperi levyyn ja otetaan sarvet irti, jonka jälkeen rei'itetään taustalevy paperin mukaisilta kohdilta(väljät reiät ruuveille). Sitten vain epoksiliimaa hieman kallon reikiin ja sitten ruuvataan puuruuveilla sarvet taustalevyyn.
Poskihammasrivin voi myös valkaista ja kiinnittää nenäluiden kummallekin puolelle.

[MukkuPili]

No kysellänpä nyt, kun kerran kyselemään on alettu.

Keittelin kallon ja vuorasin vessapaperiin jonka kostutin vetyperoksidillä.
Siihen mamman talouskelmurullan loppu ja koko komeus muovipussiin.
Parvekkeella lienee riittävän viileä muhia pari päivää?

Mutta aih ja voih, huomasin toisessa sarvessa valkeita kohtia!
Tarkeemmin asiaa tutkittuani selvisi, että keittovaiheessa vedessä lillunut sarven osa on ilmeisesti hieman ottanut itseensä;
pintakerros hilseilee...
Onko tähän ongelmaan olemassa kikkakakkosta, jolla sarvet saan vielä edes lähes entisenveroisiksi?

Ja niin, kiireessä ja touhussa ei tule aina otettua kaikkia neuvoja ihan todesta (sori Kahtto1, kuuntelen ens kerralla )
En löytäny käsiini suojahanskoja, joten tuumin "Minähän en läikytä..." On muuten aika villin näköset sormet, ku päät on ihan vaaleat ja kuivat...

[kahtto1]

Kantapään kautta se meni täälläkin

[Paavo]

Kaliumpermanganaattilla saat värjättyä vaaleat kohdat. Saat apteekista, eikä tee vaaleita sormenpäitä.

[Metsästäjä 88]

Itte kun tein just eilen ensimmäisiä peuransarviani oppisin ainakin oikean sahauslinjan kantapään kautta. sahasin ennen keittämistä sarvet hiukan silmien alapuolelta. Kun rupesin poistamaan lihoja huamasin kuinka vaikea esim aivot on poistaa näin sahatusta päästä.ei muuta kun saha käteen uudestaan ja sahaus silmän kautta. jo lähti.

[Melkeinmestari]

Kallonlaitto-ohjeita on tullutkin muuten hyviä ja riittävästi, mutta haluaisin lisätä vielä yhden pienen niksin. Kun kiinnität kalloa taustalevyyn niin hyvä konsti on porata kalloon reikä takapuolelta tavallisella poralla,mutta ei tietenkään läpiasti. Sen jälkeen väännät reikään kierteet kierretapilla ja kiinnität kallon levyyn ihan tavallisella ruuvilla. On ja pysyy varmasti. Ja saat joskus vaikkapa vaihdettua taustalevyä. Toinen hyvä tapa sarvitrofeen valmistuksessa on, että laitat taustalevyn taakse kolon toista leukaluun osaa varten josta selviää hirven ikähampaista tarvittaessa. Laita levyyn myös kaatopäivä ja ampuja.

[Kyykky]

Itse sahaan kallon siten, että sahauslinja kulkee jonkin verran silmän keskilinjan alapuolelta ja niitä nenänalus luitakin saa hieman tulla kalloon mukaan. Tämä nyt on lähinnä makukysymys, mutta tällä tapaa kallosta tulee hieman massiivisemman näköinen, eikä se näytä niin onnettomalta lätyskältä komeiden sarvien kanssa. Itselläni on sekä perinteisesti (silmien keskilinja - nenäluiden kärki) sahattuja, että yllämainitulla tavalla sahattuja ja ainakin omaa silmääni miellyttää enemmän se, että trofeessa on hieman enemmän kalloa mukana.

Tuolla edellä joku taisi sanoa, ettei kalloa tarvitse keittää, kunhan vaan puhdistaa painepesurilla. En ole itse tuota kokeillut, mutta olettaisin, että jos noin tekee, niin kannattaa olla keskivertoa lämpimämmät suhteet samassa taloudessa asuviin. Nimittäin uskoisin, että jos tuohon tapaan puhdistetun trofeen tällää seinälle, niin naapuritkin haistaa sen kohtapuolin. Taitavat ne kalvot ja muut olla sen verran tiukassa, etteivät ihan pelkällä painepesurilla lähde. Painepesuri on hyvä apuväline puhdistamisessa keittämisen jälkeen. Jos jollakulla on ihan omakohtaisia kokemuksia tämän yllämainitun puhdistustavan toimivuudesta, niin otan ne kyllä mielenkiinnolla vastaan, mutta en ainakaan kylmiltäni lähtisi tuota kokeilemaan. Keittämisen jälkeen kannattaa muistaa vielä se, ettei jätä trofeeta kuivumaan paikkaan, jossa se saattaa jäätyä, sillä jos niin käy on koko komeus lopullisesti särki.

Valkaisuun käytettävää vetyperoksidia saa paikallisesta apoteekista, mutta farmaseutille pitää muistaa mainita, että aine tulee luun valkaisuun, jolloin saat hieman normaalia stydimpää kamaa. Itse olen jauhanut tavallisia taululiituja tehosekottimella ja sekoittanut jauheesta ja vetyperoksidista massan (älä kuitenkaan sekoita aineita tehosekoittimessa -> sanomista tulee), joka on helppo levittää valkaistaville pinnoille. Näin vältytään kaikenmaailman liuosten kanssa läträämiseltä ja itse sarvien suojaamiselta. Tämän jälkeen annetaan töhnän pari päivää vaikuttaa, jonka jälkeen se lähtee teräsharjalla harjaamalla pois.