Kanalinnustuskausi 2016

[waidmannsheil]

[AnttiSn]

Oma strategia naissa on: jos olen ampunut jotain lintua kohden se on aina lahtokohtaisesti haavakko, kunnes toisin todistetaan. Todistukseksi olen laskenut yli 500m mittaisen terveen nakoisen lennon, joskin tatakin kriteeria joutuu kylla kokemuksien perusteella pitamaan riittamattomana. Eipa tuossa tilanteessa kait paljon muuta olis voinut tehda. Jos lintu oikeasti kunnolla raanaan jaa, sen kylla koirat loytaa kun vahan jaksaa nahda vaivaa niita oikealle alueelle ohjatessa. Ainut mita tuossa tietysti on voinut sattua on se, etta lintu on ottanut osumaa, ja toisesta hypysta sitten ottanut pidemmat ritolat (esim kilometri) ja jaanyt sitten sinne. Omien kokemuksien perusteella lintu voi todellakin lentaa kohtuu terveen nakoisena jopa kilometrin ja tippua kuolleena kuin kivi maahan. Useimmiten naissa tapauksissa osumaa ei nae. Toinen tyypillinen tapaus on, etta osuma on selvasti erotettavissa esim polahtavista hyohenista, mutta lintu jatkaa matkaansa. Talloin lintu yleensa loytyy ns. tehohoitokunnosta, mutta kuitenkin elossa ja karkkomatka voi olla kaikkea 50-500m valilla.

Eli mahdollisuudet ovat naiden tietojen perusteella kylla lahinna siina, etta lintuun ei osunut laisinkaan (kuulostaa omituiselta, etta metson karkko ampumisen jalkeen olisi noin lyhyt, mutta toki noinkin on joskus itsellekin kaynyt). Ja toinen mahdollisuus on tuo tapaus, jossa lintuun osuu vaikkei se juurikaan merkkaa osumaa ja naissa se lintu voi ottaa 2-3 uutta nousua kunnes lopulta retkahtaa kuolleena eli perasta ohi, muutama hauli suolilla ja lopulta vuotaa kuoliaaksi. Pitaisin jalkimmaista todennakoisempana.

Pisin seuranta moisesta linnusta on omalla kohdalla riekko, joka loytyi about rapian kilometrin lennon jalkeen, 4-5 uutta pomppua ottaneena. Seurasin tunturissa avoimella kohdin suu auki, kun koira jahtasi keskenaan tuota lintua (seisoi, nosti itse, meni peraan, etsi uudestaan, seisoi, nosti itse). Ei ollut normaalia toimintaa koiralta, mutta niin vai selitys tuli, kun lopulta lintu ei enaa noussutkaan seisonnasta, vaan koira teki noudon. Toisessa seisonnassa en ampunut (koira plus pusikkoa tiella), mutta olin jo siina vaiheessa melko varma etta kyseessa lintu, jota 300m aiemmin olin ampunut. Olen melko varma, etta todella peitteisessa metsassa edes koira ei olisi kovin helpolla noita ensimmaisia seurantoja hoitanut, sen verran pitkat lennot oli.

Sen verran tulee loydettya muuten koirien kanssa haavakko lintuja ihan metsasta, etta tuo haavoittaminen ei ole kovin harvinaista. Koirat on loytanyt useamman riekon, muutamia teeria, mutta metsoa ei ole osunut kylla kohdalle viela. Haavakon etsimiseen kaytetty aika on siis kylla hyvin kaytettya aikaa.

[Mettäkala]

Tämä kun sattui tässä Keski-Suomen risukossa, niin maksimimatka minkä tuota seurasi näöltä aukolla oli reilu sata metriä, sen jälkeen puusto peitti liikaa. Tuosta ampumisen jälkeisestä karkosta suunta oli kohti puolen kilsan päässä siintävää metsästysalueen rajaa. Metsä vielä niin tiheää, että johonkin 60 metrin nurkille näin linnun menon, sitten ei vilaustakaan. Yksikään näistä karkoista ei lähtenyt tuosta suunnasta, mutta voihan nuo juostakin ja tuo osasi lentääkin. Eli on voinut saada ne pari haulia anneliin ja siitä sitten ketulle hyvä eväs. Kylläpä osaa harmittaa edelleen.

Löytämiseen kyllä upotettiin niin paljon eforttia kun se tuossa valoisan ajassa oli mahdollista. Tauko oli pakko pitää yhdessä vaiheessa, kun jouduttiin vaihtamaan aamupäivän suunnitelmaa edestä kuuluneiden laukausten takia ja kiertämään rauhoitusaluetta. Aamulenkki piteni kerrasta nelisen kilsaa ja eväät tietysti autolla, jonne oltiin palaamassa ennen tätä episodia. No pitää yrittää tavoittaa joku kaveri, jolla sattuu olemaan luvat tuonne varattuna, josko kävisi vielä pyörimässä paikkoja läpi. Oli tuossa noita lintuja kyllä muutenkin ihan riittämiin.

[Mettäkala]

Ai niin, kyllä nuo omatkin on jotain lintuja muiden jäljiltä kaivaneet. Paras oli akkateeri, jolla kiväärin aiheuttama reikä täkässä ja elettiin tammikuun puoltaväliä. Linnulla vielä siipi löi kun koira sen nappasi polun varresta lenkillä. Kyselin oikein maanomistajilta/metsästysseuralta haluaako joku linnun haltuunsa, mutta ei se ketään kiinnostanut.

[Pohjola]

mites se on mettä ajan ulkopuolella linnun haltuunotto, jos pilkulleen mennään.

tuosta haavakosta, mahdollisuuksia on niin moneen, eniten luottasin siihen omaan näkemykseesi osuitko.
alas vedot ja hypyt on moninaiset, mahdoton sanoa mitään varmaa kaavaa.
usein se kuiteski löytyy suunnalta, mutta kannattis kyllä ottaa lopuksi viellä se kaarto, etenki jos maa viettää.
sitten se että ei olis pahemmin haavakko tai ei ollenkaan, niin sinne alkuperäiseen lähtöön lähtisin kääntään hakua.
asuma metoilla on usein tapana kiertää takaisin.

[AnttiSn]

[antsa6]

No voisi vahvasti olettaa, että kun ei ole oikeutta metsästää rauhoitusajan ulkopuolella, niin ei ole oikeutta sitä lintua kytketylläkään koiralla poimia. Siis jos lain pilkkuja tarkalleen noudatetaan. Eihän (valtion mailla aiemman pistesysteemin aikana) metsästysaikanakaan saanut koiralla poimia haavakoita talteen, vaikket ollut itse ampunut, jos pisteet oli täynnä.

[Pohjola]

minulla on muistikuva ettei saisi ottaa haltuun

[jkvi]

Jättää sinne metsään, on oikea vastaus.

[AnttiSn]

Niin vaan tuleeko tuosta sitten kakkua tai ainaskin soosoota? Itse jotenkin ajattelisin, että se ois lähinnä linnulle "oma vika, mitäs läksit". Jos moinen sattuisi joskus, aika helposti sen linnun kyllä sujauttaisi reppuun. Omaan etikkaan ei oikein sovi jättää superfoodia metsään mätänemään/petoja ruokkia. No toivottavasti ei joudu koskaan tuota miettimään. Espoossa paljon ulkoilleena muuten varikset ja muut rietat ihan tahallaan vedättää koiraa. Päästävät alta 3m etäisyydelle, siirtyvät justiinsa sen 2m sivuun ja kun on kävellyt ohi niin takaisin jalkakäytävälle. Tuossa oon monesti miettinyt, että kerran kun tuo koira huomaamatta repäisee ja lipeää remmi kädestä ni se on varikselta nirri pois. Tuosta tuo ajatus leikki syntyikin sitten...

Ja jottei ihan ohi mene. Juttelin tuossa äskettäin puhelimessa ja tuntui viikonloppuna olleen taas lintutilanteita. Ja mitä kavereiden kanssa jutellut, niin riekkokin kivasti kesyyntynyt, kun lumi tullut maahan. Olis meinaan aika mehevät senssit lähteä nyt riekkojahtiin...

[Pohjola]

joo, hieman ku sen alamittasen kalan verkosta poisnakaaminen vaikka kuollu tai viottunu

[Pohjola]

on muuten jännä juttu ku riekko ehtii vaihtaa höyhenen ja maa vetäsee mustaksi, nii ne ei taho uskaltaa liikkeelle, vaikka möllöttävät ku kuu taivaalla.

[Mettäkala]

Niin, eikös tuo teeren haltuunotto mene ihan metsästyslain mukaan?

Ensin tämän mukaan:

[kalmo]

Tuohon Mettäkalan tilanteeseen, linnut on uskomattoman sitkeitä ja myös hyviä piiloutumaan. Lienee lajin jatkumisen kannalta otollista käytöstä, että vaikka henki pakenee, pyrkii jättämään petoeläimen ilman lounasta.

Vuosien varrella on tullut vastaan esim teertä ja sorsaa, joilla rintapaloissa haulinreikä tai kaks, haavat mädänneet jo vihreiksi mutta niin vaan vielä lensi. Jos siivet kantaa niin etsittävä alue kasvaa nopeasti isoksi, ja kun näkyvyys metsässä on mitä on, eikä linnut lennä välttämättä kovin suoraan. Jos lento jatkuu muutamankin sata metriä, edes oikeaa sektoria mistä etsiä on vaikea määrittää.

Hyvän osuman saaneita lintuja on koira löytänyt mitä ihmeellisimmistä suunnista suhteessa ampumapaikkaan. Ja sitten kun vielä osaavat piiloutua hyvin, niin koirallekkin on löytäminen vaikeaa jostain onkalosta tai juurakon alta, sieltä ei hajut leviä kovin laajalle.

Ymmärrän että harmittaa, mutta näitä sattuu. Kaikkia ei saa koskaan talteen, edes koiran kanssa.

Antin ja Pohjolan kommentit riekonpyyntiin liittyen otetaan ilolla vastaan, perjantai aamuna nokka kohti pohjoista.

[akujis]

Itse kerkisin tänä vuonna 2 kertaa käymään lintumettillä. Ekalla kerralla havainto vain yhdestä linnusta. Sitten 9.10 tuli metto hyvälle hollille ja uudella haulikolla eka riistalaukaus, metso reppuun. Lintua oli liikkeellä hyvin. Pirkanmaalla liikuin.