Koiran polven ristiside ja sen leikkaushoito

[wata]

Hienoa kuulla että toipumaan päin ollaan siellä Tsemppiä kuntoutumiseen
_________________
”Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä - universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestä aivan varma."

[Mettäkala]

Ensimmäinen fysioterapeutin vastaanotto takana leikkauksen jälkeen. Koira kävelee jo aivan normaalisti, ravaa melkein normaalisti, mutta paikallaan seisoessa keventää painoa leikatulta jalalta. Fyssarin hieroessa ja venytellessä jalkaa koira otti ja nukahti. Alkoi vaan nykimään unissaan. Kertoo aika hyvin miten kipeä tuo kinttu on ollut leikkauksen jäljiltä, eli ei ole. Ei ole koira paljon huomautellut, että jalkaan koskisi.

Kovasti on omistajilla tekemistä, että saa koiran kestämään hihnan päässä rauhallisena ja olemaan sisällä riehumatta toisen koiran kanssa. Nenäjumppaa ja miettimistehtäviä on tehty käytännössä joka päivä. Naurettiin, että koirasta tulee tätä vauhtia työkalu tullimiehille, kun joka päivä etsitään hajua milloin mistäkin, repuista, huonekaluista, vaatteista...

Sunnuntaina palkitaan toista koiraa pitkämielisyydestä ja viedään se lintujahtiin! Poltteet alkaa itelläkin olemaan aika kovat, katsotaan jos ampumatilanteisiin päästään, että miten paineet heijastuu suorituksiin

[Mettäkala]

Vielä ei voi sanoa, että oltas voiton puolella, mutta 7 viikon kontrollikuvat lupasi kyllä ensi syksylle vaikeita aikoja riekoille! Polvi lähtenyt luutumaan hyvin ja muutama viikko pidetään vielä pienellä liikunnalla, sitten pikkuhiljaa linkkua auki ja hakemaan juoksukuntoa takaisin. Odotettiin näistä kuluneista viikoista kyllä huomattavasti vaikeampia kuin mitä ne lopulta olikaan. Tuntui leikkauksesta kotiutuessa ja pari päivää siitä, ettei tämä varominen lopu koskaan. Mutta niin vain sinniteltiin ja vielä hetki sinnitellään. Oma osuutensa tietysti koirassa, joka urhoollisesti on jaksanut mennä hihnassa. Vissiin tajusi leikkauksesta herättyään, että tämä on sellainen juttu ettei parane leikkiä jos metsään vielä mielii.

Jatkossa sitten (toivottavasti useiden vuosien aikana) selviää, millainen perspektiivi muodostuu tuollaisesta leikkauksesta kuntoutetun koiran kanssa metsästykseen ja siihen, lähteekö uudelleen tähän jos jollekin koiralle jatkossa vastaavaa pitää miettiä. Tällä hetkellä en osaa sanoa, mutta vuoden-parin päästä ollaan jo viisaampia.

[Tikkamies]

Samaa hommaa täällä. Suomenajokoira kysymyksessä minulla. Vajaa parivuotias narttu.
Jalka leikattu 14.9..
Hihnalenkkiä tehdään ja odotellaa jenkeistä palaavaa leikannutta lääkäri joka antaa ehkä go luvan vielä tällekaudelle. Eipä tuo itse osannut jalkaa varoa yhtään vaan pärjätty ollaan jotenkik. Nyt on pieniä turhautumisen merkkejä kun ei saa höyryjä pois hihnalenkillä.
Palaan asiaan kun go lupa tulee irtilaskun suhteen
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[Tikkamies]

Samaa hommaa täällä. Suomenajokoira kysymyksessä minulla. Vajaa parivuotias narttu.
Jalka leikattu 14.9..
Hihnalenkkiä tehdään ja odotellaa jenkeistä palaavaa leikannutta lääkäri joka antaa ehkä go luvan vielä tällekaudelle. Eipä tuo itse osannut jalkaa varoa yhtään vaan pärjätty ollaan jotenkik. Nyt on pieniä turhautumisen merkkejä kun ei saa höyryjä pois hihnalenkillä.
Palaan asiaan kun go lupa tulee irtilaskun suhteen
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[AnttiSn]

En tiedä minkälaiset ohjeet on tullut sieltä lääkäriltä enkä tiedä tarkalleen miten koiran fysiologia vertautuu ihmiseen (toki sen verran, että aineenvaihdunta eri luokkaa eli paranee oletettavasti aivan eri nopeaan kuin ihmiskeho), mutta itse ainaskin ottaisin melkoisen varovasti alkuun. Jos miettii ihmiskehoa tuollaisen jälkeen, niin aika paljon on siinä tekemistä ennen kuin ollaan huippukunnossa. Varmaan paras ois saada rauhallista liikuntaa vapaana vaihtelevassa maastossa, jossa joutuu kehittämään uudelleen lihaksien yhteispeliä. Ei kovaa rasitusta. Liekö moiset ohjeet tullutkin? Mukava kuitenkin kuulla, että toivoa on vielä pitkästäkin jahtiurasta!

[Mettäkala]

[Mettäkala]

10 viikkoa alkaa olla täynnä leikkauksesta ja koira on omistajan silmin katseltuna toipunut kyllä hienosti. Samaa sanoivat sekä lääkäri että kuntoutusta valvonut fyssari. Isoksi koiraksi poikkeuksellisen nopea paraneminen kuulemma.

Pariin kertaan on koira jo päässyt seisontahommiin, tosin hihnassa ihan lenkin yhteydessä. Hyvin se näyttää edelleen nokka pelaavan. Toiveet fasaanijahdista tälle kaudelle vielä hyvin hengissä. Pari pikkujuttua on toivottavasti oppinutkin tässä kuntoutuksen aikana, kun kuuliaisuutta on pyritty petraamaan. Toivottavasti jalka kestää jatkossa kuormituksessakin hyvin eikä mene muutakaan rikki.

Enpä muista tuliko jo mainittua, mutta tuli tuossa sitten vakuutusyhtiön kanssa pieni vääntö vakuutusehdoista ja korvauksista, mutta ratkesi pienellä säädöllä meille. Vakuutusta ostaessa tuli puhetta, ettei jotain korvaussummaa saa haluamallemme tasolle jos koira ei ole rekkarissa. No, toimittelin Saksan rekkarinumeron heille ja vakuutus saatiin päälle. Nyt sitten selvisi, että vakuutusmyyjä unohti mainita, että pitää olla Suomen rekkarissa, että saa vakuutuksesta korvausta... No, rekisteröinti Suomeen ja sillä siisti. Kennelliiton rekisteröintiprosessin hitaus jaksoi kyllä hämmentää. Ensin meni reilu neljä viikkoa, että saivat ilmoitettua puuttuvasta dokumentista. No, hommattiin se Saksasta ja aikaa meni postituksineen päivineen sikäläisessä kennelliitossa noin puolet siitä mitä paperit makasivat Suomessa liiton pöydällä. Sitten taas muutama viikko ja soittoa liittoon, että mikä kestää. "No tässä se paperi on pöydällä käsittelyä odottamassa." No ette millään viittisi käsitellä? Ja samana päivänä oli rekisterinumero hallussa ja vakuutusyhtiö sai haluamansa todistuksen ja me vähän korvausta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt osaa jatkossa varautua tähän jo koiran hankintavaiheessa, mikäli ulkomailta sattuu koiran ostamaan.

Ymmärrän kyllä jotenkin tuon vakuutusyhtiön ehdon koiran rekisteröinnistä, mutta EU:n alueella saman kattojärjestön toiseen liittoon rekisteröinti voisi aivan hyvin olla tuolla sallittujen listalla. Nyt meidän tapauksessa tuo Suomen kennelliiton rekisteröinti ei ole mitään muuta kuin rahastusta. Koiralla on (pentuna laillisesti lähtömaassa) typätty häntä, joten mihinkään Suomen kennelliiton alaiseen näyttelyyn tai kokeeseen ei ole mitään asiaa. Ainoa mihin rekisteröinti vaikuttaa, on tämä vakuutus. Ei tullut vielä tutkittua, tekeekö kaikki vakuutusyhtiöt kennelliitolle tätä samaa duunia rahan hankkimiseksi vai onko Lähitapiola ainoa.